Vastaväittäjän lausunto Mari Pulkkisen väitöskirjasta “Salattu, suoritettu ja sanaton suru. Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena” (Tuija Hovi)

Download PDF

Tuija Hovi
Turun yliopisto

Mari Pulk­ki­sen uskon­to­tie­teel­li­nen tut­ki­mus, Salattu, suo­ri­tettu ja sana­ton suru. Lähei­sen menet­tä­mi­nen koko­nais­val­tai­sena koke­muk­sena on laa­juu­del­taan mit­tava ja luon­teel­taan perus­teel­li­nen tut­ki­mus, joka tar­kas­te­lee lähei­sen ihmi­sen kuo­le­man syn­nyt­tä­mää surua 2000-luvun Suo­messa. Tämä tut­ki­mus jat­kaa ja uudis­taa kuo­le­ma­kiin­nos­tuk­sen virit­tä­mää vah­vaa lin­jaa suo­ma­lai­sessa uskon­to­tie­teessä. Liit­tyes­sään suru­te­ma­tii­kan kas­va­vaan moni­tie­tei­seen tut­ki­muk­seen, johon lukeu­tu­vat esi­mer­kiksi kiin­nos­tus sosi­aa­li­sen median tar­joa­miin kei­noi­hin hen­ki­lö­koh­tai­sen surun ilmai­se­mi­seen sekä kol­lek­tii­vi­sen surun ilmiöi­hin, Pulk­ki­sen työ on tänä päi­vänä tut­ki­muk­sel­li­sesti ajan­koh­tai­sempi kuin olles­saan vielä oras­ta­vana tutkimusideana.

Tut­ki­mus­teh­tä­väk­seen Mari Pulk­ki­nen on aset­ta­nut tavoit­teen ymmär­tää lähei­sen menet­tä­mi­sen surua yksi­löl­li­senä, yhtei­söl­li­senä sekä yhteis­kun­nal­li­sena ilmiönä. Pulk­ki­sen valit­se­maa tut­ki­mus­a­se­tel­maa moti­voi suru­tee­man peri­fee­ri­syys omalla alalla, uskon­to­tie­teessä. Vaikka kuo­lema on kieh­to­nut uskon­to­tie­tei­li­jöitä pit­kään ja monin tavoin, tekijä on osoit­ta­nut, että sen tuot­ta­maa surua ei ole kui­ten­kaan vielä proble­ma­ti­soitu riit­tä­västi. Taus­ta­tu­kea ja pei­laus­pin­taa hän on löy­tä­nyt muilta tie­tee­na­loilta, eri­tyi­sesti psy­ko­lo­gian, psy­kiat­rian, ter­veys– ja hoi­to­tie­teel­li­sen sekä teo­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen pii­ristä. Omaa tut­ki­mus­teh­tä­väänsä Pulk­ki­nen on taus­toit­ta­nut laa­jalla koti­mai­sella sekä kan­sain­vä­li­sellä tut­ki­muk­sella, jota hän on kes­kus­te­lut­ta­nut ansiok­kaasti omien tulos­tensa kanssa.

Teki­jän kriit­ti­nen katse koh­dis­tuu val­lit­se­vaan para­dig­maan eri alo­jen surua käsit­te­le­vässä tut­ki­muk­sessa. Tar­vetta ei-patologisoivien ja ei-anomalisoivien näkö­kul­mien etsi­mi­selle ovat anta­neet eri­tyi­sesti aiem­man tut­ki­muk­sen nor­ma­tii­vi­set käsi­tyk­set surusta, esi­mer­kiksi käsi­tys sen ete­ne­mi­sestä toi­si­aan seu­raa­vien vai­hei­den kautta, suo­ri­tuk­sena ja sel­viy­ty­mi­senä. Val­lit­se­van psy­ko­lo­gi­sen käsi­tyk­sen mukai­sen tun­ne­kes­kei­syy­den sijaan hän on halun­nut osoit­taa surun ole­van koko­nais­val­tai­nen koke­mus, joka käsit­tää emotionaalis-kognitiivisen aspek­tin lisäksi myös toi­min­nal­li­sen sekä käsit­teel­li­sen ja kie­lel­li­sen puo­len. Koko­nais­val­tai­sen koke­muk­sen mää­rit­te­lyyn on otettu tukea uskon­nol­li­sen koke­muk­sen määrittelystä.

Nor­ma­tii­vis­ten suru­kä­si­tys­ten rin­nalla kva­li­ta­tii­vi­sen tut­ki­muk­sen puut­teen Pulk­ki­nen osoit­taa anta­van tilaa juuri kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sel­li­selle lähes­ty­mis­ta­valle, jota hän vah­vasti omassa tut­ki­muk­ses­saan toteut­taa. Pulk­ki­sen tut­ki­mus­tapa on aineis­to­läh­töi­nen.  Se perus­tuu vuo­sien 2003 ja 2005 väli­senä aikana kir­joi­tus­kut­suin kerät­tyyn ja 159 vas­taa­jan tuot­ta­maan kir­je­ai­neis­toon. Aineisto käsit­tää teki­jän mukaan 600 säh­köi­seen muo­toon kir­joi­tet­tua lius­kaa. Kan­ta­suo­ma­lai­sista vas­taa­jista 11 on mie­hiä ja 144 nai­sia. Aineisto on koottu tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sella, kult­tuuri– ja perin­ne­tie­teissä usein käy­te­tyllä tavalla. Otos on maan­tie­teel­li­sesti kat­tava mutta vah­vasti nais­puo­li­siin vas­taa­jiin pai­not­tuva. Sitä voi­ta­neen kui­ten­kin pitää yhtenä tut­ki­mus­tu­lok­sena sikäli, että se osal­taan ker­too mies­ten surun ja sure­mi­sen mar­gi­naa­li­suu­desta ja sen sanoit­ta­mi­sen haas­teel­li­suu­desta, mitä tekijä on työs­sään poh­ti­nut­kin. Kir­je­ai­neis­ton sys­te­maat­ti­nen käsit­tely käy ilmi liit­teenä esi­te­tystä tau­lu­kosta. Peri­aat­teet tut­ki­musai­neis­to­jen jat­ko­käyt­tö­mah­dol­li­suuk­sien suh­teen ovat keruu­ajan­koh­dan jäl­keen tar­ken­tu­neet, joten tätä kysy­mystä ei ole erik­seen nos­tettu esille. Muilta osin tekijä on otta­nut tut­ki­museet­ti­set näkö­koh­dat huo­lel­li­sesti huo­mioon. Oheis­ma­te­ri­aa­lina on käy­tetty päi­vä­kir­jaot­teita, sitaat­teja kau­no­kir­jal­li­suu­desta sekä opinnäytetyötä.

Kir­je­ai­neis­ton käsit­tely ja ana­lyy­si­me­ne­telmä on kuvattu sel­keästi. Pulk­ki­nen on käyt­tä­nyt melko perin­teistä her­me­neut­ti­sesti raken­tu­vaa, tois­tu­vaa lähi­lu­kua. Vaikka tekijä itse sanou­tuu irti nar­ra­tii­vi­sen tut­ki­muk­sen käyt­tä­mi­sestä ana­lyy­sis­sään ja tul­kin­nas­saan, on tee­moit­te­luun perus­tuva lähi­luku lähellä ker­ron­nan ja ker­ron­nal­li­suu­den tar­kas­te­lua eli nar­ra­tii­vista tut­ki­musta, jossa jäl­ji­te­tään ker­ron­nan tuot­ta­mia ja välit­tä­miä mer­ki­tyk­siä ja pro­ses­seja. Yhtäältä on tut­kittu itse sure­mista ilmiönä, toi­saalta sen ilmai­se­mista. Ajal­li­sesti pit­kähkö tut­ki­mus­pro­sessi on tuot­ta­nut hiou­tu­neen holis­ti­sen ana­lyy­si­mal­lin suru­kir­jei­den tar­kas­te­lulle. Ana­lyy­si­malli koos­tuu suru­ko­ke­muk­sen kol­men ulot­tu­vuu­den tar­kas­te­lusta kah­dessa eri kon­teks­tissa. Käsit­tä­mi­sen, käsit­te­lyn ja käsit­teel­lis­tä­mi­sen ulot­tu­vuuk­sia on suh­teu­tettu koki­jan hen­ki­lö­koh­tai­seen elä­män­kul­kuun sekä ajal­li­sesti varioi­vaan kuo­le­man­kult­tuu­riin. Pulk­ki­sen tul­kinta kuo­le­man­su­run moniu­lot­tei­suu­desta suh­teessa elä­män­ku­lun ker­ros­tu­mi­seen ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä­mi­seen sekä muut­tu­vaan kuo­le­man­kult­tuu­riin tuo esiin monia kiin­nos­ta­via ja yllät­tä­viä­kin näkö­koh­tia, kuten esi­mer­kiksi surun iden­ti­teet­tiä ja itseym­mär­rystä raken­ta­vana ja toi­mi­juutta tuot­ta­vana elä­män ja ole­mi­sen tilana, josta ei vält­tä­mättä edes haluta sel­viy­tyä täydellisesti.

Tekijä on esi­mer­kil­li­sellä tavalla hah­mo­tel­lut kehit­tä­mänsä ana­lyy­si­mal­lin kuval­li­seen muo­toon. Kaa­vio havain­nol­lis­taa hyvin tut­ki­mus­teh­tä­vää sekä surun koko­nais­val­taista luon­netta. Samoin edellä mai­nittu liit­teenä oleva tau­lukko ”Tut­ki­musai­neis­ton erit­tely” on infor­ma­tii­vi­nen tii­vis­tys aineis­tosta. Tekijä olisi voi­nut har­kita useam­man­kin luki­jaa hel­pot­ta­van graa­fi­sen esi­tyk­sen sisäl­lyt­tä­mistä teks­tiinsä. Työ koko­nai­suu­tena on joh­don­mu­kai­nen ja teksti sinänsä loo­gi­sesti ete­ne­vää mutta sen kumu­loi­tu­vasta luon­teesta joh­tuen pai­koin itse­ään tois­ta­vaa. Väi­tös­kir­jaan ei ole sisäl­ly­tetty tekijä– ja asia­sa­na­ha­ke­mis­toa. Se lisäisi pal­jon teok­sen käytettävyyttä.

Tekijä esit­tää mie­len­kiin­toi­sia jat­ko­tut­ki­musa­vauk­sia ja osoit­taa tut­ki­muk­sel­laan ole­van myös yhteis­kun­nal­lista mer­kit­tä­vyyttä sen tar­jo­tessa uuden­laista tut­ki­mus­tie­toa kuo­le­man ja surun kanssa työs­ken­te­le­vien ammat­ti­lais­ten hyö­dyn­net­tä­väksi. Pulk­ki­nen käsit­te­lee yksi­löl­li­sen koke­mi­sen ja kult­tuu­ri­sen kon­teks­tin suh­detta kult­tuu­ris­ten vai­kut­tei­den mer­ki­tyk­sinä hen­ki­lö­koh­tai­sessa surussa. Tässä suh­teessa mil­tei pel­käs­tään evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sista kan­ta­suo­ma­lai­sista koos­tuva otos voisi niin ikään jat­ko­tut­ki­mus­mah­dol­li­suuk­sia kar­toi­tet­taessa laa­jen­tua esi­mer­kiksi maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­siin vas­taa­jiin. Samoin eri uskon­to­kun­tien tai vähem­mis­tö­ryh­mien edus­ta­jien koke­muk­set oli­si­vat luon­teva uskon­to­tie­teel­li­sen jat­ko­tut­ki­muk­sen aihe.

Tekijä osoit­taa hal­lit­se­vansa suru­tut­ki­muk­sen ja kuo­le­man­kult­tuu­rin tut­ki­muk­sen moni­tie­tei­sen ken­tän ja on myös osan­nut hyö­dyn­tää sitä oman aineis­tonsa ana­lyy­sissä ja tul­kin­nassa. Tut­ki­jan posi­tion poh­dinta ja posi­tion muut­tu­mi­nen tut­ki­muk­sen kuluessa on niin ikään tuotu esiin her­källä ja kiin­nos­ta­valla tavalla suh­teessa tut­ki­mus­koh­teen ymmär­tä­mi­seen. Kriit­ti­nen ote kan­taa läpi koko tut­ki­muk­sen. Laa­jaa luke­nei­suutta osoit­tava kir­jal­li­suus­luet­telo antaa ymmär­tää, ettei teki­jällä itsel­lään kui­ten­kaan ole vielä omaa jul­kais­tua tuo­tan­toa. On toi­vot­ta­vaa, että tämän tut­ki­muk­sen anti pää­tyy tule­vai­suu­dessa artik­ke­leiksi myös koti­mai­siin sekä kan­sain­vä­li­siin tiedejulkaisuihin.