Yliluonnollisen tarkoituksen ja naturalistisen selityksen rinnakkaiselo. Luonnonkatastrofin selitykset suomalaisessa internetkeskustelussa (Roosa Haimila)

Download PDF

Roosa Hai­mila
Hel­sin­gin yliopisto

Tässä artik­ke­lissa tar­kas­te­len sitä, missä mää­rin ja miten ihmi­set ilmai­si­vat sekä yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia että natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä luon­non­ka­ta­stro­feille suo­ma­lai­sessa inter­net­kes­kus­te­lussa. Tut­ki­muk­sen aineisto on noin yhdek­sän vuo­den mit­tai­nen suo­ma­lai­nen inter­net­kes­kus­telu, jonka ana­ly­soin teo­riaoh­jaa­valla teks­tin­koo­daus­me­ne­tel­mällä. Val­taosa kes­kus­te­lun vies­teistä käsit­te­lee Intian val­ta­me­rellä vuonna 2004 tapah­tu­nutta tuhoi­saa tsu­na­mia. Tut­ki­mus sijoit­tuu aiheel­taan sekä uskon­to­tie­teen että kata­stro­fi­tut­ki­muk­sen pii­riin. Sovel­ta­mani teo­reet­ti­sen vii­te­ke­hyk­sen mukaan sama ihmi­nen voi selit­tää samaa ilmiötä tilan­teesta riip­puen natu­ra­lis­ti­silla seli­tyk­sillä, yli­luon­nol­li­sesti, molem­milla seli­tys­mal­leilla tai näitä yhdistäen.

Tut­ki­muk­sen kes­kei­sin tulos on, että val­taosa luon­non­ka­ta­stro­feille yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia ilmais­seista kir­joit­ta­jista selitti tapah­tu­mia myös natu­ra­lis­ti­sesti. Yli­luon­nol­li­set tar­koi­tuk­set selit­ti­vät luon­non­ka­ta­stro­fista ihmi­sille aiheu­tu­nutta kär­si­mystä – natu­ra­lis­ti­silla seli­tyk­sillä sen sijaan käsit­teel­lis­tet­tiin sekä kär­si­mystä että kata­stro­fia luon­no­nil­miönä. Kir­joit­ta­jat ilmai­si­vat yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia kah­della tavalla: meta­fo­ri­sesti ja kirjaimellisesti.

Aiempi tut­ki­mus on kar­toit­ta­nut yksi­lön kykyä selit­tää sekä natu­ra­lis­ti­sesti että yli­luon­nol­li­sesti luon­toa ja ihmi­sen bio­lo­gi­aan liit­ty­viä ilmiöitä. Tässä artik­ke­lissa esit­te­le­mäni inter­net­kes­kus­te­lun ana­lyysi osoit­taa, että sama ihmi­nen voi ilmaista myös luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­neelle kär­si­myk­selle sekä yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen että natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen. Tulos vah­vis­taa käsi­tystä, jonka mukaan natu­ra­lis­ti­set ja yli­luon­nol­li­set seli­tyk­set voi­vat tie­tyissä olo­suh­teissa olla psy­ko­lo­gi­sesti yhteen­so­pi­via huo­li­matta siitä, että ne kult­tuu­ri­sessa kes­kus­te­lussa usein esi­te­tään tois­tensa vastapareina.

Joh­danto

Luon­non­ka­ta­stro­fit ja niistä aiheu­tu­nut kär­si­mys oli­vat poik­keuk­sel­li­sen läsnä 2000-luvun Suo­messa. Tapa­nin­päi­vänä vuonna 2004 tapah­tu­neessa Intian val­ta­me­ren tsu­na­missa kuoli yli 200 000 ihmistä, joista 179 oli suo­ma­lai­sia. Val­taosa suo­ma­lai­sista todisti tsu­na­mista aiheu­tu­nutta kär­si­mystä vähin­tään median kautta, sillä tsu­na­mi­uu­ti­sointi hal­litsi uutis– ja ajan­koh­tais­tar­jon­taa useam­man vii­kon ajan. Eri­tyistä vuo­den 2004 tsu­na­mia seu­ran­neissa media-ilmiöissä oli taval­lis­ten suo­ma­lais­ten koros­tu­nut tarve vies­tiä inter­ne­tin kes­kus­te­lu­fo­ru­meilla. (Mörä 2005, 54; Kivi­kuru 2006, 499–514.)

Kär­si­myk­sen tai sen todis­ta­mi­sen on esi­tetty herät­tä­vän ihmi­sissä tar­peen ymmär­tää ja selit­tää tapah­tu­nutta (ks. esim. Gray & Weg­ner 2012). Muun muassa Bering on huo­maut­ta­nut, ettei­vät tie­teel­li­set seli­tyk­set vält­tä­mättä riitä selit­tä­mään mah­dol­li­sesti jär­kyt­tä­viä tapah­tu­mia kuten luon­non­ka­ta­stro­feja. Bering onkin ehdot­ta­nut ihmis­ten esit­tä­vän kata­stro­feille myös yli­luon­nol­li­sia seli­tyk­siä, jotka vas­taa­vat kysy­myk­seen siitä miksi kata­stro­fista aiheu­tuu kär­si­mystä. (Bering 2011, 78–80, 144; 2002, 5.)

Aiem­massa tut­ki­muk­sessa luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­li­sia seli­tyk­siä on tar­kas­teltu eri­tyi­sesti suh­teessa teo­di­kean käsit­tee­seen[1] ja/tai kris­til­li­seen Juma­laan kata­stro­fin aiheut­ta­jana (ks. mm. Ches­ter 2005; Furn­ham & Brown 1992; Fujiwara 2013; Gray & Weg­ner 2010; Step­hens et al. 2013). Luon­non­ka­ta­stro­fien seli­tyk­siä moder­nilla ajalla on kata­stro­fi­kir­jal­li­suu­dessa kuvattu useam­milla, toi­sis­taan hie­man poik­kea­villa nar­ra­tii­veilla (vrt. Nic­hols 2014). Osa kir­jal­li­suu­desta esit­tää luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten lähes kor­vau­tu­neen tie­teel­li­sellä tie­dolla. Esi­mer­kiksi Bar­kun (1977, 225–226) kuvaa kata­stro­fin käsi­tettä kar­toit­ta­neessa his­to­rii­kis­saan luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­li­set seli­tyk­set natu­ra­lis­ti­sen tie­don puut­teesta joh­tu­vina jään­teinä. Nei­man (2002, 246–249) puo­les­taan esit­tää Lis­sa­bo­nin vuo­den 1755 maan­jä­ris­tyk­sen tuho­jen käsit­tä­mät­tö­myy­den aiheut­ta­neen aika­lai­sissa sho­kin, joka murensi luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten uskot­ta­vuu­den. Näke­mys Lis­sa­bo­nin maan­jä­ris­tyk­sestä his­to­rial­li­sena veden­ja­ka­jana luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­lis­ten ja natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten välillä on laa­jalti sitee­rattu kata­stro­fi­kir­jal­li­suu­dessa (Nic­hols 2014, 976–980; ks. D’haen 2006, 355).

Osa aiem­masta kir­jal­li­suu­desta sen sijaan koros­taa ihmis­ten selit­tä­vän luon­non­ka­ta­stro­feja yli­luon­nol­li­sesti tänä­kin päi­vänä – myös yhtei­söissä, joissa ollaan tie­toi­sia kata­stro­fien natu­ra­lis­ti­sista seli­tyk­sistä. Fujiwa­ran (2013, 499) mukaan vuonna 2011 tapah­tu­neelle Sen­dain tsu­na­mille esi­tet­tiin Japa­nissa teodikea-tyyppisiä yli­luon­nol­li­sia seli­tyk­siä. Seli­tyk­set eivät olleet sisäl­löl­tään kris­til­li­siä, vaan ne ammen­si­vat perin­tei­sistä japa­ni­lai­sista usko­muk­sista yhdis­tyen nykyi­siin huo­le­nai­hei­siin: kata­strofi saa­tet­tiin kuvata esi­mer­kiksi ran­gais­tuk­sena luon­toa tuhoa­vasta poli­tii­kasta (Fujiwara 2013, 508–510; vrt. myös Grand­jean et al. 2008). Ches­te­rin ja Dunca­nin (2010, 87–91) mukaan vähem­mistö kata­stro­fien uhreista ja ris­kia­luei­den asuk­kaista selit­tää nyky­ään tuhoja teis­ti­sin ter­mein, mutta luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­li­sia seli­tyk­siä esi­te­tään myös kes­ki­mää­rin kou­lu­te­tuissa yhtei­söissä.[2] Aiem­massa kata­stro­fi­kir­jal­li­suu­dessa ei kui­ten­kaan tois­tai­seksi ole kar­toi­tettu sitä, selit­tä­vätkö samat ihmi­set luon­non­ka­ta­stro­feja sekä natu­ra­lis­ti­silla että yli­luon­nol­li­silla seli­tyk­sillä (poik­keuk­sena Lee 1999).

Län­si­mai­sessa kult­tuu­ri­sessa kes­kus­te­lussa yli­luon­nol­lis­ten ja tie­teel­lis­ten seli­tys­ten esi­te­tään usein kil­pai­le­van kes­ke­nään (ks. Baker 2012, 340–342). Ole­tus yli­luon­nol­lis­ten ja natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten kes­ki­näi­sestä kil­pai­lusta on elä­nyt kehi­tysp­sy­ko­lo­gian näke­myk­sessä, jonka mukaan ihmi­sen omak­suma tie­teel­li­nen tieto kor­vaa tämän aiem­mat epä­tie­teel­li­set käsi­tyk­set (Lom­brozo & Shtul­man 2016, 53). His­to­rian­tut­ki­muk­sessa käsi­tystä uskon­non ja tie­teen läh­tö­koh­tai­sesta konflik­tista on kri­ti­soitu muun muassa siitä, ettei se ole riit­tä­vässä mää­rin huo­mioi­nut luon­non­tie­tei­li­jöi­den yli­luon­nol­li­sia usko­muk­sia (Can­tor 2012, 26–27; ks. Brooke 1991, 5, 135–139).[3] Psy­ko­lo­gi­nen näkö­kulma yli­luon­nol­lis­ten ja natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten sovel­ta­mi­seen on kui­ten­kin jää­nyt vähälle huo­miolle viime vuo­siin asti (Legare & Visala 2011, 169‒170; ks. kui­ten­kin Ritzema 1979; Sub­botsky 2001).

Tut­ki­mus­ky­sy­mys ja kes­kei­set käsitteet

Tässä artik­ke­lissa kuvaan, missä mää­rin ja miten ihmi­set ilmai­si­vat luon­non­ka­ta­stro­feille yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia sekä natu­ra­lis­tia seli­tyk­siä 2000-luvulla kir­joi­te­tussa suo­ma­lai­sessa inter­net­kes­kus­te­lussa. Aineis­ton ana­lyysi on toteu­tettu teo­riaoh­jaa­valla, kuvai­le­valla teks­tin­koo­dauk­sella. Tar­kas­te­len inter­net­kes­kus­te­lua suh­teessa teo­reet­ti­seen vii­te­ke­hyk­seen, jonka mukaan ihmi­sillä on kyky sovel­taa rin­nak­kain sekä yli­luon­nol­li­sia että natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä (ks. Legare et al. 2012). Tar­kas­te­lun koh­teena ovat inter­net­kes­kus­te­li­joi­den kie­lel­li­set ilmai­sut usko­mus­ten sijaan (ks. myös Fujiwara 2013, 516). Aineis­ton vies­tit käsit­te­le­vät pää­asiassa Intian val­ta­me­rellä vuonna 2004 tapah­tu­nutta tuhoi­saa tsu­na­mia.[4]

Tut­ki­muk­sen kes­kei­sim­mät käsit­teet ovat yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys. Tar­koi­tus­ten ilmai­sua esi­mer­kiksi luon­no­nil­miöi­den seli­tyk­sissä ei osassa aiem­paa tut­ki­musta ole miel­letty yli­luon­nol­li­seksi ajat­te­luksi (ks. kui­ten­kin Bering 2002). Ilmai­sua tar­koi­tus voi­daan Sved­hol­min, Lin­de­ma­nin ja Lips­a­sen (2010, 262) mukaan käyt­tää useassa eri mer­ki­tyk­sessä. Tar­koi­tus voi vii­tata elol­li­sen toi­mi­jan aiko­muk­siin (Hänen tar­koi­tuk­sensa oli ostaa suklaata) tai toi­mi­jan luo­man arte­fak­tin teh­tä­vään (Suklaa on tehty syö­tä­väksi). Sved­hol­min et al. mukaan tar­koi­tus on yli­luon­nol­li­nen, jos se sisäl­tää sekaan­nuk­sia onto­lo­gi­siin kate­go­rioi­hin liit­ty­vässä tie­dossa. Täl­löin yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus esit­tää ilmiön ole­van ole­massa toteut­taak­seen jota­kin pää­mää­rää, vaikka ilmiö ei joh­tuisi elol­li­sen olen­non tavoit­teel­li­sesta toi­min­nasta (Vuor­ten tar­koi­tus on suo­jella laak­soa). (Sved­holm et al. 2010, 253, 262.)

Tässä artik­ke­lissa sovel­ta­mani mää­ri­tel­män mukaan natu­ra­lis­ti­nen seli­tys selit­tää ilmiön syillä, jotka ovat 1) empii­ri­sesti havait­ta­via (tai kausaa­li­sesti palau­tet­ta­vissa fysi­kaa­li­siin meka­nis­mei­hin) ja 2) tut­kit­ta­vissa tie­teel­li­sin mene­tel­min (ks. Dra­per 2007, 277‒279; Legare & Visala 2011, 174; Legare et al. 2012, 780).[5] Natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set eivät kui­ten­kaan vält­tä­mättä kuvaa ilmiöitä meka­nis­ti­sesti. Myös ihmi­sille omi­nai­sesta arkia­jat­te­lusta, kuten mui­den aiko­mus­ten havait­se­mi­sesta, kum­pua­vat seli­tyk­set saat­ta­vat olla natu­ra­lis­ti­sia (esi­merk­kinä käsi­tys pala­pe­listä suun­ni­tel­tuna). Käy­tän­kin natu­ra­lis­tista seli­tystä ylä­kä­sit­teenä tie­teel­li­sille seli­tyk­sille sekä natu­ra­lis­ti­sille arki­kä­si­tyk­sille. (Ks. myös Legare & Visala 2011, 169; Heywood & Bering 2013, 186. Vrt. Evans et al. 2010, 329.)

Yli­luon­nol­li­nen seli­tys puo­les­taan selit­tää ilmiötä asioilla tai suh­teilla, jotka 1) eivät ole kausaa­li­sesti palau­tet­ta­vissa aineel­li­seen maa­il­maan ja 2) eivät ole tie­teel­li­sin mene­tel­min toden­net­ta­vissa tai tut­kit­ta­vissa (ks. Fla­na­gan 2008, 433; Legare et al. 2012, 780; vrt. Dra­per 2007, 277‒279). Yli­luon­nol­li­nen seli­tys ei kui­ten­kaan aina sisällä tar­koi­tusta. Sovel­lan­kin yli­luon­nol­li­sen seli­tyk­sen ter­miä artik­ke­lissa ylä­kä­sit­teenä yli­luon­nol­li­selle tarkoitukselle.

Aiem­massa tut­ki­muk­sessa on kar­toi­tettu toi­saalta eri­tyi­sesti luon­no­nil­miöi­den (ks. mm. Kele­men et al. 2013) ja toi­saalta elä­män­ta­pah­tu­mien (ks. esim. Baner­jee & Bloom 2014; Heywood & Bering 2013; Sved­holm et al. 2010) selit­tä­mistä yli­luon­nol­li­silla tar­koi­tuk­silla (toi­saalta ks. Lin­de­man et al. 2015). Luon­non­ka­ta­strofi ilme­nee sekä luon­no­nil­miönä että tapah­tu­mana, jolla on mer­kit­tä­viä sosi­aa­li­sia seu­rauk­sia. Tut­ki­muk­sessa jaan luon­non­ka­ta­stro­fin kah­teen mah­dol­li­seen seli­tet­tä­vään koh­tee­seen: luon­no­nil­mi­öön ja luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nee­seen kär­si­myk­seen. Luon­no­nil­miöllä viit­taan aineis­ton kes­kus­te­li­jan mai­nit­se­maan jo tapah­tu­nee­seen äärim­mäi­seen sää­il­mi­öön tai luon­non­mul­lis­tuk­seen (esi­mer­kiksi tsu­nami). Luon­non­ka­ta­stro­feista aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen mää­rit­te­len ihmi­selle aiheu­tu­neeksi voi­mak­kaan nega­tii­vi­seksi asiaksi,[6] jonka kir­joit­taja esit­tää joh­tu­van luon­non­ka­ta­stro­fista (esi­mer­kiksi kuo­lema). Jako mah­dol­lis­taa sen tut­ki­mi­sen, sovel­ta­vatko kir­joit­ta­jat natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä ja/tai yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia eri­tyi­sesti luon­no­nil­miön tai ihmi­sille aiheu­tu­neen tuhon selit­tä­mi­seen. Aineis­ton kir­joit­ta­mi­sen aikaan suo­ma­lais­ten saa­ta­villa oli sekä yli­luon­nol­li­sia että natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä luon­non­ka­ta­stro­feille. Noin kah­dek­san kym­me­nestä suo­ma­lai­sesta uskoi Juma­laan tai ”johon­kin muu­hun hen­keen tai elä­män­voi­maan” (Euro­ba­ro­me­ter 2005, 9). Suo­ma­lai­nen yhteis­kunta oli kui­ten­kin suh­teel­li­sen seku­laari – esi­mer­kiksi juma­laus­kon puute oli sosi­aa­li­sesti hyväk­syt­tä­väm­pää kuin Yhdys­val­loissa (Jär­ne­felt et al. 2015, 74). Uuden vuo­si­tu­han­nen alku­puo­lella suo­ma­lais­ten sovel­ta­mat yli­luon­nol­li­set seli­tyk­set ammen­si­vat myös kris­til­li­sen perin­teen ulko­puo­lelta: uus­hen­ki­syy­destä kum­pua­viin kult­tuu­ri­sesti suo­sit­tui­hin aja­tuk­siin kuu­lui­vat muun muassa käsi­tys kos­mi­sesta tie­tou­desta sekä luon­non hyvin­voin­nin edis­tä­mi­nen (Ketola 2003, 62‒63).

Sijoit­tu­mi­nen tie­teen kentälle

Luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten kor­vau­tu­mista tie­teel­li­sellä tie­dolla koros­ta­vassa kir­jal­li­suu­dessa on tar­kas­teltu eri­tyi­sesti oppi­neis­ton, kuten filo­so­fien, seli­tyk­siä (Ches­ter & Duncan 2010, 87; Nic­hols 2014, 977; ks. esim. Furedi 2007; Nei­man 2002.). Sen sijaan luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­li­siin nyky­se­li­tyk­siin kes­kit­ty­vässä tut­ki­muk­sessa ensi­si­jai­nen kiin­nos­tuk­sen kohde on ollut taval­lis­ten ihmis­ten seli­tyk­set tapah­tu­mille. Osa tut­ki­muk­sista lähes­tyy yli­luon­nol­li­sia seli­tyk­siä psy­ko­lo­gi­sesta näkö­kul­masta (mm. Gray & Weg­ner 2010; Step­hens et al. 2013). Myös tämä artik­keli kiin­nit­tyy taval­lis­ten ihmis­ten seli­tyk­siä tar­kas­te­le­vaan kata­strofi– ja uskon­non­tut­ki­muk­seen. Aineis­ton ana­lyy­sia ohjaa kog­ni­tii­vi­seen uskon­non­tut­ki­muk­seen sijoit­tuva teo­reet­ti­nen näkö­kulma (ks. myös Nic­hols 2014).

Kog­ni­tii­vi­nen uskon­non­tut­ki­mus ammen­taa vai­kut­teita muun muassa psy­ko­lo­giasta ja kog­ni­tio­tie­teestä. Tut­ki­mus­suun­tauk­sessa sovel­le­tut mene­tel­mät ovat kui­ten­kin moni­muo­toi­sia.[7] Tut­ki­muk­sen koh­teena on uskon­nol­li­nen ajat­telu osana ihmistä ja elet­tyä elä­mää, ja uskon­nol­li­suu­den näh­dään aina­kin osit­tain poh­jau­tu­van ihmi­selle laji­tyy­pil­li­siin mie­len meka­nis­mei­hin. (Bar­rett 2011, 232‒233.) Luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­li­set tar­koi­tuk­set ja natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set ovat kog­ni­tii­vi­sen uskon­to­tie­teen pii­rissä tois­tai­seksi lähes kar­toit­ta­ma­tonta maas­toa (ks. kui­ten­kin Nic­hols 2014).

Yli­luon­nol­li­set tar­koi­tuk­set ja hypo­teesi seli­tys­ten rinnakkaiselosta

Psy­ko­lo­git Legare, Evans, Rosengren ja Har­ris (2012, 780‒782) ovat esit­tä­neet, että sama ihmi­nen voi tilan­teesta riip­puen selit­tää samaa ilmiötä natu­ra­lis­ti­sesti, yli­luon­nol­li­sesti tai molem­pia seli­tys­mal­leja hyö­dyn­täen (ks. myös Ritzema 1979). Käsi­tys yli­luon­nol­lis­ten ja natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten rin­nak­kai­se­losta poh­jau­tuu muun muassa eri kult­tuu­reissa toteu­tet­tui­hin kysely– ja haas­tat­te­lu­tut­ki­muk­siin (mm. Legare & Gel­man 2009; Evans 2001; Astuti & Har­ris 2008; ks. myös Watson-Jones et al. 2015). Sekä natu­ra­lis­ti­set että yli­luon­nol­li­set seli­tyk­set vas­taa­vat samoi­hin, ihmi­sille olen­nai­siin kysy­myk­siin: Legare kol­le­goi­neen (2012, 781) esit­tä­vät ihmis­ten selit­tä­vän sekä yli­luon­nol­li­sesti että natu­ra­lis­ti­sesti aina­kin ihmi­sen alku­pe­rää, kuo­le­maa ja sai­rauk­sia. Tämä joh­tuu hei­dän mukaansa siitä, ettei­vät ihmi­set voi havaita kyseis­ten ilmiöi­den aiheut­ta­jia. Lisäksi ihmi­sen alku­perä, kuo­lema sekä sai­rau­det herät­tä­vät voi­mak­kaita tun­ne­reak­tioita ja nii­den selit­tä­mi­seksi on saa­ta­villa myös muita kuin natu­ra­lis­ti­sia selityksiä.

Shtul­ma­nin ja Lom­brozon (2016, 66) mukaan yli­luon­nol­lis­ten ja natu­ra­lis­tis­ten ja/tai tie­teel­lis­ten ja epä­tie­teel­lis­ten seli­tys­ten rin­nak­kai­selo ilmen­tää ylei­sem­pää kog­ni­tii­vista kykyä sovel­taa samalle ilmiölle useita eri seli­tyk­siä.[8] Mer­kit­tä­vim­män tuen hypo­tee­sille tie­teel­lis­ten ja epä­tie­teel­lis­ten seli­tys­ten rin­nak­kai­se­losta tar­joa­vat Shtul­ma­nin ja Lom­brozon (2016, 58) mukaan havain­not siitä, että aikui­sille on kes­ki­mää­rin haas­ta­vam­paa vas­tata kysy­myk­siin natu­ra­lis­ti­sesti jos vaih­toeh­toi­nen, epä­tie­teel­li­nen vas­taus on intui­tii­vi­sesti hou­kut­te­le­vampi (ks. esim. Jär­ne­felt et al. 2015). Ihmis­ten on esi­mer­kiksi havaittu esit­tä­vän luon­no­nil­miöille tar­koi­tuk­sia toden­nä­köi­sem­min sil­loin, kun hei­dän reflek­tii­vistä, har­kit­tua tie­don­kä­sit­te­ly­ään on rajoi­tettu lyhen­ne­tyllä kysy­mys­koh­tai­sella vas­tausa­jalla (ks. Kele­men et al. 2013). Psy­ko­logi Debo­rah Kele­men kol­le­goi­neen (2013, 1075; 2009, 141‒143) onkin esit­tä­nyt tar­koi­tus­ten havait­se­mi­sen luon­no­nil­miöissä ole­van kog­ni­tii­vi­nen tai­pu­mus, jonka vai­ku­tuk­sia usko­muk­siin ja ilmai­suun voi­daan jos­sain mää­rin ohit­taa reflek­tii­vi­sellä har­kin­nalla, mutta jota tie­teel­li­sen tie­don omak­su­mi­nen ei kor­vaa. Kele­men (1999, 286‒291) kut­suu tässä yli­luon­nol­li­seksi mää­rit­te­le­mieni tar­koi­tus­ten ilmai­se­mista ”epä­mää­räi­seksi teleo­lo­giaksi”.[9]

Lega­ren ja hänen kol­le­goi­densa (2012, 783‒784) mukaan ihmi­set sovel­ta­vat natu­ra­lis­ti­sia ja yli­luon­nol­li­sia seli­tyk­siä yhtä­ai­kai­sesti kol­mella eri tavalla. Yksi tapa on yhdis­tää ne integroi­duksi seli­tyk­seksi. Täl­löin yli­luon­nol­li­nen ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys selit­tä­vät saman ilmiön eri tasoja (Legare & Visala 2011, 171‒172). Legare et al. (2012, 783) esit­tä­vät ihmis­ten muo­dos­ta­van yli­luon­nol­li­sista ja natu­ra­lis­ti­sista seli­tyk­sistä integroi­tuja seli­tyk­siä muun muassa esit­tä­mällä natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen prok­si­maa­li­sena (miten asia tapah­tui) ja yli­luon­nol­li­sen seli­tyk­sen ulti­maa­li­sena (miksi asia tapah­tui) seli­tyk­senä ilmiölle. Täl­löin yli­luon­nol­li­nen ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys kudo­taan osiksi samaa kausaa­li­ket­jua. Esi­merkki integroi­dusta seli­tyk­sestä olisi Evo­luu­tion tar­koi­tus on kar­sia hei­koim­mat. Lause on myös esi­merkki yli­luon­nol­li­sesta tar­koi­tuk­sesta, jossa hyö­dyn­ne­tään tie­teel­listä ter­mis­töä. Toi­nen tapa sovel­taa natu­ra­lis­ti­sia ja yli­luon­nol­li­sia seli­tyk­siä on syn­teet­ti­sesti. Syn­teet­ti­sessä seli­tyk­sessä natu­ra­lis­ti­set ja yli­luon­nol­li­set seli­tyk­set selit­tä­vät samaa koh­detta, mutta säi­ly­vät toi­sis­taan eril­li­sinä aja­tuk­sina – seli­tys­ten välistä suh­detta ei täl­löin täs­men­netä. Esi­mer­kiksi sai­ras­tu­mi­nen saa­te­taan selit­tää sekä sopi­mat­to­man ruuan naut­ti­mi­sella että oikean uskon puut­teella (Watson-Jones et al. 2015, 619). Kol­mas tapa ilmaista natu­ra­lis­ti­sia ja yli­luon­nol­li­sia seli­tyk­siä on hyö­dyn­tää niitä seli­tyk­sen koh­teesta riip­puen: täl­löin saman ilmiön eri osiin sovel­le­taan eri seli­tyk­siä.[10] Esi­mer­kiksi ihmi­sen kuol­lessa elin­toi­min­to­jen lak­kaa­mista voi­daan selit­tää natu­ra­lis­ti­sesti bio­lo­gi­silla seli­tyk­sillä ja hen­ki­lön per­soo­nan katoa­mista yli­luon­nol­li­sesti sie­lun kuo­le­man­jäl­kei­sellä elä­mällä. (Ks. Astuti & Har­ris 2008; Legare et al. 2012, 783.)

Aineisto

Tut­ki­muk­sen aineisto koos­tuu suo­ma­lai­sesta jää­kiek­koon kes­kit­ty­vän eri­kois­verk­ko­leh­den sivus­tolla käy­dystä inter­net­kes­kus­te­lusta Maan­jä­ris­tyk­sen aiheut­ta­mat Tsu­na­mit. Aineis­ton vies­tit on kir­joi­tettu ajalla 27.12.2004‒13.12.2013. Vies­ti­ket­juun sisäl­tyy 1275 vies­tiä, ja kes­kus­te­luun osal­lis­tui yhteensä 288 kir­joit­ta­jaa. Aineisto on jul­ki­nen, mutta kes­kus­te­luun osal­lis­tu­mi­nen on vaa­ti­nut rekis­te­röi­ty­mi­sen verk­ko­leh­den kes­kus­te­lua­lus­talle. Kes­kus­te­lua­lus­talle rekis­te­röi­ty­mi­nen ei kui­ten­kaan ole edel­lyt­tä­nyt jul­kai­sun seu­raa­mista tai tilaa­mista. Aineis­ton vies­tit ovat nimi­mer­kil­li­siä, ja vies­ti­ket­jussa on sekä vakio– että ker­ta­luon­toi­sia kir­joit­ta­jia. Val­taosa kes­kus­te­lun vies­teistä on kir­joi­tettu kol­men vii­kon sisällä vuo­den 2004 tsu­na­mista. Vies­tien mää­rässä on toi­nen, jos­kin huo­mat­ta­vasti pie­nempi, piikki Japa­nin Sen­dain vuo­den 2011 tsu­na­min jälkeen.

Inter­net­kes­kus­telu tar­joaa mah­dol­li­suu­den tut­kia luon­non­ka­ta­stro­fien seli­tyk­siä aineis­tossa, joka on muo­dos­tu­nut tut­ki­muk­sesta riip­pu­matta. Lisäksi avoi­messa kes­kus­te­lussa kir­joit­ta­jan on ollut mah­dol­lista ilmaista sekä yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia että natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä jou­tu­matta valit­se­maan tut­ki­mus­läh­töi­sistä, struk­tu­roi­duista vaih­toeh­doista (ks. myös Heywood & Bering 2013; vrt. esim. Kele­men et al. 2013, 1076; Kele­men & Ros­set 2009, 139‒140). Etsin aineis­toa Google-hakukoneella käyt­täen hakusa­noja “kes­kus­telu tsu­nami”. Haku­tu­lok­sille ase­tin aika­ra­jauk­sen 27.12.2004‒1.1.2005, jotta aina­kin osa aineis­tosta olisi kir­joi­tettu pian Intian val­ta­me­ren vuo­den 2004 tsu­na­min jäl­keen. Huo­li­matta vuo­den 2004 tsu­na­mia käsi­tel­leestä vilk­kaasta kes­kus­te­lusta suo­ma­lai­silla inter­net­kes­kus­te­lu­fo­ru­meilla (Kivi­kuru 2006, 508, 515) aineis­tona käyt­tä­mäni inter­net­kes­kus­telu oli aineis­ton tal­len­nus­het­kellä saa­ta­villa olleista inter­net­kes­kus­te­luista run­sain sekä kir­joit­ta­jien että vies­ti­mää­rän suh­teen.[11] Kes­kus­te­lun kesto ja run­saus mah­dol­lis­ti­vat samo­jen kir­joit­ta­jien eri vies­teissä sovel­ta­mien seli­tys­ten tarkastelun.

Mene­telmä

Tut­ki­muk­sen mene­telmä on teo­riaoh­jaava, kuvai­leva teks­tin­koo­daus. Mene­tel­män apuna hyö­dyn­sin Sal­dañan (2013, 163‒175) esit­te­le­mää kausaa­tio­koo­daus­me­ne­tel­mää. Koo­da­sin ilmai­sun seli­tyk­seksi, jos se vas­taa kysy­myk­seen miksi? tai miten? ja kir­joit­taja ilmai­see seu­rauk­sen olleen luon­no­nil­miö tai siitä aiheu­tu­nut kär­si­mys. Tar­kas­te­lun koh­teena ovat kir­joit­ta­jien kie­lel­li­set ilmai­sut ja nii­den sisäl­tä­mät seli­tyk­set suh­teessa kuvaa­maani seli­tys­ten rin­nak­kai­se­lo­hy­po­tee­sin teo­reet­ti­seen vii­te­ke­hyk­seen – ilmai­su­jen yhteys inter­net­kes­kus­te­li­joi­den usko­muk­siin onkin epä­selvä. Mene­tel­mään sisäl­tyi kaksi koo­daus­kier­rosta, ja esi­tän tässä artik­ke­lissa toi­sen koo­daus­kier­rok­sen tulok­sia. Mää­rit­te­lin val­tao­san koo­deista teo­ria­läh­töi­sesti ennen koo­dausta, jonka jäl­keen täs­men­sin kate­go­rioita koo­daus­kier­ros­ten välissä aineis­to­läh­töi­sesti muun muassa jaka­malla yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen sisäl­tä­vät ilmai­sut kah­teen eri koo­diin.[12] Koo­dauk­sen apuna sovel­sin fik­tii­vi­siä, jos­kin aineis­to­läh­töi­siä esi­merk­ki­lauseita kus­ta­kin koo­dista. Toteu­tin koo­dauk­sen Atlas.ti-ohjelmistolla.

Luon­no­nil­miön ja siitä aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen seli­tyk­set luo­kit­te­lin kol­meen kate­go­ri­aan: natu­ra­lis­ti­nen seli­tys, yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus sekä ei-naturalistinen, ei-teleologinen seli­tys. Mer­kit­sin vies­tit myös kir­joit­ta­ja­koh­tai­sella koo­dilla suh­teut­taak­seni kuta­kin, tai useam­paa, seli­tystä ilmais­sei­den kir­joit­ta­jien mää­rän luon­non­ka­ta­stro­fia selit­tä­vien kir­joit­ta­jien koko­nais­mää­rään. Tutus­tues­sani aineis­toon huo­ma­sin kir­joit­ta­jien sovel­ta­van yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen sisäl­tä­viä ilmai­suja myös meta­fo­ri­sesti. Meta­fo­ri­sen ilmai­sun rin­nas­ta­mi­nen tapah­tu­mien tar­koi­tuk­sen ekspli­siit­ti­sesti esit­tä­viin seli­tyk­siin saat­taisi luoda har­haan­joh­ta­van kuvan aineis­ton yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten mää­rästä ja piir­teistä. Tämän vuoksi jaoin yli­luon­nol­li­set tar­koi­tuk­set ekspli­siit­ti­seen sekä meta­fo­ri­seen seli­tyk­seen sen perus­teella, oliko kir­joit­ta­jan ilmai­sema tar­koi­tus tul­kin­tani mukaan tar­koi­tettu mer­ki­tyk­sel­tään kir­jai­mel­li­seksi vai kie­li­ku­vaksi (ks. myös Taber ja Watts 1996, 564‒566).[13]

Yli­luon­nol­li­sen meta­fo­ri­sen tar­koi­tuk­sen mää­rit­te­lin luon­no­nil­miöstä tai siitä aiheu­tu­neesta kär­si­myk­sestä käy­te­tyksi ilmai­suksi, joka pitää sisäl­lään ei-naturalistisen ole­tuk­sen tapah­tu­man tar­koi­tuk­sesta ilman, että kir­joit­taja esit­tää tar­koi­tuk­sen ekspli­siit­ti­sesti tai kir­jai­mel­li­sesti. Koo­dauk­sen apuna sovel­sin seu­raa­vaa fik­tii­vistä esi­merk­kiä: Tämä kyllä koet­te­lee pai­kal­li­sia asuk­kaita. Yli­luon­nol­li­sen ekspli­siit­ti­sen tar­koi­tuk­sen mää­rit­te­lin puo­les­taan sel­lai­seksi, jossa ilmais­tun ei-naturalistisen aja­tuk­sen mukaan luon­no­nil­miö tai siitä aiheu­tu­nut kär­si­mys tapah­tui jota­kin tar­koi­tusta var­ten, eli toteut­taak­seen teh­tä­vän tai pää­mää­rän. Esi­merkki: Luonto antoi aika­moi­sen ope­tuk­sen. Lisäksi koo­da­sin sekä ekspli­siit­ti­sesti että meta­fo­ri­sesti ilmais­tu­jen tar­koi­tus­ten mah­dol­li­sesti osoi­te­tun suun­nit­te­li­jan (ei/luonto/muu), mitä tar­koi­tus pal­ve­lee (luonto/muu) sekä sen, esit­tääkö kir­joit­taja tar­koi­tuk­sen ole­van moraa­li­nen (ks. Gra­ham & Haidt 2012, 15‒18). Tässä artik­ke­lissa hyö­dyn­nän tar­koi­tus­ten yksi­tyis­koh­tai­sem­paa koo­dausta meta­fo­ris­ten ja ekspli­siit­tis­ten tar­koi­tus­ten ero­jen ja yhtä­läi­syyk­sien erit­te­lyyn. Jaot­te­lin luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen sisäl­tä­vät ilmai­sut luon­no­nil­miön ja kär­si­myk­sen seli­tyk­siin koo­dausta seu­ran­neessa analyysivaiheessa.

Natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set koo­da­sin joko luon­no­nil­miön tai siitä aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen seli­tyk­seksi. Luon­no­nil­miön natu­ra­lis­ti­nen seli­tys vas­taa kysy­myk­seen siitä, mistä kata­strofi luon­no­nil­miönä joh­tuu. Kata­stro­fin ei kuvata joh­tu­van toi­mi­juu­desta, tai kata­stro­fin on aiheut­ta­nut ihmi­nen tai muu aiko­mus­ten poh­jalta toi­min­taan kyke­nevä eläin. Sovel­sin luon­no­nil­miön natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten koo­dauk­sessa seu­raa­via fik­tii­vi­siä esi­merk­kejä: Tsu­nami syn­tyi, koska meren­pohja nousi maan­jä­ris­tyk­sessä, josta aiheu­tui näin vesi­mas­san liike. / Tsu­nami syn­tyi Yhdys­val­to­jen ydin­ko­keen seu­rauk­sena. Luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen natu­ra­lis­ti­nen seli­tys puo­les­taan vas­taa kysy­myk­seen siitä, mistä luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nut kär­si­mys joh­tuu. Jos kär­si­myk­sen esi­te­tään joh­tu­van toi­mi­juu­desta, kär­si­mys joh­tuu natu­ra­lis­ti­sessa seli­tyk­sessä ihmis­ten tai mui­den aiko­mus­ten perus­teella toi­min­taan kyke­ne­vien eläin­ten toi­min­nasta. Kär­si­myk­sen natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen fik­tii­vi­senä esi­merk­kinä sovel­sin muun muassa seu­raa­vaa lausetta: Tar­viiko sitä sit­ten asus­taa juuri tuli­vuo­ren juu­rella. Ei-naturalististen, ei-teleologisten seli­tys­ten kate­go­ria oli koo­dauk­sessa tar­koi­tettu yleis­ka­te­go­riaksi muille kuin yli­luon­nol­li­sille tar­koi­tuk­sille ja natu­ra­lis­ti­sille seli­tyk­sille seli­tys­ten koko­nais­mää­rän kar­toit­ta­mi­seksi. Kyseis­ten seli­tys­ten koo­dauk­sessa hyö­dyn­sin fik­tii­vistä ei-teleologista, mutta luon­non toi­mi­juu­den sisäl­tä­vää esi­merk­kiä: Luonto se ottaa.

Suo­jel­lak­seni kir­joit­ta­jien ano­ny­mi­teet­tiä en esitä kir­joi­tet­ta­vien nimi­merk­kejä tai koko­nai­sia vies­tejä lai­nauk­sissa.[14] Tut­ki­muk­sessa en pyy­tä­nyt lupaa aineis­ton kes­kus­te­li­joilta, sillä suu­rin osa aineis­tosta on kir­joi­tettu yli vuo­si­kym­men sit­ten. Arvioin, ettei kir­joi­tus­ten tul­kin­nasta ja jul­kai­se­mi­sesta koidu kir­joit­ta­jille huo­mat­ta­vaa hait­taa (vrt. Mark­ham ja Buc­ha­nan 2012, 10).

Luon­non­ka­ta­stro­fin seli­tyk­set aineistossa

Seu­raa­vissa luvuissa esi­tän, missä mää­rin ja miten inter­net­kes­kus­te­li­jat ilmai­si­vat luon­non­ka­ta­stro­fille ekspli­siit­ti­siä ja meta­fo­ri­sia tar­koi­tuk­sia sekä natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä. Kes­kus­te­lun kir­joit­ta­jista noin kol­mas­osa (30 %) selitti luon­non­ka­ta­stro­fia jos­sain vai­heessa kes­kus­te­lua. Luon­non­ka­ta­stro­fin seli­tys­ten vähäi­syys muo­dos­taa siis kon­teks­tin sille, missä mää­rin samat kes­kus­te­li­jat selit­tä­vät tapah­tu­mia sekä yli­luon­nol­li­silla tar­koi­tuk­silla että natu­ra­lis­ti­silla seli­tyk­sillä. Kes­kus­te­li­jat ilmai­si­vat luon­non­ka­ta­stro­fille kol­men­lai­sia koo­daa­miani seli­tyk­siä: natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä, ei-naturalistisia ei-teleologisia seli­tyk­siä sekä yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia. Val­taosa tapah­tu­mia selit­tä­neistä kes­kus­te­li­joista sovelsi aina­kin natu­ra­lis­tista seli­tystä. Huo­mat­ta­vasti har­vempi tapah­tu­mia selit­tä­neistä kir­joit­ta­jista ilmaisi yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen luon­non­ka­ta­stro­fille: noin joka vii­des ilmaisi luon­non­ka­ta­stro­fin tapah­tu­neen jota­kin tar­koi­tusta varten.

Kuvaaja 1: Eri seli­tyk­siä käyt­tä­nei­den kir­joit­ta­jien osuus luon­non­ka­ta­stro­feja selit­tä­neistä kir­joit­ta­jista. Luon­non­ka­ta­stro­feja selitti yhteensä 89 kirjoittajaa.

Noin joka kol­mas tapah­tu­mia selit­tä­nyt kir­joit­taja käyt­tää ei-naturalistista, ei-teleologista seli­tystä. Val­taosa ei-naturalistisista, ei-teleologisista seli­tyk­sistä esit­tää, ettei ihmi­nen voi enna­koida kaik­kea: ”Insi­nöö­rit jää­vät kui­ten­kin aina toi­seksi, kun luonto myl­lää lujaa.” (V1162 k 33.) Osa kate­go­ri­aan koo­daa­mis­tani seli­tyk­sistä sisäl­tää­kin yli­luon­nol­li­sen, ei-naturalistiseen toi­mi­juu­teen poh­jau­tu­van seli­tyk­sen luon­non­ka­ta­stro­fille. Kaikki kate­go­ri­aan koo­daa­mani seli­tyk­set eivät kui­ten­kaan olleet yli­luon­nol­li­sia, vaan osassa seli­tyk­siä natu­ra­lis­ti­suus tai seli­tyk­sen mah­dol­li­sesti sisäl­tämä tar­koi­tus ovat jää­neet epä­sel­viksi. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kiksi ilmai­sut, joissa kir­joit­taja selit­tää luon­non­ka­ta­stro­fin yksin­ker­tai­sesti ”täy­sin luon­nol­li­sena tapah­tu­mana” (V746 k 285) täs­men­tä­mättä kui­ten­kaan luon­nol­li­sen käsi­tettä. Osassa ei-naturalistisia, ei-teleologisia seli­tyk­siä kir­joit­taja puo­les­taan yhdis­tää ”luon­nol­li­sen” yli­luon­nol­li­seksi mää­rit­te­le­määni toi­mi­juu­teen, kuten ”luontoäitiin”:

[…] luonto näytti voi­man­sak­kin tässä, joka on kai­ken kau­hun kes­kellä lop­pu­jen­lo­puksi luon­nol­lista. Kukaan ei voi syyt­tää ketään tästä “his­to­rian yhdestä pahim­masta onnet­to­muu­desta”, samalla näh­tiin kun mail­malla kyl­pee rasis­ti­suus niin mus­tien ja val­kos­ten välillä kuin eri uskon­to­kun­tien välil­lä­kin, ettei täs­sä­kään luon­to­äiti vali­koi­nut uhre­jaan, kuol­leita on niin mus­tia kuin val­ko­sia, juu­ta­lai­sia ja lute­ri­lai­sia. (V171 k 149.)

Luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus: ehdo­tus tai kielikuva

Luon­non­ka­ta­stro­fin meta­fo­ri­sia ja ekspli­siit­ti­siä tar­koi­tuk­sia sovelsi lähes yhtä moni kir­joit­taja. Ainoas­taan yksi kes­kus­te­lija esitti vies­ti­ket­jun aikana yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen sekä kir­jai­mel­li­sesti että kie­li­ku­vana. Hiu­kan yli kym­me­nys (11 %) seli­tyk­sen sisäl­tä­vien vies­tien kir­joit­ta­jista ehdotti ekspli­siit­ti­sesti kär­si­myk­sellä olleen tar­koi­tus. Ekspli­siit­ti­sissä seli­tyk­sissä ylei­sim­mät luon­non­ka­ta­stro­fin tar­koi­tuk­set oli­vat oikeu­den­mu­kai­suutta toteut­tava rangaistus/opetus[15] tai väes­tö­mää­rän sää­tely.[16] Luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen sisäl­tä­vää aja­tusta ei kui­ten­kaan vält­tä­mättä tuotu esiin suo­rana väit­teenä – osa ekspli­siit­ti­siä tar­koi­tuk­sia kir­joit­ta­neista etään­nytti itsensä tar­joa­mas­taan seli­tyk­sestä esi­mer­kiksi totea­malla, että ”joku voisi tie­tysti vielä poh­tia, että oli­ko­han tsu­nami jon­kin­lai­nen ope­tus kun AIDS ei näyt­tä­nyt saa­maan sek­si­tu­ris­mia kuriin”. (V25 k 225.)

Osassa vies­tejä aja­tus luon­non­ka­ta­stro­fin tar­koi­tuk­sesta sen sijaan ilmais­tiin sel­keästi kir­joit­ta­jan omaksi näke­myk­seksi, jota myös puo­lus­tet­tiin sii­hen koh­dis­te­tulta (tai odo­te­tulta) kri­tii­kiltä. Esi­mer­kiksi alla ole­van lai­nauk­sen kir­joit­taja kuvaa vuo­den 2004 tsu­na­mista aiheu­tu­neet kuo­le­mat ”lii­ka­kan­soi­tuk­sesta” joh­tu­vana ”harvennuksena”:

Kum­masti se luon­to­äiti osaa har­ven­taa lii­ka­kan­soit­tu­nutta maa­pal­lo­aan. […] Tosin todel­li­sen lii­ka­kan­soi­tuk­sen pois­ta­mi­seksi tulisi uhri­lu­kuun lisätä nolla, jos ei kak­si­kin. Olen pahoil­lani, jos joku tästä kir­joi­tuk­sesta suut­tuu. Isoi­so­äi­dil­läni oli tapana sanoa, että “luonto sää­te­lee”. (V124 k 165.)

Vain yksi kes­kus­te­li­joista nimesi koh­ta­lon luon­non­ka­ta­stro­fin seli­tyk­senä. Kysei­nen kir­joit­taja ker­toi, ettei koe nuk­ku­mista tai kata­stro­fia­lu­eelle mat­kus­ta­mi­sen suun­nit­te­lua vai­keaksi tsu­na­mista aiheu­tu­neesta kär­si­myk­sestä huo­li­matta. Kir­joit­taja perus­teli reak­tio­taan sillä, ettei hän voi vai­kut­taa ”kohtaloon”:

Olen aidosti surul­li­nen tra­ge­dian joh­dosta ja yhtä aidosti osaan tar­kas­tella sitä täy­sin klii­ni­sesti, koska kaikki omat tut­ta­vani ovat ok. Surua en osaa siis koh­dis­taa keneen­kään eri­tyi­sesti, vaan kaik­kiin yhtei­sesti. Mutta silti mulla ei ole ongel­mia saada unta tai suun­ni­tella seu­raa­vaa Thai­maan mat­kaa. Min­käs minä koh­ta­lolle mah­dan? (V116 k 108.)

Osassa kir­joi­tuk­sia aja­tus kata­stro­fien tar­koi­tuk­sesta oli haas­ta­vaa tul­kita. Yksi kir­joit­ta­jista ilmaisi ole­vansa samaa mieltä edellä esi­te­tyn lai­nauk­sen kanssa – on kui­ten­kin tul­kin­nan­va­raista, ilmai­siko kir­joit­taja näin hyväk­sy­vänsä koh­ta­lon kata­stro­fista aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen seli­tyk­senä. Yksi kir­joit­ta­jista yhdisti kata­stro­fin ”veden­pai­su­muk­seen” ja ”pro­feet­tain ennus­tuk­sissa” kuvat­tui­hin vit­sauk­siin (V176 k 251). Kir­joit­taja ei kui­ten­kaan suo­raan liitä vuo­den 2004 tsu­na­mia osaksi kuvai­le­maansa raa­ma­tul­lista suun­ni­tel­maa. Kaksi kir­joit­ta­jaa ilmaisi aja­tuk­sen luon­non­ka­ta­stro­fin tar­koi­tuk­sesta tul­kin­tani mukaan iro­ni­sesti, kuten esit­tä­mällä tsu­na­min joh­tu­neen ”öve­riksi men­neistä esi­ru­kouk­sista”, jotka esti­vät kult­tuu­ri­mi­nis­te­rin mat­kan ”vää­rä­us­kois­ten luo Inti­aan” (V40 k 67). Kri­tee­rieni perus­teella sisäl­ly­tin edellä mai­ni­tut ekspli­siit­ti­siin tar­koi­tuk­siin. Sen sijaan raja­sin kate­go­rian ulko­puo­lelle seli­tyk­set, joissa kata­stro­fin esi­tet­tiin ole­van suun­ni­teltu, mutta ilman tapah­tu­mille ilmais­tua tar­koi­tusta. Esi­mer­kiksi alla ole­van lai­nauk­sen kir­joit­taja selitti tsu­na­mi­kuo­le­mat Luon­non toi­mi­juu­della ilmai­se­matta tapah­tu­mien tar­koi­tusta: ”Kuo­lema aina kama­laa, kai.… vaan väis­tä­mä­töntä, totta ain. […] Äiti maa pal­jon antaa ja myös pal­jon ottaa.” (V672 k 250.)

Luon­non­ka­ta­stro­fin ilmais­tiin tapah­tu­neen jota­kin tar­koi­tusta var­ten myös kie­li­ku­val­li­sesti. Meta­fo­ri­sen tar­koi­tuk­sen tapah­tu­mille ilmaisi hie­man useampi kuin joka kym­me­nes (12 %) tapah­tu­mia selit­tä­neistä kir­joit­ta­jista. Esi­mer­kiksi alla ole­vassa lai­nauk­sessa kir­joit­taja esit­tää, että Kaakkois-Aasiaa sekä Thai­maan loma­koh­teita ”koe­tel­laan”. Väit­teensä hän perus­te­lee alu­eella esiin­ty­neillä tau­tie­pi­de­mioilla sekä vuo­den 2004 tsu­na­milla ja tämän mah­dol­li­silla vai­ku­tuk­silla turismiin.

Thai­maata ja muuta Kaak­koi­saa­siaa koe­tel­laan nyt toden teolla. SARS, Lin­tuinflues­sat ja vielä tsu­na­mit päälle. […] Mitä tulee Thai­maan ehjänä säi­ly­nei­siin loma­koh­tei­siin kuten suo­ma­lais­ten­kin tun­te­mat Pat­taya ja Hua Hin, niin näi­tä­kin koe­tel­laan mie­les­täni. Tule­vai­suu­dessa “Thai­maa” sana on sel­lai­nen jota kar­te­taan mat­ka­suun­ni­tel­mia teh­täessä vielä pit­kään. (V468 k 32.)

Kir­joit­ta­jan käyt­tämä koetella-ilmaisu sisäl­tää kir­jai­mel­li­sessa mer­ki­tyk­ses­sään ole­tuk­sen toi­mi­jasta, joka aiheut­taa vai­keuk­sia – tässä tapauk­sessa kär­si­mystä – aiko­muk­sel­laan tes­tata koh­det­taan.[17] Koo­da­sin ilmai­sun sisäl­tä­män tar­koi­tuk­sen meta­fo­ri­seksi, sillä tul­kin­tani mukaan kir­joit­taja käyt­tää ilmai­sua sen vakiin­tu­neessa kie­li­ku­val­li­sessa mer­ki­tyk­sessä. Kata­stro­fista aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen sekä sen meta­fo­ri­sen ja ekspli­siit­ti­sen ilmai­se­mi­sen suhde mui­hin aineis­ton seli­tyk­siin käy ilmi tau­lu­kosta 1.

Yli­luon­nol­li­set tar­koi­tuk­set luon­non­ka­ta­stro­feista aiheu­tu­neelle kärsimykselle

Kir­joit­ta­jat (hlöä)

Kir­joit­ta­jien osuus (%) seli­tys­vies­tien kir­joit­ta­jista (89 hlöä)

Yli­luon­nol­li­nen tarkoitus

20

22 %

Ekspli­siit­ti­nen tarkoitus

10

11 %

Meta­fo­ri­nen tarkoitus

11

12 %

Tau­lukko 1: Aineis­ton yli­luon­nol­li­set tar­koi­tuk­set luon­non­ka­ta­stro­feista aiheu­tu­neelle kär­si­myk­selle. Yksi kir­joit­taja ilmaisi luon­non­ka­ta­stro­fin tar­koi­tuk­sen sekä ekspli­siit­ti­sesti että metaforisesti.

Luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen meta­fo­ri­nen tar­koi­tus oli ”koe­tella” jota­kin aluetta tai ihmis­ryh­mää lähes puo­lella meta­fo­ri­sen tar­koi­tuk­sel­lis­ta­vaa seli­tystä sovel­ta­neista kir­joit­ta­jista. Kir­joit­ta­jat käyt­tä­vät ilmai­sua pää­asiassa pas­sii­vissa, ilman koet­te­li­jan nimeä­mistä: ”Varoi­tus annettu jopa 50m aal­losta, huh. Japa­nia koe­tel­laan nyt ura­kalla…” (V1234 k 5.)

Kaksi kir­joit­ta­jaa kuvaa evo­luu­tion ja näin ollen luon­non meta­fo­ri­sesti pää­mää­rä­ha­kui­seksi (V507 k 225, V509 k 44). Muu­tama kir­joit­taja havait­see tapah­tu­missa “koh­ta­lon ivaa” (V608 k 287) tai “iro­niaa” (V232 k 212) ja yksi kir­joit­taja kuvai­lee kata­stro­fia meta­fo­ri­sesti “lah­jana” leh­dis­tölle (V896 k 285). Yksi kes­kus­te­li­joista puo­les­taan ver­taa Japa­nin tsu­na­mia meta­fo­ri­sesti väki­val­taan. Kysei­sessä seli­tyk­sessä hän esit­tää Luon­non ole­van tar­koi­tuk­sella häijy: ”Lähinnä tulee mie­leen maassa makaa­van pot­ki­mi­nen. Luon­to­äiti on halu­tes­san mel­koi­nen biatch.” (V1176 k 209.) Yksi kir­joit­ta­jista puo­les­taan rin­nas­taa luon­non­ka­ta­stro­fin tapah­tu­maan, josta hän on ”saa­nut” oppia (V201 k 223).

Luon­non­ka­ta­stro­fien ekspli­siit­ti­siä ja meta­fo­ri­sia tar­koi­tuk­sia yhdisti se, että ne selit­ti­vät nime­no­maan kata­stro­fista ihmi­sille aiheu­tu­nutta kär­si­mystä. Yksi­kään aineis­ton yli­luon­nol­li­sista tar­koi­tuk­sista ei tul­kin­tani mukaan selit­tä­nyt luon­non­ka­ta­stro­fia ainoas­taan luon­no­nil­miönä. Aineis­tossa ilmais­tuista tar­koi­tuk­sista ran­gais­tus sekä koetella-verbi sisäl­tä­vät jo mää­ri­tel­mäl­li­sesti koke­mi­seen kyke­ne­vän koh­teen lie­vää tai mer­kit­tä­vää kärsimystä.

Kuvaaja 2: Erot ja yhtä­läi­syy­det meta­fo­ris­ten ja ekspli­siit­tis­ten tar­koi­tus­ten sisäl­löissä: kir­joit­ta­jien koo­di­koh­tai­nen määrä sekä osuus tar­koi­tuk­sen metaforisesti/eksplisiittisesti ilmais­seista kir­joit­ta­jista. Yksi kir­joit­taja ilmaisi tar­koi­tuk­sen sekä ekspli­siit­ti­sesti että meta­fo­ri­sesti. Suun­nit­te­lija kyllä/ei –koo­dit ovat toi­sensa pois­sul­ke­via saman tar­koi­tuk­sen sisällä, mut­tei­vät koko kes­kus­te­lun tasolla.

Luon­non­ka­ta­stro­fin tar­koi­tuk­sen ilmais­sei­den kir­joit­ta­jien tar­koi­tus­ten sisäl­löissä oli kes­ki­mää­räi­siä eroja riip­puen siitä, ilmai­si­vatko he tar­koi­tuk­sen meta­fo­ri­sesti vai ekspli­siit­ti­sesti. Suu­rin osa meta­fo­ri­sia tar­koi­tuk­sia sovel­ta­neista ei ilmais­sut tar­koi­tuk­sen suun­nit­te­li­jaa. Kolme kir­joit­ta­jaa sisäl­lytti kui­ten­kin meta­fo­ri­seen tar­koi­tuk­seen luon­non toi­mi­juu­den. Alla ole­vassa lai­nauk­sessa kir­joit­taja irti­sa­nou­tuu ekspli­siit­ti­sesti aja­tuk­sesta, että evo­luu­tio olisi moraa­li­nen toi­mija – ja kuvaa tämän jäl­keen evo­luu­tion meta­fo­ri­sesti pro­ses­siksi, jonka tar­koi­tus on kar­sia ”olo­suh­tei­siin sopeu­tu­mat­to­mat yksilöt”:

[…] Evo­luu­tio on siitä kiva ilmiö että se ei ota täl­läi­siin moraa­li­siin poh­dis­ke­lui­hin kan­taa, vaan tuol­lais­ten mai­nit­se­miesi val­lit­se­viin olo­suh­tei­siin sopeu­tu­mat­to­mien yksi­löi­den kuu­luu­kin kar­siu­tua elon­kamp­pai­lussa kun taas Indo­ne­sia­lai­nen kou­lut­ta­ma­ton ink­kari joka on ymmär­tä­nyt hank­kia 16 lasta kyke­nee jat­ka­maan sukua vaikka tulva olisikin12 pens­kaa vie­nyt. Siitä evo­luu­tiossa on kyse. (V509 k 44. Kur­siivi lisätty lainaukseen.)

Val­taosa ekspli­siit­ti­siä tar­koi­tuk­sia sovel­ta­neista kir­joit­ta­jista sen sijaan ilmaisi, kuka oli suun­ni­tel­lut kata­stro­fin tar­koi­tuk­sen. Suu­rin osa kysei­sistä kes­kus­te­li­joista esitti tar­koi­tuk­sen pal­ve­le­van luon­non ulko­puo­li­seksi mää­rit­te­le­määni asiaa/oliota. Kes­kus­te­li­jat ilmai­se­vat Juma­lan suun­nit­te­li­jana kui­ten­kin epä­suo­rasti tai kysee­na­lais­taen aja­tuk­sen Juma­lasta suun­nit­te­li­jana kir­joi­tuk­ses­saan tai myö­hem­missä vies­teis­sään. Esi­mer­kiksi alla ole­vassa lai­nauk­sessa kir­joit­taja ilmaisi vuo­den 2004 tsu­na­min mah­dol­li­sen juma­lal­li­sen tar­koi­tuk­sen reto­ri­sena kysy­myk­senä. Kes­kus­te­lija kir­joitti havait­se­vansa ”mel­koi­sia raa­ma­tul­li­sia piir­teitä koko hyö­ky­aal­lossa. Eikö se ollut mui­nai­nen Juma­lan ran­gais­tus?” (V314 k 237.) Noin kol­mas­osa tar­koi­tuk­sen ekspli­siit­ti­sesti ilmais­seista kir­joit­ta­jista kuvasi luon­non ole­van tar­koi­tuk­sen suun­nit­te­lija ‒ samat kir­joit­ta­jat esit­ti­vät tar­koi­tuk­sen myös pal­ve­le­van luon­toa.[18]

Uhrien kär­si­myk­sen oikeu­den­mu­kai­sena esit­tä­vät tar­koi­tuk­set oli­vat kaikki ekspli­siit­ti­siä ja ran­gais­tus– ja/tai opetus-teemaisia.  Osassa aineis­toni moraa­li­sia tar­koi­tuk­sia kir­joit­taja arvos­te­lee uhrien käy­töstä. Vuo­den 2004 tsu­na­mista joh­tu­vien kuo­le­mien esi­te­tään liit­ty­vän muun muassa mat­kai­li­joi­den osta­maan sek­siin (V25 k 225). Suu­rin osa moraa­li­sista tar­koi­tuk­sista oli muun toi­mi­jan kuin luon­non suun­nit­te­le­mia, jos kir­joit­taja ilmaisi vies­tis­sään tar­koi­tuk­sen suun­nit­te­li­jan. Luon­non esi­tet­tiin jaka­van oikeutta vain yhdessä viestissä.

Ja kun yli­kan­soi­te­taan ja han­ki­taan 16 lasta niin sit­ten osuu omaan nilk­kaan ja menee se 12. Jois­sain toi­silla man­te­reilla kar­si­jana toi­mii puo­les­taan AIDS. Vah­vasti tun­tuu, että luonto vain har­ven­taa sieltä, missä vapaa-ajan har­ras­tuk­sena tun­tuu ole­van pyr­ki­mys lisään­tyä kuin kanit. (V512 k 225.)

Kes­kus­te­li­jat esit­ti­vät luon­non toteut­ta­van kata­stro­fin seu­rauk­silla pää­asiassa omaa etu­aan (väes­tön­kas­vun sää­tely) tai toi­si­naan tie­teel­li­sin ter­mein kuvat­tua jär­jes­tystä (evo­luu­tio, ”heik­ko­jen kar­si­mi­nen”). Se, ettei­vät luon­non toteut­ta­mat tar­koi­tuk­set esitä uhrien kär­si­mystä oikeu­den­mu­kai­sena ei kui­ten­kaan tar­koita, ettei vies­teissä arvo­tet­taisi ihmi­siä. Osassa luon­non suun­nit­te­le­man tar­koi­tuk­sen sisäl­tä­vistä vies­teistä kir­joit­ta­jat jaka­vat ihmi­set heik­koi­hin ja samalla myös vah­voi­hin, tai niin sano­tusti alkeel­li­siin ja samalla kehit­ty­nei­siin kulttuureihin/yksilöihin. Alla kir­joit­taja erot­te­lee vuo­den 2004 tsu­na­min uhrit mat­kai­li­joi­hin sekä niin sanot­tui­hin ”bambukansoihin”:

Kysei­nen alue, jolla tämä “onnet­to­muus” tapah­tui, on maa­il­man väki­rik­kainta ja tihei­ten asu­tet­tua seu­tua ja täl­lai­nen luon­non jär­jes­tämä täs­mäisku saa tuol­lai­sessa pai­kassa väen­pal­jou­desta joh­tuen hyvin­kin pal­jon tätä puhut­tua “har­ven­nusta” aikaan. […] Käsit­te­len teks­tis­säni siis lähinnä alku­pe­räis­väes­töä. Turis­teista on mie­les­täni tässä yhtey­dessä turha puhua, koska heitä kuol­leissa on vain murto-osa. Death toll tulee ole­maan yli sadan­ton­nin, kun­han kaikki bam­bu­kan­sat käy­dään las­ke­massa. (V131 k 165.)

Kir­joit­taja esit­tää kuo­le­mien suu­ren mää­rän selit­ty­vän natu­ra­lis­ti­sesti sillä, että seutu oli väki­ri­kasta ja tihe­ään asut­tua (prok­si­maa­li­nen seli­tys) ja toteut­ta­van näin Luon­non toteut­ta­maa tar­koi­tusta tsu­na­mille, joka oli ”täs­mäisku” ihmis­ten mää­rän ”har­ven­ta­mi­seksi” (ulti­maa­li­nen seli­tys). Edellä ole­vassa lai­nauk­sessa ilmaistu tar­koi­tus onkin myös natu­ra­lis­ti­sen ja yli­luon­nol­li­sen seli­tyk­sen samaan kausaa­li­ket­juun yhdis­tävä integroitu selitys.

Natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set luonnonkatastrofille

Natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä luon­non­ka­ta­stro­fille sovelsi yhteensä 68 kir­joit­ta­jaa. Näin ollen val­taosa (noin kolme nel­jästä) luon­non­ka­ta­stro­fia selit­tä­neestä kir­joit­ta­jasta sovelsi aina­kin natu­ra­lis­tista selitystä.

Natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set luonnonkatastrofeille

Kir­joit­ta­jat (hlöä)

Kir­joit­ta­jien osuus (%)  seli­tys­vies­tien kir­joit­ta­jista (89 hlöä)

Natu­ra­lis­ti­set selitykset

68

76 %

Kär­si­myk­sen natu­ra­lis­ti­set selitykset

57

64 %

Luon­no­nil­miön natu­ra­lis­ti­set selitykset

30

34 %

Tau­lukko 2: Aineis­ton natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set luon­non­ka­ta­stro­feille. Osa kir­joit­ta­jista käytti sekä kär­si­myk­sen että luon­no­nil­miön selitystä.

Ana­ly­soi­mani luon­non­ka­ta­stro­fin natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set koos­tu­vat kah­desta kate­go­riasta: luon­no­nil­miön seli­tyk­sistä sekä kär­si­myk­sen seli­tyk­sistä. Natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä ilmais­seista kir­joit­ta­jista noin kol­mas­osa selitti jos­sain vai­heessa kes­kus­te­lua luon­no­nil­miötä, eli vas­tasi kysy­myk­seen siitä, mistä tsu­nami tai muu vies­tissä kuvattu luon­non­mul­lis­tus joh­tuu. Huo­mat­ta­vasti useampi (noin kaksi kol­mesta tapah­tu­mia selit­tä­vistä kes­kus­te­li­joista) selitti natu­ra­lis­ti­sesti kärsimystä.

Luon­no­nil­miön natu­ra­lis­ti­sissa seli­tyk­sissä kir­joit­ta­jat selit­ti­vät maan­jä­ris­tyk­sen useim­mi­ten geo­lo­gi­sesti man­ner­laat­to­jen liik­keellä. Tsu­na­min syyksi esi­tet­tiin useim­mi­ten maan­jä­ris­tys ja sen omi­nai­suu­det tai maan­jä­ris­tyk­sen seu­raus­ten yhdis­ty­mi­sen pai­kal­li­siin luon­no­no­lo­suh­tei­siin, kuten ran­nik­koa­lu­een maan­muo­dos­tuk­seen. Kui­ten­kin eri­tyi­sesti vuo­den 2004 tsu­na­mia käsit­te­le­vissä vies­teissä kir­joit­ta­jat selit­ti­vät luon­no­nil­miön lisäksi myös kär­si­mystä, kuten kuolemaa:

Miksi minua jär­kyt­täisi täy­sin luon­nol­li­nen maa­pal­lon geo­lo­gi­aan ja man­ner­laat­toi­hin kuu­luva tapah­tu­ma­ketju, maan­jä­ris­tyk­siä tapah­tuu kui­ten­kin vuo­sit­tain maa­pal­lolla tuhan­sia joten on var­sin ole­tet­ta­vaa, että jos­kus koh­dalle osuu iso ikä­vin seu­raa­muk­sin. […] Kuo­lema on elä­män pää­tös, siinä ei ole mitään jär­kyt­tä­vää tai luonn­o­tonta. (V563 k 285.)

Myös luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nutta kär­si­mystä seli­tet­tiin pai­kal­li­silla ympä­ris­tö­olo­suh­teilla, kuten maanmuodostuksella:

Ranta oli eri­tyi­sen loiva, hotel­lin koh­dalta pys­tyi käve­le­mään merelle jopa 200m. Tämä antoi aal­lolle hel­pon “nousu­kul­man” ja kas­vatti sen kor­keutta. […] –Takana oli tiheä vii­dakko ja joki joten juoksu maalle päin pysäh­tyi lyhyeen […] Se, että sieltä on yli­pää­tänsä pys­ty­nyt sel­viy­ty­mään kukaan, voi­daan pitää jo mel­koi­sena ihmeenä. (V775 k 212.)

Osassa natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä kes­kus­te­lija esitti tsu­na­mista alkunsa saa­neen kär­si­myk­sen joh­tu­van ihmis­ten toi­min­nasta. Täl­lai­sen seli­tyk­sen sisäl­tä­vissä vies­teissä kär­si­myk­sestä syy­tet­tiin useim­mi­ten suo­ma­lai­sia viran­omai­sia, kuten ulkoministeriötä:

Kuinka monia olisi pelas­tettu, jos oltai­siin saatu jo 27.12. pai­kan päälle suo­ma­lai­sia avus­tus­ryh­miä? […] Ja nime­no­maan ulko­mi­nis­te­riö on se taho, jonka olisi tul­lut sel­vit­tää heti mitä on tapah­tu­nut. (V330 k 106.)

Kes­kus­te­li­jat esit­ti­vät kär­si­myk­sen joh­tu­neen myös kata­stro­fia­lu­een viran­omais­ten toi­min­nasta tai infra­struk­tuu­rista, kuten varoi­tus­jär­jes­tel­män puut­teesta. Useim­mat tee­maa käsi­tel­leet kir­joit­ta­jat esit­ti­vät köy­hyy­den ole­van kär­si­myk­seen joh­ta­nei­den pai­kal­lis­ten puut­tei­den syy. Esi­mer­kiksi alla ole­vassa lai­nauk­sessa kir­joit­taja selitti Hai­tin vuo­den 2010 maan­jä­ris­tyk­sestä aiheu­tu­nutta kär­si­mystä sekä järis­tyk­sen geo­lo­gi­silla piir­teillä että val­tion vähävaraisuudella:

Pitää kui­ten­kin huo­mioida, että Hai­tin järis­tys tapah­tui pal­jon lähem­pänä pin­taa […] Lisäksi Haiti on äärim­mäi­sen köyhä val­tio, jolla ei ole ollut varoja varau­tua maan­jä­ris­tyk­siin esim. raken­ta­malla maan­jä­ris­tyk­sen kes­tä­viä raken­nuk­sia ym. (V987 k 259.)

Yhteen­ve­tona voi­daan todeta, että kes­kus­te­li­jat selit­ti­vät natu­ra­lis­ti­sesti sekä kata­stro­fia luon­no­nil­miönä että siitä aiheu­tu­nutta kär­si­mystä. Aineis­ton natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set poik­kea­vat­kin tässä suh­teessa yli­luon­nol­li­sista tar­koi­tuk­sista, joissa seli­tyk­sen kohde oli luon­non­ka­ta­stro­feista ihmi­sille aiheu­tu­nut kär­si­mys ja tuho.

Yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen ja natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen rinnakkaiselo

Val­taosa yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen ilmais­seista kes­kus­te­li­joista sovelsi myös natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä luon­non­ka­ta­stro­feille kes­kus­te­lun aikana. Kuten tar­koi­tus­ten sisäl­lössä, myös seli­tys­ten rin­nak­kai­se­lossa oli kes­ki­mää­räi­siä eroja riip­puen tar­koi­tuk­sen ilmai­su­ta­vasta. Tar­koi­tuk­sen ekspli­siit­ti­sesti ilmais­seista kir­joit­ta­jista vain puo­let esitti kes­kus­te­lun aikana natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä. Tar­koi­tuk­sen meta­fo­ri­sesti ilmais­seista ihmi­sistä sen sijaan lähes jokai­nen selitti luon­non­ka­ta­stro­feja myös natu­ra­lis­ti­sesti. Tästä huo­li­matta natu­ra­lis­tista seli­tystä ja yli­luon­nol­lista tar­koi­tusta samassa vies­tissä käyt­tä­nei­den osuus oli lähes sama sekä tar­koi­tuk­sia ekspli­siit­ti­sesti että meta­fo­ri­sesti ilmais­seista kir­joit­ta­jista. Tämä ilme­nee tau­lu­kosta 3. Natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen ja yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen saman vies­tin sisällä ilmaisi puo­let tapah­tu­mia yli­luon­nol­li­silla tar­koi­tuk­silla selit­tä­neistä ihmisistä.

Luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten sekä natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten rin­nak­kai­nen ilmaiseminen

Kir­joit­ta­jat

(hlöä)

Osuus  (%) seli­tys­vies­tien kir­joit­ta­jista (89 hlöä)

Osuus  (%) yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten kirjoittajista

(20 hlöä)

Osuus  (%) ekspli­siit­ti­sen tar­koi­tuk­sen ilmai­se­vista kir­joit­ta­jista (10 hlöä)

Osuus  (%) meta­fo­ri­sen tar­koi­tuk­sen ilmai­se­vista kirjoittajista

(11 hlöä)

Yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys samassa viestissä

10

11 %

50 %

Yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys kes­kus­te­lun aikana

14

16 %

70 %

Ekspli­siit­ti­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys samassa viestissä

5

6 %

50 %

Ekspli­siit­ti­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys kes­kus­te­lun aikana

5

6 %

50 %

Meta­fo­ri­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys samassa viestissä

5

6 %

45 %

Meta­fo­ri­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys kes­kus­te­lun aikana

10

11 %

91 %

Tau­lukko 3: Luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten sekä natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten rin­nak­kai­nen ilmai­se­mi­nen aineistossa.

Kata­stro­fia­luetta tai uhreja ”koe­tel­tiin” myös vies­teissä, jotka sisäl­si­vät sekä meta­fo­ri­sen tar­koi­tuk­sen että natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen tapah­tu­mille. Esi­mer­kiksi alla ole­vassa vies­tissä tar­koi­tuk­sen kir­joit­taja perus­te­lee ensin, miksi Aasiaa ”koe­tel­laan”, ja selit­tää tämän jäl­keen kär­si­mystä natu­ra­lis­ti­sesti maan­jä­ris­tyk­sen kes­kuk­sen sijain­nilla sekä tuhoa­luei­den raken­nus­re­surs­sei­hin vai­kut­ta­valla köyhyydellä:

Thai­maata — ja yleen­sä­kin Aasiaa — koe­tel­laan taas. Pari vuotta sit­ten ter­rori uhka pelotti turis­teja. Olin sil­loin pai­kalla Phu­ke­tissa ja näin omin sil­min miten ihmi­set kart­toi­vat paik­kaa. Sit­ten tuli SARS ja IF myös kanoja tapet­tiin isoja mää­riä. Juuri kun homma alkoi tasaan­tu­maan, tuli uusi ter­ro­ri­va­roi­tus ja maan­jä­ris­tys perään. […] Jos iso aalto pyy­häi­see bam­bu­ma­joja muka­naan, mitä tapah­tuu jos maan­jä­ris­tyk­sen kes­kus on siellä, jossa isoja hotel­leja on pal­jon? Sil­loin bam­bu­maja saat­taa pysyä pai­koil­laan, kun taas hotel­lit sor­tu­vat kuin kort­ti­ta­lot. […] Min­kä­lai­nen on raken­nus, joka kes­tää maan­jä­ris­tyk­sen, tor­naa­don, hyö­ky­aal­lon ja tuli­vuo­ren­pur­kauk­sen? Ja kenellä on varaa raken­taa sel­lai­nen — ja kenellä on varaa asua sel­lai­sessa, var­sin­kin Aasiassa? (V20 k 65.)

Kuten edel­li­sessä lai­nauk­sessa, enem­mis­tössä sekä yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen että natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen sisäl­tä­vistä vies­teistä molem­mat seli­tys­mal­lit selit­ti­vät samaa koh­detta: luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nutta kär­si­mystä. Vas­taa­vassa yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen ekspli­siit­ti­senä aja­tuk­sena sisäl­tä­vässä lai­nauk­sessa kir­joit­taja toteaa seu­raa­vasti: ”Pentti Lin­kola sanoisi että luon­non tapa kar­sia hei­koim­pia. Taas kär­si­tään siitä että raken­ne­taan hute­ria hök­ke­leitä ties mistä bam­busta […].” (V2 k 42.) Yllä kir­joit­taja ilmai­see kata­stro­fille kaksi seli­tystä: luon­non tavoi­te­ha­kui­sena toi­mi­jana esit­tä­vän tul­kin­tansa kir­jai­lija Pentti Lin­ko­lan näke­myk­sestä, sekä natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen, jossa kär­si­myk­sen esi­te­tään joh­tu­van kata­stro­fia­lu­een puut­teel­li­sesta raken­nus­tek­nii­kasta. Kir­joit­taja jat­kaa aja­tusta ”hei­koim­pien kar­si­mi­sesta” (tsu­na­mi­kuo­le­mat) ”hute­rien hök­ke­lien” raken­ta­mi­sella, mut­tei erit­tele seli­tys­ten suh­detta toi­siinsa. Sekä yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen että natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen kohde on luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nut kär­si­mys. Näin ollen kyseessä on natu­ra­lis­ti­sen ja yli­luon­nol­li­sen seli­tyk­sen syn­teet­ti­sesti yhdis­tävä viesti.

Kuten edel­li­nen kes­kus­te­lija, osa kir­joit­ta­jista sovel­si­kin samassa vies­tissä yli­luon­nol­lista tar­koi­tusta sekä natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä täs­men­tä­mättä seli­tys­ten välistä suh­detta tai yhdis­tä­mättä näitä saman kausaa­li­ket­jun eri osiksi. Kir­joit­ta­jat ilmai­si­vat näin yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen (ulti­maa­li­nen seli­tys) sekä natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen (prok­si­maa­li­nen seli­tys) samalle ilmiölle muo­dos­ta­matta näistä integroi­tuja seli­tyk­siä. Alla ole­vassa lai­nauk­sessa kes­kus­te­lija esitti ensin kär­si­myk­sen joh­tu­neen siitä, ettei­vät uhrit hyö­dyn­tä­neet tie­to­jaan maan­jä­ris­tyk­sen seu­rauk­sista pae­tak­seen ajoissa – vies­tin lopuksi kir­joit­taja kui­ten­kin ehdot­taa tsu­na­min olleen ”sek­si­tu­ris­mista” joh­tu­nut opetus:

Itse sanoi­sin, että tyh­mästä päästä kär­sii koko ruu­mis. Ihmet­te­len todel­la­kin sitä, että jos hyö­ky­aalto tuli esim. Phu­ke­tissa 3h maan­jä­ris­tyk­sen jäl­keen niin miten siinä 3 tun­nissa ei muka ehditty tur­vaan. Eikö ole muka tie­dossa, että meren alla tapah­tu­neessa maan­jä­ris­tyk­sessä tulee seu­rauk­sena aal­toja tai eikö ole min­kään­lai­sia ohjeita ole­massa, miten maan­jä­ris­tyk­sen sat­tuessa toi­mi­taan. […] Joku voisi tie­tysti vielä poh­tia, että oli­ko­han tsu­nami jon­kin­lai­nen ope­tus kun AIDS ei näyt­tä­nyt saa­maan sek­si­tu­ris­mia kuriin. (V25 k 225.)

Toi­saalta, yllä ole­van lai­nauk­sen kir­joit­taja esit­tää myö­hem­mässä vies­tis­sään vuo­den 2004 tsu­na­mi­tu­ho­jen koh­dis­tu­neen kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sesti mer­kit­tä­vien aluei­den sijaan ”yli­kan­soi­te­tuille bambumaja-alueille”, joissa tuhou­tui kata­stro­fin seu­rauk­sena ”pik­kai­sen feik­ki­le­vis­kult­tuu­ria”. Kes­kus­te­lija yhdis­tää kysei­sen­lai­sen tuhon pääs­sään pyö­ri­viin ”Darwi­nin aja­tuk­siin”, ja olen tul­kin­nut kir­joit­ta­jan viit­taa­van pää­mää­rä­ha­kui­seen evoluutioon:

[…] Jos hyö­ky­aalto olisi lii­pas­sut Euroop­paan ja kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sesti mer­kit­tä­viä kau­pun­keja olisi tuhou­tu­nut, olisi har­mit­ta­nut pahasti. Nyt ei osaa kan­taa saman­laista huolta, kun on kyse yli­kan­soi­te­tuista bambumaja-alueista, joilla on tuhou­tu­nut pik­kai­sen feik­ki­le­vis­kult­tuu­ria. Pyö­rii päässä vain Darwi­nin aja­tuk­set. (V412 k 225.)

Saman vies­tin lopuksi kir­joit­taja tar­joaa myös natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen tsu­na­mista seu­ran­neelle län­si­maa­lais­ten kär­si­myk­selle esit­tä­mällä eva­kuoin­ti­len­to­jen ”hitaan” jär­jes­tä­mi­sen liit­ty­vän kuolemiin:

[…] TV:stä tulee näinä päi­vinä vain oikeas­taan Aasian tsu­na­meista, joten kun sitä seu­raa niin muu­tama ihmeel­li­nen asia nousee mie­leen: […] — Mikä eva­kuoin­ti­len­to­jen jär­jes­tä­mi­sessä on niin hidasta, että ihmi­set kuo­le­vat sai­raa­loi­hin. […] (V412 k 225.)

Yllä ole­vassa vies­tissä kir­joit­ta­jan voi­daan esit­tää sovel­ta­van luon­non­ka­ta­stro­fin seli­tyk­siä kah­teen eri koh­tee­seen luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen kate­go­rian sisällä: kata­stro­fia­lu­een pai­kal­lis­ten asuk­kai­den ja toi­saalta län­si­mais­ten uhrien kär­si­myk­seen. Yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys eivät kir­joit­ta­jien sosi­aa­li­sessa todel­li­suu­dessa vält­tä­mättä seli­tä­kään samaa koh­detta, vaikka molem­mat selit­täi­si­vät luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nutta kärsimystä.

Muu­ta­massa kär­si­mystä yli­luon­nol­li­sella tar­koi­tuk­sella selit­tä­vässä vies­tissä kir­joit­taja kuvaa natu­ra­lis­ti­sesti luon­no­nil­miön syitä (V25 k 225 ja V116 k 108). Kysei­set vies­tit sisäl­tä­vät koh­teesta riip­pu­van seli­tyk­sen, jossa kär­si­mystä selit­tävä yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus selit­tää eri koh­detta kuin natu­ra­lis­ti­nen seli­tys. Alla oleva viesti sisäl­tää sekä koh­teesta riip­pu­van että syn­teet­ti­sen seli­tyk­sen. Kes­kus­te­lija selitti tsu­na­mia (luon­no­nil­miö) man­ner­laat­to­jen liik­keellä ja kuo­le­mia (kär­si­mys) sekä varoi­tus­jär­jes­tel­män puut­teella että kohtalolla:

Itse tapauk­seen ei liity sen kum­mem­paa mys­tiik­kaa; man­ner­laa­tat liik­ku­vat tähän tapaan ja kun järis­tyk­sen kes­kus sijait­see val­ta­me­ren poh­jassa, saa­daan seu­rauk­seksi tsu­na­meja ja aina­kin yksi jäl­ki­jä­ris­tys. […] On pom­min­var­maa, että uhrien lopul­lista mää­rää ei saada kos­kaan sel­ville […] Ja kuten moni on huo­man­nut­kin, mitään varo­jär­jes­tel­mää ei ole, toi­sin kuin USA.n län­si­ran­ni­kolla. […] Olen aidosti surul­li­nen tra­ge­dian joh­dosta ja yhtä aidosti osaan tar­kas­tella sitä täy­sin klii­ni­sesti, koska kaikki omat tut­ta­vani ovat ok. Surua en osaa siis koh­dis­taa keneen­kään eri­tyi­sesti, vaan kaik­kiin yhtei­sesti. Mutta silti mulla ei ole ongel­mia saada unta tai suun­ni­tella seu­raa­vaa Thai­maan mat­kaa. Min­käs minä koh­ta­lolle mah­dan? (V116 k 108.)

Suu­rin osa sekä luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia että natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä ilmais­seista kir­joit­ta­jista selitti kes­kus­te­lun aikana natu­ra­lis­ti­sesti sekä luon­no­nil­miötä että kär­si­mystä. Loput sekä yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia että natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä käyt­tä­neistä selit­tä­vät edellä mai­ni­tuissa ainoas­taan kär­si­mystä. Toi­sin sanoen yksi­kään yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen ilmais­seista kes­kus­te­li­joista ei sovella natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä ainoas­taan luon­no­nil­miön selit­tä­mi­seen. Tämä ilme­nee tau­lu­kosta 4.

Tau­lukko 4: Natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen ja kär­si­myk­sen yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen rin­nak­kai­selo: seli­tys­ten koh­teet (hlöä).

Näin ollen kes­kus­te­li­joissa ei ole kir­joit­ta­jia, jotka oli­si­vat käyt­tä­neet yli­luon­nol­li­sia ja natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä vain koh­teesta riip­puen, kun tar­kas­tel­laan koko kes­kus­te­lua: jokai­nen sekä yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen että natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen ilmais­sut sovelsi molem­pia seli­tys­mal­leja aina­kin kär­si­myk­sen selittämiseen.

Yhteen­veto ja keskustelu

Vaikka luon­no­nil­miöi­den ja elä­män­ta­pah­tu­mien epä­tie­teel­li­siä teleo­lo­gi­sia seli­tyk­siä on kog­ni­tii­vi­sessa uskon­non­tut­ki­muk­sessa tar­kas­teltu run­saasti, näkö­kul­maa ei ole aikai­sem­min hyö­dyn­netty luon­non­ka­ta­stro­fien nyky­se­li­tys­ten tar­kas­te­luun.[19] Myös­kään hypo­tee­sia yli­luon­nol­lis­ten ja natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten rin­nak­kai­se­losta ei ole sovel­lettu luon­non­ka­ta­stro­fien arki­se­li­tys­ten tut­ki­muk­seen. Tässä artik­ke­lissa kar­toi­tin, missä mää­rin ja miten suo­ma­lai­sen inter­net­kes­kus­te­lun kir­joit­ta­jat ilmai­si­vat luon­non­ka­ta­stro­feille sekä natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä että yli­luon­nol­li­sia tarkoituksia.

Kuvaa­mani inter­net­kes­kus­te­lun kir­joit­ta­jat selit­ti­vät luon­non­ka­ta­stro­fia pää­asiassa natu­ra­lis­ti­sesti. Toi­sin sanoen vähem­mistö luon­non­ka­ta­stro­fia selit­tä­neistä kir­joit­ta­jista ilmaisi vuo­den 2004 tsu­na­mille tai muille kes­kus­te­lussa mai­ni­tuille luon­non­ka­ta­stro­feille yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen (ks. myös Ches­ter & Duncan 2010, 87–91). Tulos natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten ensi­si­jai­suu­desta kes­kus­te­li­joi­den reflek­tii­vi­sessä ilmai­sussa on lin­jassa aiem­pien, bio­lo­gis­ten ilmiöi­den yli­luon­nol­li­sia ja natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä sekä luon­no­nil­miöi­den teleo­lo­gista selit­tä­mistä kar­toit­ta­nei­den tut­ki­mus­ten kanssa (ks. mm. Legare et al. 2012, 788; Kele­men et al. 2013, 1078; Legare & Gel­man 2009, 341; vrt. Astuti & Har­ris 2008). Luon­non­ka­ta­stro­fin ilmais­tiin tapah­tu­neen jota­kin tar­koi­tusta var­ten kah­della tavalla: meta­fo­ri­sesti ja kirjaimellisesti.

Yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen sisäl­tä­vät ilmai­sut selit­ti­vät ihmi­sille luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nutta kär­si­mystä. Aineis­tossa ei siis esi­tetty Tuli­vuo­ret pur­kau­tu­vat vapaut­taak­seen maa­na­laista pai­netta –tyyp­pi­siä teleo­lo­gi­sia seli­tyk­siä luon­no­nil­miöille (Kele­men et al. 2013, lisä­ma­te­ri­aali). Natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä sen sijaan sovel­let­tiin sekä luon­no­nil­miön että siitä aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen selit­tä­mi­seen. Kui­ten­kin myös suu­rin osa natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä esit­tä­neistä kes­kus­te­li­joista selitti natu­ra­lis­ti­sesti kärsimystä.

Yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen ilmais­seista ihmi­sistä val­taosa sovelsi myös natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä luon­non­ka­ta­stro­feille. Natu­ra­lis­tista seli­tystä ja yli­luon­nol­lista tar­koi­tusta sovel­let­tiin rin­nak­kain sekä eril­li­sissä vies­teissä että saman kir­joi­tuk­sen sisällä. Molem­pia seli­tys­mal­leja samassa vies­tissä käyt­tä­nei­den osuus oli lähes sama sekä tar­koi­tuk­sia ekspli­siit­ti­sesti että meta­fo­ri­sesti ilmais­seilla kir­joit­ta­jilla. Tulok­set tuke­vat Lega­ren, Evan­sin, Har­ri­sin ja Rosengre­nin (2012, 780‒782) käsi­tystä, jonka mukaan samat ihmi­set voi­vat selit­tää ilmiöitä sekä natu­ra­lis­ti­silla että yli­luon­nol­li­silla seli­tyk­sillä. (Ks. Legare et al. 2012, 782‒783.)

Muun muassa Wol­pert (1992, 54) on ehdot­ta­nut ihmis­ten ole­van kiin­nos­tu­neita pää­asiassa inhi­mil­li­seen todel­li­suu­teen vai­kut­ta­vista ilmiöistä – Wol­per­tin mukaan luon­non­tie­teessä ilme­nevä, puh­taasti luon­toon koh­dis­tuva ute­liai­suus voi­daan­kin havaita erään­lai­sena his­to­rial­li­sena kurio­si­teet­tina. Kele­men ym. (2013, 1081) ovat puo­les­taan esit­tä­neet ihmi­sillä ole­van impli­siit­ti­nen, mutta jos­sain mää­rin myös reflek­tii­vi­sessä ilmai­sussa ilme­nevä tai­pu­mus havaita tar­koi­tuk­sia luon­no­nil­miöissä. Tässä esit­tä­mäni tulok­set kär­si­myk­sen tar­koi­tuk­sel­lis­ta­mi­sesta luon­no­nil­miöi­den sijaan ilmen­tä­vät kokeel­li­silla tut­ki­muk­silla havait­tu­jen tai­pu­mus­ten eri­lai­sissa kult­tuu­ri­sissa kon­teks­teissa tut­ki­mi­sen mie­lek­kyyttä. Tulok­set eivät kysee­na­laista näke­mystä luon­no­nil­miöi­den selit­tä­mi­sestä epä­tie­teel­li­sillä tar­koi­tuk­silla, mutta tuke­vat käsi­tystä kär­si­myk­sen selit­tä­mi­sen ensi­si­jai­suu­desta ihmi­sille (ks. esim. Gray & Weg­ner 2012, 114‒117). Tulok­sen kär­si­myk­sestä yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten ja natu­ra­lis­tis­ten seli­tys­ten pää­asial­li­sena koh­teena luon­no­nil­miön sijaan voi­daan esit­tää tuke­van myös Lega­ren ja hänen kol­le­goi­densa (2012, 782) käsi­tystä, jonka mukaan ihmi­set selit­tä­vät eri­tyi­sesti voi­mak­kaita tun­teita herät­tä­viä ilmiöitä sekä yli­luon­nol­li­silla että natu­ra­lis­ti­silla selityksillä.

Havain­not saman vies­tin sisällä ilmais­tusta yli­luon­nol­li­sesta tar­koi­tuk­sesta ja natu­ra­lis­ti­sesta seli­tyk­sestä puo­les­taan herät­tä­vät jat­ko­ky­sy­myk­siä tavoista, joilla ihmi­set seli­tys­ten rin­nak­kai­se­lo­hy­po­tee­sin mukaan sovel­ta­vat yli­luon­nol­li­sia ja natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä. Enem­mis­tössä sekä yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen että natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen sisäl­tä­vistä vies­teistä molem­pien seli­tys­ten kohde oli luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nut kär­si­mys. Näin ollen samassa vies­tissä rin­nak­kain sovel­lettu luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys muo­dos­ta­vat pää­asiassa syn­teet­ti­siä seli­tyk­siä, joissa eril­li­sillä yli­luon­nol­li­silla ja natu­ra­lis­ti­silla seli­tyk­sillä seli­te­tään samaa ilmiötä. Ainoas­taan muu­ta­massa vies­tissä kir­joit­taja sovelsi koh­teesta riip­puen yli­luon­nol­lista tar­koi­tusta kär­si­myk­selle ja natu­ra­lis­tista seli­tystä kata­stro­fille luon­no­nil­miönä. Legare ja Visala (2011, 172) ovat esit­tä­neet prok­si­maa­li­sen (natu­ra­lis­ti­nen seli­tys) ja ulti­maa­li­sen (tar­koi­tus) seli­tyk­sen ole­van keino yhdis­tää yli­luon­nol­li­nen ja natu­ra­lis­ti­nen seli­tys samaan kausaa­li­ket­juun. Aineis­ton inter­net­kes­kus­te­lussa oli kui­ten­kin myös vies­tejä, joissa saman ilmiön yli­luon­nol­lista tar­koi­tusta ja natu­ra­lis­tista seli­tystä ei integroitu toi­siinsa. Osassa vies­tejä tämä saat­taa liit­tyä sii­hen, että luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen voisi jakaa vielä kah­teen eril­li­seen seli­tet­tä­vään koh­tee­seen: koe­tun sisä– ja ulko­ryh­män kär­si­myk­seen. Osa kär­si­myk­selle yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen sekä natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen sisäl­tä­neistä vies­teistä ei kui­ten­kaan sisällä uhrien erot­te­lua tai selit­tää luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­nutta kär­si­mystä yleisesti.

Tut­ki­musta voi­daan kri­ti­soida siitä, että edellä esi­tet­ty­jen tulos­ten mer­ki­tystä rajoit­taa aineis­ton kapea-alaisuus: aineisto koos­tui yhdestä inter­net­kes­kus­te­lusta. Kes­kus­te­li­jat tun­si­vat toi­sensa vir­tu­aa­li­sesti jos­sain mää­rin, ja kysei­sellä kes­kus­te­lu­pals­talla saat­taa olla oma sisäi­nen kes­kus­te­lu­kult­tuu­rinsa ja vakiin­tu­neet puhe­ta­pansa (ks. Arpo 2005, 19‒20). Tässä artik­ke­lissa en pyr­ki­nyt muo­dos­ta­maan yleis­tet­tä­viä joh­to­pää­tök­siä, vaan kuvaa­maan aineis­toa suh­teessa sovel­ta­maani teo­reet­ti­seen vii­te­ke­hyk­seen. Toi­sin kuin aiem­missa yli­luon­nol­li­sia teleo­lo­gi­sia seli­tyk­siä kar­toit­ta­neissa tut­ki­muk­sissa, inter­net­kes­kus­te­lussa kir­joit­ta­jien oli mah­dol­lista ilmaista reflek­tii­vi­sesti sekä yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia että natu­ra­lis­ti­sia seli­tyk­siä (poik­keuk­sena Heywood & Bering 2013).

Yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten jaka­mista kir­jai­mel­li­sesti ja meta­fo­ri­sesti ilmais­tui­hin seli­tyk­siin voi­daan puo­les­taan kri­ti­soida siitä, että kir­joit­ta­jan aiko­muk­seen perus­tuva jako poh­jau­tui koo­dauk­sessa sub­jek­tii­vi­seen tul­kin­taani. Jaolla pyrin huo­mioi­maan aineis­tossa ilmen­neet, toi­sis­taan tul­kin­tani mukaan poik­kea­vat tavat ilmaista yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia. Heywood ja Bering (2013, 199) ehdot­ta­vat myös meta­fo­ris­ten yli­luon­nol­lis­ten tar­koi­tus­ten ilmen­tä­vän ihmis­ten tai­pu­musta havaita sosi­aa­li­sen toi­min­nan kal­tai­sia syy‒seuraus-suhteita ympä­ris­tös­sään. Jat­ko­ky­sy­myk­siä herät­tää havainto siitä, että yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen meta­fo­ri­sesti ilmais­seista kes­kus­te­li­joista lähes jokai­nen selitti tapah­tu­mia natu­ra­lis­ti­sesti kes­kus­te­lun aikana, vaikka hyö­dynsi tar­koi­tuk­sen sisäl­tä­vässä vies­tissä natu­ra­lis­tista seli­tystä yhtä har­voin kuin ekspli­siit­ti­sesti tar­koi­tuk­sen ilmais­seet kir­joit­ta­jat. Jat­kossa voi­si­kin tut­kia sitä, liit­tyykö luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen ilmai­se­mi­nen meta­fo­ri­sesti tapah­tu­mien natu­ra­lis­ti­sen selit­tä­mi­sen vähe­ne­mi­seen. Tut­ki­mus tulisi kui­ten­kin toteut­taa mene­tel­mällä, joka mah­dol­lis­taisi seli­tyk­sen meta­fo­ri­suu­den var­mis­ta­mi­sen tar­koi­tuk­sen ilmai­si­jalla. Sacchi et al. (2013, 271, 274‒275) ovat havain­neet Luon­non ant­ro­po­mor­fi­soin­nin vähen­tä­vän ihmis­ten aiko­muk­sia aut­taa luon­non­ka­ta­stro­fien uhreja. Meta­fo­rat voi­vat­kin paitsi ilmen­tää tie­dos­tet­tuja tai tie­dos­ta­mat­to­mia tai­pu­muk­sia, myös vai­kut­taa sii­hen, miten ihmi­set havait­se­vat ympä­röi­vän sosi­aa­li­sen todellisuuden.

Aiem­massa luon­non­ka­ta­stro­fien arki­se­li­tyk­siä kar­toit­ta­neessa kir­jal­li­suu­dessa luon­non­ka­ta­stro­fien yli­luon­nol­li­sia tar­koi­tuk­sia on tar­kas­teltu lähinnä kris­til­li­sen ter­mis­tön, kuten teo­di­kean käsit­teen ja Juma­lan toi­mi­juu­den, kautta (mm. Ches­ter 2005; Furn­ham & Brown 1992; Fujiwara 2013; Gray & Weg­ner 2010; Step­hens et al. 2013). Esi­mer­kiksi luon­non toi­mi­juu­den sisäl­tä­vää luon­non­ka­ta­stro­fin seli­tystä ei vält­tä­mättä ole­kaan miel­letty yli­luon­nol­li­seksi (ks. esim. Lee 1999; Evans et al. 2010). Artik­ke­lin yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen kog­ni­tii­vi­sen uskon­to­tie­teen kehyk­seen aset­tuva mää­ri­telmä tar­joaa osal­taan luon­non­ka­ta­stro­fien nyky­se­li­tys­ten tut­ki­muk­seen työ­ka­lun, jonka avulla on mah­dol­lista tar­kas­tella sekä luon­non­ka­ta­stro­fin kris­til­li­siä tar­koi­tuk­sia että laa­jem­paan hen­ki­syy­den kent­tään sisäl­ty­viä seli­tys­mal­leja.[20]

Aiempi tut­ki­mus on kar­toit­ta­nut yksi­lön kykyä selit­tää sekä natu­ra­lis­ti­sesti että yli­luon­nol­li­sesti luon­no­nil­miöitä (Kele­men et al. 2013; Jär­ne­felt et al. 2015) ja ihmi­sen bio­lo­gi­aan liit­ty­viä ilmiöitä kuten kuo­le­maa (Astuti & Har­ris 2008), sai­rauk­sia (Legare & Gel­man 2009) sekä ihmi­sen alku­pe­rää (Evans 2001). Tässä artik­ke­lissa esit­te­le­mäni inter­net­kes­kus­te­lun ana­lyysi osoit­taa, että sama ihmi­nen voi ilmaista myös luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­neelle kär­si­myk­selle sekä yli­luon­nol­li­sen tar­koi­tuk­sen että natu­ra­lis­ti­sen seli­tyk­sen. Kai­ken kaik­ki­aan tulok­set tuke­vat näke­mystä, jonka mukaan saman ilmiön yli­luon­nol­li­set ja natu­ra­lis­ti­set seli­tyk­set voi­vat aina­kin osan ihmi­sistä arjessa olla psy­ko­lo­gi­sesti yhteen­so­pi­via ‒ huo­li­matta siitä, että ne kult­tuu­ri­sessa kes­kus­te­lussa usein esi­te­tään tois­tensa vastapareina.

Kir­jal­li­suus

Arpo, Robert
2005 Inter­ne­tin kes­kus­te­lu­kult­tuu­rit. Tut­ki­mus internet-keskusteluryhmien vies­teissä raken­tu­vista puhe­ta­voista, tul­kin­noista ja tul­kin­nan kehyk­sistä kom­mu­ni­kaa­tio­yh­teis­kun­nassa. Väi­tös­kirja. Joen­suu: Joen­suun yli­opisto. Joen­suun yli­opis­ton huma­nis­ti­sia jul­kai­suja, No. 39.

Astuti, Rita & Har­ris, Paul L.
2008 Unders­tan­ding Mor­ta­lity and the Life of the Ances­tors in Rural Mada­gas­kar. Cog­ni­tive Science 32: 713‒740.

Baker, Joseph O.
2012 Public percep­tions of incom­pa­ti­bi­lity between “science and reli­gion”. Public Unders­tan­ding of Science 21: 340–353.

Baner­jee, Konika & Bloom, Paul
2014 Why did this hap­pen to me? Reli­gious belie­vers’ and non-believers’ teleo­lo­gical rea­so­ning about life events. Cog­ni­tion 133: 277–303.

Bar­kun, Mic­hael
1977 Disas­ter in his­tory. Mass Emer­gencies 2: 219‒231.

Bar­rett, Jus­tin L.
2011 Cog­ni­tive Science of Reli­gion: Loo­king Back, Loo­king Forward. Jour­nal for the Scien­ti­fic Study of Reli­gion 50: 229‒239.

Bar­rett, Jus­tin L.; Bur­dett, Emily Reed & Por­ter, Tenelle J.
2009 Coun­te­rin­tui­ti­ve­ness in folk­ta­les. Fin­ding the cog­ni­tive opti­mum. Jour­nal of Cog­ni­tion and Cul­ture 9: 271–287.

Bering, Jesse
2002 The Exis­ten­tial Theory of Mind. Review of Gene­ral Psyc­ho­logy6: 3–24.

Bering, Jesse
2011 The Belief Ins­tinct: The Psyc­ho­logy of Souls, Des­tiny, and the Mea­ning of Life. New York: W. W. Nor­ton & Company.

Brooke, John Hed­ley
1991 Science and Reli­gion. Cam­bridge: Cam­bridge Uni­ver­sity Press.

Can­tor, Geof­frey
2012 Science and reli­gion: From the historian’s pers­pec­tive. – James W. Haag, Gre­gory R. Peter­son & Mic­hael L. Spezio (toim.), The Rout­ledge Com­pa­nion to Reli­gion and Science, 24‒33. Abing­don, Oxon: Routledge.

Ches­ter, David K.
2005 Theo­logy and disas­ter stu­dies: The need for dia­lo­gue. Jour­nal of Volca­no­logy and Geot­her­mal Research 146: 319‒328.

Ches­ter, David K. & Duncan, Angus M.
2010 Res­pon­ding to disas­ters wit­hin the Chris­tian tra­di­tion, with refe­rence to volca­nic erup­tions and earthqua­kes. Reli­gion 40: 85‒95.

D’haen, Theo
2006 On how not to be Lis­bon if you want to be modern – Dutch reac­tions to the Lis­bon earthquake. Euro­pean Review 14: 351–358.

Dra­per, Paul R.
2007 God, Science, and Natu­ra­lism. – Wil­liam J. Wainw­right (toim.), The Oxford Hand­book of Phi­lo­sophy of Reli­gion, 273‒303. Oxford: Oxford Uni­ver­sity Press.

Euro­ba­ro­me­ter
2005 Special Euro­ba­ro­me­ter 225. Social values, Science and Tech­no­logy. [http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_225_report_en.pdf] Vii­tattu 29.4.2016.

Evans, E. Mar­ga­ret
2001 Cog­ni­tive and Con­tex­tual Fac­tors in the Emer­gence of Diverse Belief Sys­tems: Crea­tion ver­sus Evo­lu­tion. Cog­ni­tive Psyc­ho­logy 42: 217–266.

Evans, E. Mar­ga­ret; Spie­gel, Amy N.; Gram, Wendy; Frazier, Brandy N.; Tare, Medha; Thomp­son, Sarah & Dia­mond, Judy
2010 A Concep­tual Guide to Natu­ral His­tory Museum Visi­tors’ Unders­tan­ding of Evo­lu­tion. Jour­nal of Research in Science Teac­hing 47: 326–353.

Fla­na­gan, Owen
2008 Varie­ties of Natu­ra­lism. – Phi­lip Clay­ton (toim.), The Oxford Hand­book of Reli­gion and Science, 431‒452. Oxford: Oxford Uni­ver­sity Press.

Fujiwara, Satoko
2013 Recon­si­de­ring the concept of theo­dicy in the con­text of the post-2011 Japa­nese earthquake and tsu­nami. Reli­gion 43: 499‒518.

Furedi, Frank
2007 The chan­ging mea­ning of disas­ter. Area 39: 482‒489.

Furn­ham, Adrian & Brown, Lau­rence B.
1992 Theo­dicy: A Neglec­ted Aspect of the Psyc­ho­logy of Reli­gion. The Inter­na­tio­nal Jour­nal for the Psyc­ho­logy of Reli­gion 2: 37‒45.

Gould, Step­hen Jay
1997 Nono­ver­lap­ping magis­te­ria. [http://www.stephenjaygould.org/library/gould_noma.html] Vii­tattu 30.4.2016.

Gould, Step­hen Jay
1999 Rocks of Ages. Science and Reli­gion in the Full­ness of Life. Lon­don: Jonat­han Cape.

Gra­ham, Jesse & Haidt, Jonat­han
2012 Sac­red Values and Evil Adver­sa­ries: A Moral Foun­da­tions Approach. – Mario Miku­lincer & Phil­lip R. Sha­ver (toim.) The Social Psyc­ho­logy of Mora­lity, 11‒32. Was­hing­ton D.C.: Ame­rican Psyc­ho­lo­gical Association.

Grand­jean, Didier; Rendu, Anne-Caroline; Mac­Na­mee, Terence & Sche­rer, Klaus R.
2008 The wrath of the gods: apprai­sing the mea­ning of disas­ter. Social Science Infor­ma­tion 47: 187‒204.

Gray, Kurt & Weg­ner, Daniel M.
2010 Bla­ming God for Our Pain: Human Suf­fe­ring and the Divine Mind. Per­so­na­lity and Social Psyc­ho­logy Review 14: 7‒16.

Gray, Kurt & Weg­ner, Daniel M.
2012 Mora­lity Takes Two: Dyadic Mora­lity and Mind Percep­tion – Mario Miku­lincer & Phil­lip R. Sha­ver (toim.) The Social Psyc­ho­logy of Mora­lity: Explo­ring the causes of Good and Evil, 109‒128. Was­hing­ton D.C.: Ame­rican Psyc­ho­lo­gical Association.

Hai­mila, Roosa
2016 ”Oli­ko­han tsu­nami jon­kin­lai­nen ope­tus.” Luon­non­ka­ta­stro­fin yli­luon­nol­li­nen tar­koi­tus ja tie­teel­li­set seli­tyk­set inter­net­kes­kus­te­lussa. Hel­sin­gin yli­opisto. Huma­nis­ti­nen tie­de­kunta. Uskon­to­tie­teen pro gradu –tutkielma.

Heywood, Bet­hany & Bering, Jesse
2013 “Meant to be”: how reli­gious beliefs and cul­tu­ral reli­gio­sity affect the implicit bias to think teleo­lo­gically. Reli­gion, Brain & Beha­vior 4: 183‒201.

Jär­ne­felt, Elisa; Can­field, Cait­lin F. & Kele­men Debo­rah
2015 The divi­ded mind of a dis­be­lie­ver: Intui­tive beliefs about nature as pur­po­se­fully crea­ted among dif­fe­rent groups of non-religious adults. Cog­ni­tion 140: 72–88.

Kele­men, Debo­rah
1999 Beliefs about pur­pose: on the ori­gins of teleo­lo­gical thought. – Mic­hael C. Cor­bal­lis & Step­hen E. G. Lea (toim.) The Descent of Mind. Psyc­ho­lo­gical Pers­pec­ti­ves on Homi­nid Evo­lu­tion, 278‒294. New York: Oxford Uni­ver­sity Press

Kele­men, Debo­rah & Ros­set, Eve­lyn
2009 The Human Func­tion Com­punc­tion: Teleo­lo­gical expla­na­tion in adults. Cog­ni­tion 111: 138–143.

Kele­men, Debo­rah; Rott­man, Jos­hua & Ses­ton, Rebecca
2013 Pro­fes­sio­nal Phy­sical Scien­tists Display Tenacious Teleo­lo­gical Ten­dencies: Purpose-Based Rea­so­ning as a Cog­ni­tive Default. Jour­nal of Expe­ri­men­tal Psyc­ho­logy: Gene­ral 142: 1074–1083.

Ketola, Kimmo
2003 Uusi kan­san­omai­nen uskon­nol­li­suus. Kimmo Kää­riäi­nen, Kati Nie­melä & Kimmo Ketola. Moderni kirk­ko­kansa. Suo­ma­lais­ten uskon­nol­li­suus uudella vuo­si­tu­han­nella, 53‒86. Jyväs­kylä: Gum­me­rus. Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen jul­kai­suja, No. 82.

Kivi­kuru, Ulla­maija
2006 Tsu­nami Com­mu­nica­tion in Fin­land: Revea­ling Ten­sions in the Sender-Receiver Rela­tions­hip. Euro­pean Jour­nal of Com­mu­nica­tion 21: 499‒520.

Lee, Okhee
1999 Science Know­ledge, World Views, and Infor­ma­tion Sources in Social and Cul­tu­ral Con­texts: Making Sense After a Natu­ral Disas­ter. Ame­rican Educa­tio­nal Research Jour­nal 36: 187‒219.

Legare, Cris­tine H.; Evans, E. Mar­ga­ret; Rosengren, Karl S. & Har­ris, Paul L.
2012 The Coexis­tence of Natu­ral and Super­na­tu­ral Expla­na­tions Across Cul­tu­res and Deve­lop­ment. Child Deve­lop­ment 83: 779‒793.

Legare, Cris­tine H. & Gel­man, Susan A.
2009 South African Children’s Unders­tan­ding of AIDS and Flu: Inves­ti­ga­ting Concep­tual Unders­tan­ding of Cause, Treat­ment, and Pre­ven­tion. Jour­nal of Cog­ni­tion and Cul­ture 9: 333–346.

Legare, Cris­tine H. & Visala, Aku
2011 Between Reli­gion and Science: Inte­gra­ting Psyc­ho­lo­gical and Phi­lo­sop­hical Accounts of Expla­na­tory Coexis­tence. Human Deve­lop­ment 54: 169–184.

Lin­de­man, Mar­jaana; Svedholm-Häkkinen, Annika M. & Lip­sa­nen, Jari
2015 Onto­lo­gical con­fusions but not men­ta­lizing abi­li­ties pre­dict reli­gious belief, para­nor­mal belief, and belief in super­na­tu­ral pur­pose. Cog­ni­tion 134: 63‒76.

Mark­ham, Annette & Buc­ha­nan, Eliza­beth
2012 Ethical Decision-Making and Inter­net Research. Recom­men­da­tions from the AoIR Ethics Wor­king Com­mit­tee (Ver­sion 2.0). [http://aoir.org/reports/ethics2.pdf] Vii­tattu 27.4.2016].

Mörä, Tuomo
2005 Tsu­nami suo­ma­lai­sessa mediassa. Vies­tin­nän tut­ki­mus­kes­kus CRC. [http://www.helsinki.fi/crc/Julkaisut/CRC_tsunami_raportti.pdf] Vii­tattu 6.10.2016.

Nei­man, Susan
2002 Evil in Modern Thought: An Alter­na­tive His­tory of Phi­lo­sophy. Prince­ton: Prince­ton Uni­ver­sity Press.

Nic­hols, Ryan
2014 Re-evaluating the Effects of the 1755 Lis­bon Earthquake on Eigh­teenth Cen­tury Minds: How Cog­ni­tive Science of Reli­gion Impro­ves Intel­lec­tual His­tory with Hypot­he­sis Tes­ting Met­hods. Jour­nal of the Ame­rican Aca­demy of Reli­gion 82: 970‒1009.

Oja­lehto, Bet­hany; Wax­man, San­dra R. & Medin, Douglas L.
2013 Teleo­lo­gical rea­so­ning about nature: inten­tio­nal design or rela­tio­nal pers­pec­ti­ves? Trends in Cog­ni­tive Science 17: 166‒171.

Ritzema, Robert J.
1979 Att­ri­bu­tion to super­na­tu­ral causa­tion: An impor­tant com­po­nent of reli­gious com­mit­ment? Jour­nal of Psyc­ho­logy and Theo­logy 7: 286‒293.

Sacchi, Simona; Riva, Paolo & Bram­billa, Marco
2013 When Mot­her Earth Rises Up. Anth­ro­po­morp­hi­sing Nature Reduces Sup­port for Natu­ral Disas­ter Vic­tims. Social Psyc­ho­logy 44: 271‒277.

Sal­daña, Johnny
2013 The Coding Manual for Qua­li­ta­tive Researc­hers. Lon­don: Sage.

Shtul­man, Andrew & Lom­brozo, Tania
2016 Bund­les of Cont­ra­dic­tion. A Coexis­tence View of Concep­tual Change. ‒ David Bar­ner & Andrew Scott Baron (toim), Core Know­ledge and Concep­tual Change, 53‒72. New York: Oxford Uni­ver­sity Press.

Sjö­blom, Tom
2000 Early Irish Taboos: A Study in Cog­ni­tive His­tory. Väi­tös­kirja. Hel­sin­gin yli­opisto: Uskon­to­tie­teen lai­tos. Uskon­to­tiede, No. 5.

Step­hens, Nicole M.; Fry­berg, Step­ha­nie A.; Mar­kus, Hazel Rose & Hame­dani, Maryam G.
2013 Who Explains Hur­ricane Kat­rina and the Chi­lean Earthquake as an Act of God? The Expe­rience of Ext­reme Hards­hip Pre­dicts Reli­gious Meaning-Making. Jour­nal of Cross-Cultural Psyc­ho­logy 44: 606‒619.

Sub­botsky, Eugene
2001 Causal expla­na­tions of events by children and adults: Can alter­na­tive causal modes exist in one mind? Bri­tish Jour­nal of Deve­lop­men­tal Psyc­ho­logy 19: 23‒45.

Sved­holm, Annika; Lin­de­man, Mar­jaana & Lip­sa­nen, Jari
2010 Belie­ving in the Pur­pose of Events – Why Does It Occur, and Is It Super­na­tu­ral? Applied Cog­ni­tive Psyc­ho­logy 24: 252‒265.

Taber, Keith S. & Watts, Mike
1996 The sec­ret life of the che­mical bond: stu­dents’ anth­ro­po­morp­hic and ani­mis­tic refe­rences to bon­ding. Inter­na­tio­nal Jour­nal of Science Educa­tion 18: 557‒568.

Tee­han, John
2013 The Cog­ni­tive Bases of the Problem of Evil. The Monist 96: 325‒348.

Tuomi, Jouni & Sara­järvi, Anneli
2009 Laa­dul­li­nen tut­ki­mus ja sisäl­lö­na­na­lyysi. Hel­sinki: Tammi.

Vieth, Ric­hard F.
1988 Holy Power, Human Pain. Bloo­ming­ton: Meyer-Stone Books.

Watson-Jones, Rac­hel E.; Busch, Jus­tin T. A. & Legare, Cris­tine H.
2015 Inter­discipli­nary and Cross-Cultural Pers­pec­ti­ves on Expla­na­tory Coexis­tence. Topics in Cog­ni­tive Science 7: 611‒623.

Wol­pert, Lewis
1992 The unna­tu­ral nature of science. Cam­bridge, Mas­sac­husetts: Har­vard Uni­ver­sity Press.

Viit­teet

[1] Teo­di­kea on klas­si­sesti mää­ri­telty yri­tyk­seksi rat­kaista maa­il­massa havai­tun pahan ja Juma­lan hyvyy­den sekä kaik­ki­voi­pai­suu­den välillä koettu ris­ti­riita (Tee­han 2013, 327; ks. Vieth 1988, 17–19).

[2] Vaikka luon­non­ka­ta­stro­fin selit­tä­mi­nen teis­ti­sesti on usein tar­koi­tuk­sel­lis­ta­vaa, kaikki tar­koi­tuk­sen sisäl­tä­vät seli­tyk­set eivät ole teistisiä.

[3] Myös luon­no­nil­miöi­den tie­teel­li­set seli­tyk­set sisäl­si­vät pit­kään yli­luon­nol­li­sia aja­tuk­sia, kuten käsi­tyk­sen luon­nossa havai­tun jär­jes­tyk­sen älyk­käästä suun­nit­te­li­jasta (Can­tor 2012, 25; Kele­men 1999, 281).

[4] Artik­keli poh­jau­tuu pro gradu –tut­ki­muk­seeni (ks. Hai­mila 2016).

[5] Natu­ra­lis­ti­nen seli­tys on suo­men­nok­seni alku­pe­räis­ter­mistä ”natu­ral expla­na­tion” (ks. esim. Legare et al. 2012; Legare & Visala 2011 sekä Shtul­man & Lom­brozo 2016). En kään­tä­nyt ter­miä suo­raan ”luon­nol­li­seksi seli­tyk­seksi”, sillä ilmaisu saat­taisi yhdis­tyä käsi­tyk­seen seli­tyk­sen luon­te­vuu­desta. Natu­ra­lis­tis­ten tie­teel­lis­ten seli­tys­ten on esi­tetty ole­van ihmi­selle usein juuri epä­luon­te­via (Wol­pert 1992, 54).

[6] Rajaan tapah­tu­mia seu­ran­neille suo­ma­lai­sille mui­den kär­si­myk­sestä aiheu­tu­neen jär­ky­tyk­sen tässä luon­non­ka­ta­stro­fista aiheu­tu­neen kär­si­myk­sen käsit­teen ulkopuolelle.

[7] Esi­merk­kinä mää­räl­li­sestä teks­tin­koo­dauk­sesta kog­ni­tii­vi­sessa uskon­to­tie­teessä ks. Bar­rett et al. (2009). Laa­dul­li­nen teks­tiai­neis­ton ana­lyysi kog­ni­tii­vi­sessa uskon­non­tut­ki­muk­sessa ks. Sjö­blom (2000).

[8] Shtul­ma­nin ja Lom­brozon mukaan epä­tie­teel­lis­ten ja tie­teel­lis­ten seli­tys­ten rin­nak­kai­se­lolle on useita mah­dol­li­sia seli­tyk­siä, joista yksi on kak­sois­pro­ses­soin­ti­teo­rioi­den mukai­nen tie­don­kä­sit­tely. Shtul­man ja Lom­brozo kui­ten­kin myös kri­ti­soi­vat käsi­tystä (2016, 60‒65).

[9] Oma suo­men­nok­seni ter­mistä Pro­miscuous Teleo­logy (Kele­men 1999, 287). Kele­me­nin teo­rian kri­tiik­kinä ks. Oja­lehto et al. (2013).

[10] Legare et al. (2012, 781) kri­ti­soi­vat­kin Goul­din (1997; 1999) tun­net­tua NOMA-hypoteesia, jonka mukaan ”uskonto” ja ”tiede” selit­tä­vät läh­tö­koh­tai­sesti eri koh­teita (Gould 1999, 63).

[11] Vaih­toeh­toi­nen aineis­ton­ke­ruun tapa olisi ollut koota verk­ko­kes­kus­te­luista koos­tuva aineisto useilta eri sivus­toilta. Hyl­kä­sin kysei­sen tavan kui­ten­kin siksi, etten löy­tä­nyt riit­tä­västi muo­tonsa puo­lesta (esi­mer­kiksi vaa­ti­mus rekis­te­röi­ty­mi­sestä) ver­tai­lu­kel­poi­sia internetkeskusteluja.

[12] Tut­ki­muk­sen mene­tel­mää voi­si­kin kut­sua teo­riaoh­jaa­vaksi teks­tin­koo­dauk­seksi (vrt. Tuomi & Sara­järvi 2009, 95‒99, 113‒118).

[13] Taber ja Watts (1996, 564‒566) ovat käyt­tä­neet meta­fo­ri­sen käsi­tettä tut­kies­saan kemial­lis­ten ilmiöi­den kuvaa­mista ant­ro­po­mor­fi­soi­valla kielellä.

[14] Lukuun otta­matta yhtä yhden lauseen mit­taista viestiä.

[15] Kolme kir­joit­ta­jaa. Yksi kir­joit­ta­jista suh­tau­tuu aja­tuk­seen kriit­ti­sesti, mutta tuo seli­tyk­sen esiin itsenäisesti.

[16] Kolme kirjoittajaa.

[17] Ilmai­sua voi impli­siit­ti­sen toi­mi­juu­den suh­teen ver­rata esi­mer­kiksi opettaa-verbiin.

[18] Olen pyr­ki­nyt tul­kit­se­maan luon­non sisäi­sen suun­nit­te­li­jan ja luon­toa pal­ve­le­van tar­koi­tuk­sen eri ilmai­suista. On kui­ten­kin mah­dol­lista, että yhteys joh­tuu koo­dauk­sesta. Asian voisi tar­kis­taa aineis­tolla, joka sisäl­täisi suu­rem­man mää­rän tar­koi­tuk­sel­lis­ta­via seli­tyk­siä per kir­joit­taja. Näin sel­viäisi, onko yhteys sovel­ta­mal­lani koo­dauk­sella vies­tien sisäi­nen vai kirjoittajakohtainen.

[19] Nic­hols (2014) on sovel­ta­nut kog­ni­tii­vi­sen uskon­to­tie­teen teo­rioita, kuten teo­riaa epä­mää­räi­sestä teleo­lo­giasta, tut­kies­saan Lis­sa­bo­nin vuo­den 1755 maan­jä­ris­tyk­sen aikalaisselityksiä.

[20] Evans et al. (2010, 335) esit­tä­vät tar­koi­tuk­sen ole­van yli­luon­nol­li­nen, mikäli tar­koi­tus ilmen­tää ilmiön ulko­puo­lista suun­nit­te­lua (kuten Juma­laa). Aineis­toni kir­joit­ta­jat ilmai­si­vat kui­ten­kin myös luon­toa pal­ve­le­via, luon­non suun­nit­te­le­mia tar­koi­tuk­sia, jotka ovat tässä artik­ke­lissa sovel­le­tun mää­ri­tel­män mukaan yli­luon­nol­li­sia. Luon­no­nil­miöi­den sisäi­sistä tar­koi­tuk­sista sekä inten­tio­naa­li­sen ja/tai teleo­lo­gi­sen selit­tä­mi­sen ja luon­non toi­mi­juu­teen liit­ty­vien usko­mus­ten yhtey­destä ks. Kele­men et al. (2013), Jär­ne­felt et al. (2015) sekä Kele­men & Ros­set (2009). Fujiwara (2013) puo­les­taan on ehdot­ta­nut, että perin­tei­sesti kris­til­li­seksi miel­let­tyä teo­di­kean käsi­tettä voi­daan sovel­taa luon­non­ka­ta­stro­fien ei-kristillisten yli­luon­nol­lis­ten seli­tys­ten tarkasteluun.