Kirjoittajille / För författare

Download PDF

På svenska

Jos haluat ehdot­taa artik­ke­lia, kat­sausta tai kirja-arvostelua jul­kais­ta­vaksi Uskon­non­tut­kija – Reli­gions­fors­ka­ren –verk­ko­jul­kai­sussa, ota yhteyttä leh­den pää­toi­mit­ta­jaan Heikki Peso­seen (heikki.pesonen at helsinki.fi).  Lehti ilmes­tyy lop­pu­ke­väästä ja lop­pusyk­systä. Jul­kais­ta­viksi tar­jot­ta­vien teks­tien tulee olla toi­mit­ta­jilla syk­syn nume­roa var­ten vii­meis­tään elo­kuun lopussa ja kevään nume­roa var­ten vii­meis­tään hel­mi­kuun lopussa.

Artik­keli

Uskon­non­tut­kija – Reli­gions­fors­ka­ren –leh­teen lähe­tet­tä­vien artik­ke­lei­den tulee olla sekä tek­ni­sesti että sisäl­löl­li­sesti vii­meis­tel­tyjä. Toi­mi­tus voi palaut­taa käsi­kir­joi­tuk­sen kir­joit­ta­jalle, jos jul­kai­sun tek­ni­siä ohjeita ei ole nou­da­tettu. Artik­ke­leissa käy­te­tään ver­tai­sar­vioit­si­joita, jotka suo­sit­ta­vat pää­toi­mit­ta­jille artik­ke­lin jul­kai­se­mista tai hyl­kää­mistä.  Usein arvioit­si­jat esit­tä­vät artik­ke­liin myös kor­jauseh­do­tuk­sia, ja kir­joit­ta­jan onkin varau­dut­tava muut­ta­maan teks­tiä ennen sen lopul­lista hyväk­sy­mistä julkaistavaksi.

Kir­joit­ta­jan kan­nat­taa poh­tia esi­mer­kiksi seu­raa­via asioita laa­ties­saan artikkeliaan:

  1. Kysy­myk­se­na­set­telu. Mitkä ovat artik­ke­lin tut­ki­mus­ky­sy­myk­set ja tavoitteet?
  2. Aineisto. Min­kä­laista aineis­toa tar­kas­te­le­malla tut­ki­mus­ky­sy­myk­siin vastataan?
  3. Näkö­kul­mat.  Min­kä­lai­sia meto­do­lo­gi­sia valin­toja artik­ke­lissa on tehty?
  4. Tut­ki­mustra­di­tio ja –kir­jal­li­suus. Millä tavoin artik­keli osal­lis­tuu alan tie­teel­li­seen kes­kus­te­luun? Mihin tut­ki­mustra­di­tioon tai –suun­tauk­siin artik­keli liittyy?
  5. Mer­ki­tys. Miksi artik­ke­lissa tut­kit­tava aihe on tär­keä? Mitä uutta se tuo esiin yhteis­kun­nal­li­sesti ja/tai tie­tee­na­lan kannalta?
  6. Tut­ki­muse­tiikka. Vaa­tiiko artik­ke­lin aihe, aineisto, käsit­te­ly­tapa tms. tut­ki­museet­tis­ten kysy­mys­ten tarkastelua?

Lisäksi kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­miota esi­tyk­sen suju­vuu­teen, kie­len sel­key­teen sekä artik­ke­lin raken­teen ja käsit­te­lyn loo­gi­suu­teen. Eri­tyi­sesti kan­nat­taa poh­tia, onko työn sisältö sopusoin­nussa tut­ki­mus­ky­sy­mys­ten kanssa, eli vas­ta­taanko artik­ke­lissa joh­dan­nossa esi­tet­tyi­hin kysy­myk­siin. Vas­tauk­set (työn tulok­set) tulee tuoda sel­keästi esiin työn vii­mei­sessä luvussa (joh­to­pää­tök­set), jonka kir­joit­ta­mi­seen on syytä panostaa.

Artik­ke­liin lii­te­tään enin­tään 200 sanan tii­vis­telmä eli abstrakti. Abstrak­tissa esi­tel­lään sel­keästi artik­ke­lin kes­kei­nen sisältö. Abstrakti on itse­näi­nen koko­nai­suus, jonka tulee olla ymmär­ret­tä­vissä ilman artik­ke­lin luke­mista. Tii­vis­tel­mässä tulee esi­tellä seu­raa­vat asiat: a) aihe­piiri ja aineisto, b) tut­ki­muson­gelma, menetelmä(t) ja teoria(t) sekä c) tulok­set ja johtopäätökset.

Artik­ke­lei­den enim­mäis­pi­tuus ilman abstrak­tia on 8 000 sanaa.

Kat­saus

Kat­sauk­set poik­kea­vat artik­ke­lista kysy­myk­se­na­set­te­lun, raken­teen ja pituu­den osalta. Niissä esi­tel­lään ja tar­kas­tel­laan uskon­to­tie­teen ja lähia­lo­jen kan­nalta kiin­nos­ta­via aihea­lueita, kuten oppi­his­to­riaa, käsit­teitä, tut­ki­mus­suun­tauk­sia tai tiet­tyä tee­maa käsit­te­le­vää tut­ki­mus­kir­jal­li­suutta. Kat­saus voi olla esi­mer­kiksi kir­joi­tus, jossa esi­tel­lään kiin­nos­tava tut­ki­muson­gelma ja eri­lai­sia rat­kai­sueh­do­tuk­sia, tai se voi olla kir­jal­li­suu­teen perus­tuva kuvaus siitä, miten jotain aihetta on tut­kittu. Myös kon­fe­rens­si­ra­port­teja sekä väi­tös­ten lec­tio praecur­so­rioita voi­daan jul­kaista kat­sauk­sissa. Kat­sauk­sen arvioi­vat joko pää­toi­mit­ta­jat tai 1–2 toi­mi­tus­kun­nan jäsentä.

Kat­saus­ten enim­mäis­pi­tuus on 5 000 sanaa.

Kirja-arvostelu

Hyvä kirja-arvostelu on asial­li­nen kri­tiikki, jossa esi­tel­lään lyhyesti kir­jan sisältö, näkö­kul­mat, tavoit­teet ja pää­väit­teet sekä arvioi­daan nii­den vah­vuuk­sia ja heik­kouk­sia. Hyvä arvos­telu ase­moi kir­jan tie­tee­na­lan tut­ki­mus­kent­tään ja tekee sen ymmär­ret­tä­väksi muil­le­kin kuin alan asian­tun­ti­joille. Arvos­tel­ta­vasta kir­jasta mai­ni­taan kaikki bib­lio­gra­fi­set tie­dot. Tee kirja-arvosteluun myös eril­li­nen, arvos­te­lun sisäl­töä kuvaava otsikko.

Kirja-arvostelujen enim­mäis­pi­tuus on 1 300 sanaa.

Kaik­kia kir­joit­ta­jia pyy­de­tään liit­tä­mään nimensä yhtey­teen yli­opis­to­yh­tey­tensä (affiliaatio).

Tek­ni­set ohjeet kirjoittajalle

Aset­te­lut:

Kir­joit­taja ei tee teks­tiin muita aset­te­luja kuin sisen­nys esi­mer­kiksi pit­kän suo­ran lai­nauk­sen yhtey­dessä ja kur­si­vointi esi­mer­kiksi kir­jo­jen nimissä. Sanoja ei tavu­teta eikä tehdä rivin­vaih­toja enter-näppäimellä. Kap­pa­lei­den väliin jäte­tään tyhjä rivi, kap­pa­lei­den alkua ei sisennetä.

Otsi­kot:

Artik­ke­leissa ja kat­sauk­sissa käy­te­tään vain kah­den tason otsi­koita, artikkelin/katsauksen pää­ot­sikko ja väliot­si­kot. Väliot­si­koita ei nume­roida. Kirja-arvosteluissa on pääotsikko.

Viit­teet:

Jul­kai­sussa käy­te­tään teks­tin sisäi­siä viit­teitä, joissa mai­ni­taan kir­joit­taja, jul­kai­su­vuosi ja sivu­nu­me­rot (Honko 1975, 64–65). Jos halu­taan antaa lisä­tie­toa tai käydä sel­laista kes­kus­te­lua, mitä ei sisäl­ly­tetä var­si­nai­seen teks­tiin, käy­te­tään lop­pu­viit­teitä.[1]

Kir­jal­li­suus­luet­telo:

Lop­puun laa­di­taan kir­jal­li­suus­luet­telo niistä läh­teistä, joi­hin on vii­tattu teks­tissä. Kir­jal­li­suus­luet­te­losta löy­ty­vät teks­tissä mai­ni­tut kir­joit­ta­jat ja teok­set aak­kos­jär­jes­tyk­sessä.  Kir­jal­li­suus­luet­te­lossa nou­da­te­taan seu­raa­via malleja:

Ant­to­nen, Veikko
1992 The Concept of ’pyhä’ (sac­red) in Pre-Christian Fin­nish Reli­gion. – Mihály Hoppál & Juha Pen­ti­käi­nen (toim), Nort­hern Reli­gions and Sha­ma­nism, 31–38. Eth­no­lo­gica Ura­lica 3. Buda­pest: Akadé­miai Kiadó/Helsinki: Fin­nish Lite­ra­ture Society.

Gothóni, René
2000 Atti­tu­des and Interpre­ta­tions in Com­pa­ra­tive Reli­gion. FF Com­mu­nica­tions No. 272. Hel­sinki: Suo­ma­lai­nen Tiedeakatemia.

Holm, Nils G.
2002 Att förstå reli­giösa erfa­ren­he­ter. – René Gothóni (toim.), Att förstå inom huma­niora, 255–264. Hel­sing­fors: Finska Vetenskap-Societeten.

Honko, Lauri
1975 Zur Klas­si­fi­ka­tion der Riten. Teme­nos 11: 61–77.

Nynäs, Peter
2007 ”Finns det någon som kän­ner min röst?” Reli­gionsp­sy­ko­lo­gisk stu­die av objekt­sö­kande tolk­nings­proces­ser i radio­an­dakts­recep­tion, Nora: Nya Doxa.

Pen­ti­käi­nen, Juha & Timo Miet­ti­nen
2003 Pyhän merk­kejä kivessä. Hel­sinki: Etnika.

Saka­ra­naho, Tuula
2001 (toim.) Reto­ri­nen tut­ki­mus uskon­to­tie­teessä. Uskon­to­tiede – Reli­gions­ve­tens­kap – Com­pa­ra­tive Reli­gion 7. Hel­sinki: Hel­sin­gin yli­opisto, uskontotiede.


[1] Run­sasta lop­pu­viit­tei­den mää­rää tulee kui­ten­kin välttää.

***

För för­fat­tare

Ifall du vill föreslå en arti­kel, en över­sikt eller en bok-recension för publice­ring i nät­publi­ka­tio­nen Uskon­non­tut­kija – Reli­gions­fors­ka­ren, ska du ta kon­takt med publi­ka­tio­nens huvudre­dak­tör Heikki Peso­nen (heikki.pesonen at helsinki.fi). Tid­nin­gen utkom­mer under senvå­ren och sen­hös­ten. De tex­ter som föreslås bör vara redak­tio­nen till handa senast i slu­tet av augusti, för hös­tens num­mer, och för vårens num­mer senast i slu­tet av februari.

Artiklar

De artiklar som sänds till

Uskon­non­tut­kija – Reli­gions­fors­ka­ren bör vara fär­digs­tällda såväl tek­niskt som innehålls­mäs­sigt. Redak­tio­nen kan retur­nera manus­krip­tet till för­fat­ta­ren ifall de tek­niska direk­ti­ven inte har följts. Artiklarna utvär­de­ras och ges antin­gen en rekom­men­da­tion för publice­ring eller för­kas­tande. Van­ligt­vis ger de som utvär­de­rar arti­keln också förs­lag till förändrin­gar, och skri­ben­ten bör vara beredd på att göra förändrin­gar i tex­ten före den slut­gil­tigt god­känns för publicering.

Skri­ben­ten har nytta av att reflek­tera över exem­pel­vis föl­jande punk­ter vid arbe­tet med artikeln:

  1. Frå­ges­täll­ning. Vilka är arti­kelns forsk­ningsfrå­gor och syften?
  2. Data. Hur­dant är mate­ria­let som grans­kas och för­vän­tas ge svar på forskningsfrågorna?
  3. Syn­vinklar. Vilka är de meto­do­lo­giska val som gjorts i artikeln?
  4. Forsk­ning­stra­di­tion och –lit­te­ra­tur. På vil­ket sätt tar arti­keln del i den vetens­kapliga dis­kus­sion som förs inom discipli­nen? Med vilka forsk­ning­stra­di­tio­ner eller – rikt­nin­gar hör arti­keln samman.
  5. Bety­delse. Varför är temat som grans­kas i arti­keln av bety­delse? Vad nytt för det med sig med hän­vis­ning till sam­häl­let och/eller den vetens­kapliga disciplinen?
  6. Forsk­ning­se­tik. Krä­ver ämnet för arti­keln, forsk­nings­da­tat, behand­lings­sät­tet osv. att de forsk­ning­se­tiska frå­gorna granskas?

Des­su­tom lönar det sig att upp­märk­samma hur löpande frams­täll­nin­gen är, den språkliga tyd­lig­he­ten samt arti­kelns upp­bygg­nad och logi­ken i frams­täll­nin­gen. Särs­kilt lönar det sig att reflek­tera kring ifall innehål­let är i öve­renss­täm­melse med forsk­ningsfrå­gorna, det vill säga sva­rar jag i arti­keln på de frå­gor som ställts i inled­nin­gen. Sva­ren (arbe­tets resul­tat) bör föras klart fram i arbe­tets sista kapi­tel (slut­led­nin­gar), vil­ket det lönar sig att göra omsorgsfullt.

Till arti­keln bifo­gas ett abstrakt med högst 200 ord. I abstrak­tet ges en klar bes­kriv­ning av arti­kelns cent­rala innehåll. Abstrak­tet är en självs­tän­dig hel­het, som bör vara begriplig utan att arti­keln läses. I abstrak­tet ska föl­jande saker ingå: a) disciplin och data b) forsk­nings­problem, metod(er) och teori(er) samt c) resul­tat och slutledningar.

Artiklar­nas maxi­mi­längd är 8000 ord, utö­ver abstraktet.

Över­sikt

Över­sik­ter avvi­ker från en arti­kel genom dess frå­ges­täll­ning, upp­bygg­nad och längd. I dem pre­sen­te­ras och grans­kas temaområ­den som är int­res­santa för reli­gions­ve­tens­ka­pen eller för de nära stående vetens­kapsgre­narna, såsom lär­doms­his­to­ria, begrepp, forsk­ning­sin­rikt­nin­gar och forsk­nings­lit­te­ra­tur som behand­lar något särs­kilt tema. Över­sik­ten kan vara exem­pel­vis en text, som pre­sen­te­rar ett int­res­sant forsk­nings­problem och olika lös­ningsförs­lag, eller också en bes­kriv­ning som grun­dar sig på lit­te­ra­tur om hur något tema är under­sökt. Också kon­fe­rens­rap­por­ter samt dok­tor­sav­hand­lin­gars lec­tio praecur­so­rio kan publice­ras som över­sik­ter. Huvudre­dak­tö­rerna eller 1 – 2 redak­tions­med­lem­mar utvär­de­rar översikterna.

Över­sik­tens maxi­mi­längd är 5 000 ord.

Bokrecen­sion

En god bokrecen­sion är saklig kri­tik, där bokens innehåll, syn­vinklar, syf­ten och huvud­sakliga påståen­den bes­krivs kort­fat­tat och deras styrka samt svag­he­ter utvär­de­ras. En god recen­sion föran­krar boken i dess vetens­kapliga forsk­ning­sområde och gör den förståe­lig också för andra än discipli­nens specia­lis­ter. Den recen­se­rade bokens alla bib­lio­gra­fiska upp­gif­ter nämns. Recen­sio­nen ska rubrice­ras skilt från bok­ti­teln, med en rubrik som bes­kri­ver recen­sio­nens innehåll.

Bokrecen­sio­ner­nas maxi­mi­längd är 1300 ord.

Alla skri­ben­ter ombeds att till sitt namn bifoga sin uni­ver­si­tetsför­bin­delse (affiliation).

Tek­niska anvis­nin­gar för skribenter

For­mat:

För­fat­ta­ren gör inga andra ins­täll­nin­gar än indragna mar­gi­na­ler exem­pel­vis vid långa direkta citat och kur­si­ve­ring av exem­pel­vis bok­tit­lar. Ord skall inte delas och rad-val skall inte göras med Enter tan­gen­ten. Mel­lan styc­ken läm­nas en tom rad, inled­nin­gen av ett stycke dras inte in.

Rubri­ker:

I artiklar och över­sik­ter görs rubrice­rin­gen endast på två nivåer, artikelns/översiktens huvudru­brik samt mel­lan­ru­bri­ker. Mel­lan­ru­bri­kerna num­re­ras inte. Bokrecen­sio­ner ges en huvudrubrik.

Refe­ren­ser:

I publi­ka­tio­nen används refe­ren­ser i tex­ten, där för­fat­tare, publi­ka­tions år och sid­num­mer nämns (Honko 1975, 64 – 65). Ifall syf­tet är att ge til­lägg­sin­for­ma­tion eller föra sådan dis­kus­sion som inte ingår i den egent­liga tex­ten, används slut­no­ter.[1]

Lit­te­ra­turför­teck­ning:

Sam­mans­täll slut­li­gen en lit­te­ra­turför­teck­ning över de käl­lor som det i tex­ten finns refe­ren­ser till. I lit­te­ra­turför­teck­nin­gen skrivs de i tex­ten nämnda för­fat­tarna och ver­ken i alfa­be­tisk ord­ning. Föl­jande model­ler bör föl­jas i litteraturförteckningen:

Ant­to­nen, Veikko
1992 The Concept of ’pyhä’ (sac­red) in Pre-Christian Fin­nish Reli­gion. – Mihály Hoppál & Juha Pen­ti­käi­nen (toim), Nort­hern Reli­gions and Sha­ma­nism, 31–38. Eth­no­lo­gica Ura­lica 3. Buda­pest: Akadé­miai Kiadó/Helsinki: Fin­nish Lite­ra­ture Society.

Gothóni, René
2000 Atti­tu­des and Interpre­ta­tions in Com­pa­ra­tive Reli­gion. FF Com­mu­nica­tions No. 272. Hel­sinki: Suo­ma­lai­nen Tiedeakatemia.

Holm, Nils G.
2002 Att förstå reli­giösa erfa­ren­he­ter. – René Gothóni (toim.), Att förstå inom huma­niora, 255–264. Hel­sing­fors: Finska Vetenskap-Societeten.

Honko, Lauri
1975 Zur Klas­si­fi­ka­tion der Riten. Teme­nos 11: 61–77.

Nynäs, Peter
2007 ”Finns det någon som kän­ner min röst?” Reli­gionsp­sy­ko­lo­gisk stu­die av objekt­sö­kande tolk­nings­proces­ser i radio­an­dakts­recep­tion, Nora: Nya Doxa.

Pen­ti­käi­nen, Juha & Timo Miet­ti­nen
2003 Pyhän merk­kejä kivessä. Hel­sinki: Etnika.

Saka­ra­naho, Tuula
2001 (toim.) Reto­ri­nen tut­ki­mus uskon­to­tie­teessä. Uskon­to­tiede – Reli­gions­ve­tens­kap – Com­pa­ra­tive Reli­gion 7. Hel­sinki: Hel­sin­gin yli­opisto, uskontotiede.


[1] Ett rikligt bruk av slut­no­ter bör undvikas.