Ajankohtainen lisä uskonnon ja populaarikulttuurin tutkimukseen (Nina Maskulin)

Download PDF

Nina Mas­ku­lin
Hel­sin­gin yliopisto

 

John C. Lyden & Eric Mic­hael Mazur (eds.) 2015. The Rout­ledge Com­pa­nion to Reli­gion and Popu­lar Cul­ture. Lon­don and New York, Rout­ledge, 584 s.

Artik­ke­li­ko­koel­man otsikko ker­too, mikä on uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin tut­ki­musta kar­toit­ta­van teok­sen kes­kei­nen tavoite ja lupaus. Tut­ki­mus­kump­pa­nuu­teen kan­nus­tava teos kokoaa yhteen kysy­myk­se­na­set­te­luja, jotka angloa­me­rik­ka­lai­sessa tut­ki­muk­sessa nouse­vat kes­kei­siksi tar­kas­tel­taessa yhteis­kun­nal­lista muu­tosta uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin näkökulmasta.

Artik­ke­li­teos on 586-sivuinen, mikä on mel­koi­nen sivu­määrä brittiläis-amerikkalaisen kus­tan­ta­jan Rout­led­gen Reli­gion Com­pa­nions–sar­jassa. Sen tavoit­teena on avata uutta tut­ki­musta ja aka­tee­mi­sia kes­kus­te­luita artik­ke­li­teos­ten muo­dossa. Sar­jassa on aiem­min ilmes­ty­nyt uskon­toa ja elo­ku­vaa käsit­te­levä artik­ke­li­ko­koelma (Lyden 2011). Tule­vissa sar­joissa käsi­tel­lään Koraa­nia, Afri­kan kris­til­li­syyttä ja kuo­le­maa ja kuo­le­mista. Teok­sen artik­ke­lit ovat kaikki alku­pe­räi­siä, mikä olisi tar­jon­nut hyvän mah­dol­li­suu­den tar­kas­te­lu­kul­mien kokoa­mi­selle esi­mer­kiksi joh­dan­toon tai yhteenvetoon.

Teok­sessa pai­not­tuu kris­ti­nus­kon, juu­ta­lai­suu­den ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin väli­nen kiin­teä suhde. Teok­sen ensim­mäi­sessä ja toi­sessa osassa pain­opiste pysyt­te­lee val­ta­vir­ta­po­pu­laa­rissa, kun kol­man­nessa osassa on edel­lis­ten lisäksi tilaa nyky­pa­ka­nuu­delle, hin­du­lai­suu­delle, isla­mille ja budd­ha­lai­suu­delle. Artik­ke­leita on yhteensä 28, ja nii­den kir­joit­ta­jat ovat teo­lo­geja ja uskon­to­tie­tei­li­jöitä, media­tut­ki­joita, ant­ro­po­lo­geja, kir­jal­li­suu­den­tut­ki­joita ja val­tio­tie­tei­li­jöitä, mistä seu­raa, että uskon­toa ja popu­laa­ri­kult­tuu­ria tar­kas­tel­laan pai­koin monitieteisesti.

Englan­nin­kie­li­sen glo­baa­lin maa­il­man näkö­kulma ja Yhdys­val­lat tulee esille sekä joh­dan­nossa että artik­ke­leissa.  Kir­joit­ta­jista viisi on Pohjois-Euroopasta, joista neljä Iso-Britanniasta ja yksi Suo­mesta, kaksi Austra­liasta ja 21 kir­joit­ta­jaa Yhdys­val­loista. Toi­nen toi­mit­ta­jista, John Lyden perus­tee pain­opis­teen valin­taa ensim­mäi­sen osassa. Hän käsit­te­lee uskon­non, kult­tuu­rin ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin rajaa­maa aluetta ase­moi­den sen ame­rik­ka­lai­seen teo­lo­gi­seen keskusteluun.

Uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin tut­ki­muk­sesta on saa­ta­villa run­sas määrä e-journaaleja, artik­ke­leita ja artik­ke­li­ko­koel­mia, mutta melko vähän mono­gra­fioita.  Teos tuo tar­kas­te­luun visu­aa­li­sen kult­tuu­rin lisäksi kir­jal­li­suu­den, mate­ri­aa­li­sen kult­tuu­rin sekä ei-uskonnollisten paik­ko­jen ja uskon­non­kal­tai­suu­den keskustelut.

Kir­jan koko­nai­suu­den hah­mot­ta­mi­seen menee jon­kin ver­ran aikaa, koska kokoelma jakau­tuu joh­dan­toon ja kol­meen osaan, joi­den näkö­kul­mina ovat 1. käsit­teet ja kes­kus­telu, 2. uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin koh­taa­mi­set ja 3. uskon­nol­li­set perin­teet.  Kir­jan toi­nen osa käsit­tää kolme osas­toa.  Kirja kir­jassa –esi­tys­tapa vai­kut­taa kii­reen sane­le­malta rat­kai­sulta. Lukija, joka odot­taa joh­dan­nolta kat­sausta artik­ke­leissa käy­tä­vään tut­ki­mus­kes­kus­te­luun, jou­tuu pet­ty­mään.  Joh­dan­to­luku on tii­vis­telmä, jossa esi­tel­lään kir­jan rakenne. Joh­dan­toja on teok­sessa yhteensä viisi ja ne toi­mi­vat kaikki samalla tavoin, esittelyinä.

Aikai­sem­missa tut­ki­mus­ken­tän kul­ma­ki­vissä joh­dan­not ja lop­pusa­nat ovat kes­kei­sessä ase­massa, ne ovat erään­lai­sia artik­ke­li­ko­koel­miensa pää­kir­joi­tuk­sia ja tut­ki­mus­ken­tän kar­toi­tusta.  Nii­hin on pyritty kokoa­maan tut­ki­musa­lan ajan­koh­tai­sia kes­kus­te­luja, kuten kult­tuu­rin­tut­ki­muk­seen ja sosio­lo­gi­aan näkö­kul­mia käyt­tävä Gor­don Lynch (2007) kir­jas­saan Between Sac­red and Pro­fane – Researc­hing Reli­gion and Popu­lar Cul­ture ja teo­lo­git Eric Mazur ja Kate McCarthy  (2001/2011) teok­sessa God in the Details – Ame­rican Reli­gion in Popu­lar Cul­ture. Kum­pi­kaan teok­sista ei ole joh­dan­noil­taan vanhentuneita.

Nyt tar­kas­tel­ta­vana ole­van Com­pa­nio­nin ensim­mäi­nen osa koos­tuu mää­rit­te­lyistä ja kes­kus­te­luista, joita Lyden kut­suu sivulta 1 alka­vassa Joh­dan­nossa mene­tel­mäl­li­siksi esseiksi. Hän aset­taa tavoit­teen hah­mo­tella perus­sään­töjä tut­ki­mus­ken­tälle.  Lyden ja myös Mazur erit­te­le­vät uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin aikai­sem­pia kes­kus­te­luita pysy­tel­len tii­visti teo­lo­gia­pai­not­tei­sessa tut­ki­musot­teessa. Lyde­nin artik­ke­lissa kes­kei­set käsit­teet, kuten uskonto, kult­tuuri ja popu­laa­ri­kult­tuuri käsi­tel­lään käy­dyn tut­ki­mus­kes­kus­te­lun kautta. Kysy­mys on hyvä: miten uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin tut­ki­jat ovat käsit­teitä käyttäneet?

Lyden toteaa käsit­teen­mää­rit­te­lyn ole­van vai­keaa, koska käsit­teet eivät ole ideo­lo­gi­sesti neut­raa­leja. Voi­daan hyvin kysyä, onko moni­mut­kais­ten kulttuuri-ilmiöiden tut­ki­muk­sessa yli­pää­tään käsit­teitä, jotka eivät ole jon­kin ideo­lo­gian läpäi­se­miä?  Mazu­rin mene­tel­mäl­li­sessä esseessä aikai­sem­mat kes­kus­te­lut poh­jaa­vat essen­tia­lis­ti­sille lähes­ty­mis­ta­voille, joissa uskon­non funk­tioi­den ja piir­tei­den mää­rit­tely ete­nee yhä syvem­mälle tul­kin­toi­hin. Vaa­rana on, että mene­tel­mäl­li­sesti työ­lääm­män kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sen näkö­kul­mien käsit­tely jää sil­loin ohueksi. Ensim­mäi­sen osan käsi­te­kes­kus­te­lui­den yhteen­ve­dot ovat tästä näkö­kul­masta yllät­tä­vän pon­net­to­mia aja­tel­len kir­jan koko­nai­suutta ja eri­lais­ten lähes­ty­mis­ta­po­jen tar­joa­mia poh­din­toja. Lupaus jää lunastamatta.

Kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sen sel­kä­ranka on kon­teksti, his­to­rial­li­nen ja ajal­li­nen kon­struk­tio, jonka tut­kija tar­ken­taa ja rajaa.  Moni­ta­soista kent­tää tut­kit­taessa käy­te­tään usein työ­ka­lu­pak­kia, useam­man mene­tel­män yhdis­tel­miä, jolla tut­ki­mus­ky­sy­mystä valais­taan eri näkö­kul­mista. Kun mene­tel­mänä on käsite, sen mää­rit­te­lyn tulisi olla tasa­pai­nossa tut­ki­mus­ky­sy­myk­sen kanssa. Jos näin ei ole, käsi­tea­na­lyy­sista tulee toi­sinto, edel­li­sen kopio. Käsite onkin tär­keä rajauk­sena ja esiym­mär­ryk­senä. Kun uskon­toa ja popu­laa­ri­kult­tuu­ria tar­kas­tel­laan mene­tel­mäl­li­sesti, moni­puo­li­nen ana­lyysi valai­see sosi­aa­li­sia raken­teita ja ilmiöitä.

Mitä tut­ki­jat tuot­ta­vat, kun uskon­toa tar­kas­tel­laan uni­ver­saa­lina kate­go­riana? Uskonto on abstrak­tio, mikä toi­mii teo­reet­ti­sessa kes­kus­te­lussa, kuten uskon­to­fi­lo­so­fiassa tai teo­lo­giassa. Saman kysy­myk­sen voi esit­tää kult­tuu­rista: mil­laista kult­tuu­ria tut­ki­taan ja raken­ne­taan, kun käsite mää­ri­tel­lään pysy­mällä kor­kea­kult­tuu­rin ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin väli­sessä jaot­te­lussa? Kokoel­man artik­ke­leissa on hel­miä, jotka vas­taa­vat moni­puo­li­sesti myös näi­hin kysymyksiin.

Com­pa­nio­nin toi­nen osa käsit­te­lee uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin koh­taa­mi­sia, ja sen alaot­sikko on Encoun­ters. Se on teok­sen pai­na­vin osuus jakau­tuen edel­leen kol­meen osas­toon: medioi­tu­nei­siin koh­taa­mi­siin, mate­ri­aa­li­siin koh­taa­mi­siin ja paik­koi­hin, jotka ovat luon­teel­taan ei-uskonnollisia ja popu­laa­reja. Ensim­mäi­sessä osas­tossa medioita ja medioi­tu­mista tar­kas­tel­laan sadan vuo­den pers­pek­tii­villä Yhdys­val­toi­hin tar­ken­taen. Jolyon Mitc­hel­lin jour­na­lis­mia käsit­te­levä mene­tel­mäl­li­nen artik­keli paneu­tuu uskon­non ja uutis­ten väli­seen suh­tee­seen kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sen näkö­kul­masta.  Heidi A. Camp­bel­lin ja Paul Emer­son Teus­ne­rin Inter­ne­tiä ja sosi­aa­lista ver­kos­toi­tu­mista käsit­te­levä artik­keli sisäl­tää erin­omai­sen työ­ka­lu­pa­kin ja käsit­teet, jotka kiin­nit­ty­vät kon­teks­tiinsa. Molem­mat kir­joit­ta­jat ovat pit­kän lin­jan tut­ki­joita ja opet­ta­jia, mikä tulee esiin teks­tien sel­keässä tavoit­tee­na­set­te­lussa ja toteutuksessa.

Toi­nen osasto käsit­te­lee mate­ri­aa­lista kult­tuu­ria: kir­jal­li­suutta, sar­ja­ku­vaa, ruo­kaa, muo­tia ja leluja ja kitc­hiä. Artik­ke­lit ovat kiin­nos­ta­via ja tuo­reita. Jen­nie Chap­man tar­kas­te­lee ame­rik­ka­laista uskon­nol­lista fik­tiota, ker­to­ma­kir­jal­li­suutta kult­tuu­ri­sena ilmiönä.  Artik­keli on moni­puo­li­nen kat­saus ame­rik­ka­lai­seen uskon­nol­li­seen viihde– ja fan­ta­sia­kir­jal­li­suu­teen, jossa tee­mat, kuten apo­ka­lyp­tiikka, rotu ja suvait­se­vai­suus ovat saa­neet mil­joo­nay­lei­söjä. Ben­ja­min Zel­le­rin ruo­kaa ja ruu­an­lait­toa käsit­te­le­vässä artik­ke­lissa kes­kus­tel­laan myös ruo­ka­jär­jes­tyk­sestä osana uskon­nol­li­sia ja eet­ti­siä elä­mä­nar­voja ja iden­ti­teet­tiä. Elä­män­ta­pa­va­lin­nat ja lifes­tyle maa­il­man­kat­so­muk­sel­li­sina valin­toina on hie­no­va­raista kieltä, jota käy­dään kulut­ta­malla. Kapi­ta­lis­mista ja kon­su­me­ris­mistä uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin kon­teks­tina kes­kus­tel­laan kol­messa artik­ke­lissa. Ideo­lo­gioista kom­mu­nismi on popu­laa­ri­kult­tuu­ria, mutta uus­li­be­ra­lis­mia ei teok­sesta vielä löydy.

Kol­mas osasto on yhtä tuore. Se lähes­tyy tapah­tu­mia ja tiloja, jotka ovat mate­ria­lis­ti­sia, kuten shop­pai­lua, kulut­ta­mista, Elect­ro­nic Disco Music –tans­si­ta­pah­tu­mia, joissa näyt­tämö ja näyt­tä­mi­sen tee­mat ovat kes­kei­siä toi­min­nan fokuk­sia, kuten urhei­lussa ja kan­sal­li­sia monu­men­teis­sa­kin. Sarah McFar­land Tay­lo­rin artik­keli shop­pai­lusta ja kulut­ta­mi­sesta on näkö­kulma näyt­tä­mi­seen, jolla ilmais­taan ja ote­taan kan­taa sii­hen, mitä arvos­tamme ja mitä emme arvosta, mikä on popu­laa­ri­kult­tuu­rin kes­kiössä. Tay­lor käyt­tää kult­tuu­ri­krii­tikko Wal­ter Ben­ja­mi­nin kehik­koa esi­tel­les­sään kulut­ta­mi­sen, kapi­ta­lis­min ja uskon­nol­li­sen kie­len väli­siä suh­teita.  Kan­sal­li­sista monu­men­teista ja kan­sa­lai­sus­kon­nosta kir­joit­tava Dar­ryl Cate­rine lähes­tyy aihetta his­to­rial­li­sesti kan­sal­li­sen muis­tin ja muis­ta­mi­sen raken­ta­mi­sen näkö­kul­masta. Kan­sa­lai­sus­kon­non sym­bo­lien ja muis­tin tuot­ta­mi­sen näkö­kulma joh­dat­taa luki­jan kol­man­teen osaan, uskontoperinteisiin.

Koko­nai­suu­tena uskon­to­pe­rin­teitä käsit­te­levä kir­jan kol­mas osa on ajan­koh­tai­nen ja moni­puo­li­nen vas­taus ensim­mäi­sen osan herät­tä­miin kysy­myk­siin, mil­laista uskon­toa ja kult­tuu­ria tut­ki­jat tuot­ta­vat ja raken­ta­vat käsi­te­mää­rit­te­lyillä, jotka eivät kiin­nity arki­seen ja popu­laa­riin? Kuten aiem­min todet­tiin, teok­sen näkö­kulma uskon­to­ken­tän muu­tok­seen on ame­rik­ka­lai­nen: uskon­non ja kult­tuu­rin repre­sen­taa­tiot ymmär­re­tään yhte­näi­sinä sym­bo­leina kato­li­sessa, pro­tes­tant­ti­sessa, evan­ke­li­kaa­li­sessa tai juu­ta­lai­sessa kehyk­sessä. Tästä näkö­kul­masta tar­kas­tel­laan myös vähem­mis­tö­us­kon­toja.  Artik­ke­leissa val­ta­kult­tuuri muok­kaa vähem­mis­tössä ole­vien uskon­to­pe­rin­teitä eri­lais­ten motii­vien ja repre­sen­taa­tioi­den avulla.  Näitä tuo­te­taan ja käy­te­tään moni­nai­sissa, ei-uskonnollisissa käyt­töyh­teyk­sissä ja arki­sissa mediatilanteissa.

”Budd­ha­lai­suus on meemi, jolla on hyvä vas­taan­otto”, kir­joit­taa James Mark Shields. Hän on nyky­budd­ha­lai­sen ajat­te­lun tut­kija, joka esit­te­lee evo­lu­tii­vi­sen näkö­kul­man uskon­toon. Budd­ha­lai­suutta voi­daan tar­kas­tella popu­laa­rina, kuten mitä tahansa uskon­toa. Shield­sin mukaan uskon­non menes­tystä ja sopi­vuutta ohjaa­vat sosi­aa­li­set, talou­del­li­set, kult­tuu­ri­set ja poliit­ti­set odo­tuk­set ja tar­peet mää­ri­tel­lyssä kult­tuu­ri­sessa ympä­ris­tössä. Artik­keli tar­kas­te­lee budd­ha­lai­suutta pro­tes­tant­tis­ten ja budd­ha­lais­ten arvo­jen leikkauspisteessä.

Isla­min media­repre­sen­taa­tioita tar­kas­te­leva Will Lafi You­mans käyt­tää medioi­tu­mi­sen ja post­ko­lo­nia­lis­ti­sen tut­ki­muk­sen näkö­kul­mia mus­li­mi­dis­kurs­sien tar­kas­te­lussa. Hän ana­ly­soi mus­li­mi­repre­sen­taa­tioita isla­mo­fi­lian ja isla­mo­fo­bian käsit­tein ja toteaa, miten näillä käsit­teillä ope­roiva val­ta­kult­tuuri ei tuota mus­li­meille myön­teistä roo­lia, vaan molem­mat vähen­tä­vät mus­li­mien toi­mi­juutta tai tuot­ta­vat epäi­lyk­siä heitä koh­taan.  Tänään mus­li­mi­repre­sen­taa­tioilla oikeu­te­taan yhtä lailla pai­kal­lis­po­lii­sin pro­fi­lointi kuin kan­sal­li­nen tur­val­li­suus­po­li­tiikka, mikä kaven­taa mus­li­mien yhteis­kun­nal­lista tilaa ja oikeuk­sia tulla ”taval­li­siksi ja arkipäiväiseksi”.

Avain­sa­noja ei artik­ke­leissa ole mai­nittu, mikä olisi ollut arvo­kasta luki­jalle. Avain­sa­no­jen puut­tuessa etsin indek­sistä useim­min tois­tu­via sanoja. Indek­sissä temaat­ti­sia avain­sa­noja on yllät­tä­vän vähän, noin 20 kap­pa­letta koko­nai­suu­des­saan. Temaat­ti­suu­della tar­koi­tan sitä, miten avain­sana on saa­nut rin­nal­leen tar­ken­ta­van mää­reen. Näitä temaat­ti­sia tihen­ty­miä ovat indek­sissä angli­kaa­ni­suus, Raa­mattu, Iso-Britannia, kris­ti­nusko, fun­da­men­ta­lismi, klas­si­nen Kreikka, juu­ta­lai­suus, kato­li­suus, orto­dok­si­suus ja pro­tes­tant­ti­suus, mikä tukee teok­sen pai­no­tusta.  Teok­sessa on 30-sivuinen indeksi, joka koos­tuu teos– ja hen­ki­lö­haun yhdis­tel­mästä alaviitteineen.

Kult­tuuri on taval­lista, kuten Ray­mond Wil­liams (1958), brit­ti­läi­sen kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sen isä, kir­joit­taa esseessä Cul­ture is Ordi­nary.  Ame­rik­ka­lai­nen uskon­to­so­sio­logi Court­ney Ben­der palaa 2016 arki­päi­väi­seen ja mate­ri­aa­li­seen tilana ja paik­kana, jossa uskon­nol­lista tai hen­ki­syyttä ele­tään ja tuo­te­taan myös ei-uskonnollisissa yhteyk­sissä. Uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin tut­ki­muk­sen vivah­tei­kas ana­lyysi on mah­dol­lista, kun alati muut­tu­van kult­tuu­rin kes­kei­nen osa ymmär­re­tään orgaa­ni­sena osana aikaan ja paik­kaan sidot­tua kult­tuu­rin kent­tää. Paras puoli teok­sen laa­juu­dessa on sen tar­joama kes­kus­te­lu­kump­pa­nuus, jossa moni­puo­li­set lähes­ty­mis­ta­vat mah­tu­vat moni­tie­tei­selle tut­ki­mus­ken­tälle. Siitä näkö­kul­masta teos on ajan­koh­tai­nen lisä uskon­non ja popu­laa­ri­kult­tuu­rin tutkimuskirjallisuuteen.