Pohjoismaiset uskontososiologit Helsingissä (Jenni Spännäri)

Download PDF

Jenni Spän­näri
Hel­sin­gin yliopisto

Poh­jois­mai­nen uskon­to­so­sio­lo­gian kon­fe­renssi, jär­jes­tyk­sessä 23:s NCSR, jär­jes­tet­tiin Hel­sin­gissä elo­kuussa 2016 tee­malla ”Well­being, lea­ders­hip and the lifes­pan – Cur­rent trends in the socio­logy of reli­gion”. Tee­mamme hei­jas­teli uskon­to­so­sio­lo­gi­sen tut­ki­mus­ken­tän lave­ne­mista ja syven­ty­mistä: uusia sosi­aa­li­sen elä­män alueita, joilla uskon­nol­li­sia ilmiöitä tar­kas­tel­laan ja toi­saalta uskon­nol­li­sen ken­tän muu­tok­sia eri­tyi­sesti joh­ta­juu­den suhteen.

Edel­li­sestä Helsinki-kerrasta oli­kin jo aikaa: eri poh­jois­maissa ja eri kau­pun­geissa joka toi­nen vuosi vuo­rot­te­leva kon­fe­renssi val­loitti Suo­men pää­kau­pun­gin vii­meksi vuonna 1998 Tapio Lam­pi­sen joh­taessa jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­taa. Tällä ker­taa teh­tä­vään tart­tui joukko kirk­ko­so­sio­lo­gian ja lähia­lo­jen parissa työs­ken­te­le­viä ja opis­ke­li­joita Kati Tervo-Niemelän ja Jenni Spän­nä­rin rin­nalla. Kon­fe­rens­siin osal­lis­tui ilah­dut­ta­van run­saasti tie­tei­li­jöitä, kaik­ki­aan 135. Ilah­dut­ta­vaa oli myös, että osal­lis­tu­jia oli run­saasti myös poh­jois­mai­den ulko­puo­lelta, kuten Sveit­sistä, Iso-Britanniasta ja Irlannista.

NCSR-konferenssin tie­teel­li­nen ohjelma sai run­saasti kii­tosta, ja olimme myös jär­jes­tä­jinä sii­hen aidosti tyy­ty­väi­siä. Pidimme tär­keänä ses­sioi­den muo­dos­ta­mista pape­rien tee­mo­jen mukaan, ja abstrak­tien saa­vut­tua ses­sioita jum­pat­tiin­kin uuteen uskoon useam­paan ker­taan. Lop­pu­tu­los tun­tui pal­ve­le­van osal­lis­tu­jia: ses­sioissa syn­tyi innos­tu­nutta ja kan­nus­ta­vaa kes­kus­te­lua, myös ja eri­tyi­sesti uran alku­vai­heessa ole­vien tut­ki­joi­den töistä. Palau­tetta kerät­tiin yhdessä Fin­land Con­ven­tion Bureaun ja Talous­tut­ki­muk­sen kanssa. Odo­tamme innolla koon­tia tästä vuo­den lop­puun men­nessä – myös siksi, että osaamme välit­tää vies­tiä kii­tok­sista ja paran­nuseh­do­tuk­sista seu­raa­ville konferenssijärjestäjille.

Pää­pu­hu­jien valin­nassa tavoit­te­limme kor­keaa tie­teel­listä tasoa, tuo­reutta ja esi­tel­miöin­ti­tai­toja, mutta myös moni­puo­li­suutta: edus­tet­tuina oli­vat sekä Yhdys­val­lat, Sveitsi että Suomi, sekä mää­räl­li­set että laa­dul­li­set tut­ki­musot­teet, sekä mie­het että naiset.

Kes­kus­te­lua ensim­mäi­sen pää­pu­heen­vuo­ron jäl­keen joh­taa Kati Tervo-Niemelä. Puhu­jat Anne Bir­gitta Pessi (vas) ja Court­ney Ben­der. Kuva: Jenni Spännäri.

Anne Bir­gitta Pessi ja Court­ney Ben­der ava­si­vat kon­fe­rens­sin kes­ki­viik­kona 17.8. uska­li­aalla tee­malla ”Against well­being?”. Pes­sin esi­tys ”Dazed and Amazed by Moon­light: explo­ring the entangle­ments of sense of mea­ning & well-being” ja sen poh­jalta käyty kes­kus­telu muo­toili hedel­mäl­li­sen teo­reet­ti­sen läh­tö­pis­teen kon­fe­rens­sille. Pes­sin mukaan mer­ki­tyk­sel­li­syy­den koke­mus on monella tapaa hyvin­voin­nin taus­talla, ja mer­ki­tyk­sel­li­syys puo­les­taan lopulta kum­puaa kuu­lu­mi­sen tun­teesta, hyvän­te­ke­mi­sestä ja mer­ki­tys­jär­jes­tel­mistä kuten uskon­nosta. Tästä syystä uskon­non­tut­ki­muk­sella on tär­keä sija hyvin­voin­nin tut­ki­muk­sen kivi­ja­lassa. Court­ney Ben­der puo­les­taan puhui otsi­kolla ”Indi­vi­dual reli­gious aut­ho­rity in an era of sub­jec­tive well­being – is it time to ’study up?’” uskon­nosta ja hen­ki­syy­destä myös seku­laa­riksi julis­tau­tu­vassa yhteis­kun­nassa, käyt­täen kieh­to­vana esi­merk­kinä Frank Lloyd Wrigh­tin 1930–1950–luvuilla kehit­te­le­mää suun­ni­tel­maa uto­pia­kau­pun­gista, Broa­dacre Citystä.

Tors­tain pää­pu­hu­jan, Jörg Stolzin esi­telmä poh­jau­tui hänen ja kol­le­goi­densa toi­mit­ta­maan tuo­ree­seen kir­jaan ”(Un)believing in Modern Society”. Stolz tii­mei­neen on havain­noi­nut laa­joilla sveit­si­läi­sillä aineis­toilla eri­lai­sia tapoja ja syitä, joilla ihmi­set nyky-yhteiskunnissa mää­rit­tä­vät itse­ään uskonn­ot­to­miksi. Esi­tys oli ins­pi­roiva monella tapaa – ei vähi­ten siksi, että sen näkö­kulma oli meto­di­nen, eri­tyi­sesti mixed met­hods –tut­ki­muk­siin todella aitoa eri meto­dien suun­ni­tel­mal­lista integroin­tia perään­kuu­lut­tava. Stolzia myös haas­ta­tel­tiin Tiedekulma-kahvilassa, aivan kon­fe­rens­si­pai­kan eli yli­opis­ton pää­ra­ken­nuk­sen nur­kalla. Kah­vila tuli­kin lähes täy­teen tar­koi­tuk­sella ja vahin­gossa pai­kalle osu­neita kuu­li­joita, joi­den lisäksi haas­tat­telu ilah­dutti ylei­söä reaa­liai­kai­sena net­ti­lä­he­tyk­senä. Pai­kalle saa­pu­nei­den hyvistä kysy­myk­sistä ja innosta pää­tel­len täl­laista for­maat­tia kan­nat­taa vil­jellä myös jat­kossa. Aktii­vi­sen media­tie­dot­ta­mi­sen ja yhteis­työn ohella avoi­met tilai­suu­det ovat hieno keino saada näky­vyyttä oman alan ajan­koh­tai­sille tut­ki­mus­ky­sy­myk­sille ja toteut­taa tut­ki­muk­sen yhteis­kun­nal­lista vaikuttamistehtävää.

Myös Nancy Ammer­ma­nin per­jan­tai­nen puheen­vuoro otsi­kolla ”Reli­gion in Eve­ry­day Life: Indi­vi­duals, Ins­ti­tu­tions and How We Study Them” otti kan­taa näi­hin kaik­kia empii­ri­siä uskon­non­tut­ki­joita yhdis­tä­viin meta­ta­son kysy­myk­siin, ja oli siten antoisa lope­tus kon­fe­rens­sille. Tämä­kin luento herätti inno­kasta kes­kus­te­lua muun muassa siitä, tar­koi­te­taanko lived reli­gion –käsit­teellä oikeas­taan tar­kas­tel­ta­vaa ilmiötä vaiko tar­kas­te­lu­ta­paa, ja onko empii­ri­sellä tut­ki­muk­sella muita vaih­toeh­toja kuin tar­kas­tella elet­tyä uskonnollisuutta/spirituaalisuutta.

Jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­nan vetäjä Kati Tervo-Niemelä (vas) ja keynote-puhuja Anne Bir­gitta Pessi illal­lis­tun­nel­missa. Kuva: Jenni Spännäri.

Kon­fe­rens­seja jäl­keen­päin muis­tel­lessa ei liene poik­keuk­sel­lista, että monet tapah­tu­man par­haista het­kistä sijoit­tu­vat sosi­aa­li­sen ohjel­man puo­lelle. Lou­nas­ris­teily aurin­koi­sessa Hel­sin­gin edus­tan saa­ris­tossa oli omi­aan tuu­let­ta­maan aja­tuk­sia ses­sioi­den välillä. Tämän ker­tai­sessa NCSR:ssä poik­keuk­sel­lista oli ehkä kui­ten­kin se, miten laa­jassa mit­ta­kaa­vassa sosi­aa­li­nen ohjelma jär­jes­tet­tiin eri­lais­ten yhteis­työ­kump­pa­nei­den kanssa. Kah­vi­het­kissä, kon­fe­rens­sin tun­nel­mal­li­sessa ava­jais­vas­taa­no­tossa Tuo­mio­kir­kon kryp­tassa ja hul­vat­to­malla konferenssi-illallisella ravin­tola Sipu­lin kau­niissa tal­vi­puu­tar­hassa oli­vat mukana rahoit­ta­jina ja kump­pa­neina Hel­sin­gin seu­ra­kun­tayh­tymä, kirk­ko­hal­li­tus ja Kir­kon tut­ki­mus­kes­kus – jotka kaikki tuli­vat mukaan aidosti kiin­nos­tu­neina tie­tä­mään lisää ajan­koh­tai­sista tut­ki­musai­heis­tamme. Suuri kii­tos kuu­luu toki myös Tie­teel­lis­ten seu­rain val­tuus­kun­nalle, jonka rahal­li­nen tuki kon­fe­rens­sille oli merkittävä.

Ruot­sin dele­gaa­tion ohjel­ma­nu­mero vaati osal­lis­tu­jia valit­se­maan puo­lensa musiik­ki­lei­kissä: Weber vai Durk­heim… Kuva: Jenni Spännäri.

Edellä mai­ni­tut yhteis­työ­so­pi­muk­set oli­vat ehkä alal­lamme uusi inno­vaa­tio, mutta ensi­ker­ta­lai­sena kon­fe­rens­si­jär­jes­tä­jänä tun­tui, että monissa asioissa tii­mimme jou­tui myös kek­si­mään pyö­rää uudel­leen. Tieto par­haista tavoista hoi­taa käy­tän­nön jär­jes­te­lyjä, kuten tila­jär­jes­te­lyjä tai kon­fe­rens­sin mak­su­lii­ken­nettä, oli jos­kus hajal­laan ja vai­kea saa­vut­taa – ehkä osit­tain Hel­sin­gin yli­opis­ton hal­lin­non mul­lis­tus­ten vuoksi. Tästä vii­sas­tu­neena olemme ilolla mukana raken­ta­massa tie­to­pa­ket­tia tai val­miim­pia sapluu­noita tule­ville kon­fe­rens­si­jär­jes­tä­jille, jos Hel­sin­gin yli­opis­tossa täl­lai­seen aloit­tee­seen halu­taan ryhtyä.

NCSR-konferenssin taus­talla ei ole orga­ni­saa­tiota eikä esi­mer­kiksi tie­teel­listä seu­raa. Siitä huo­li­matta innos­tu­neita, omis­tau­tu­neita ja tai­ta­via jär­jes­tä­jiä löy­tyy vuosi toi­sensa jäl­keen. Seu­raava kon­fe­renssi vie­te­tään­kin Oslossa 1.–3.8.2018. Ter­ve­tu­loa mukaan!