Säröjä buddhalaisuudessa (Mitra Härkönen)

Download PDF

Mitra Här­kö­nen
Hel­sin­gin yliopisto

Budd­ha­lai­suus ilmen­tää pai­kal­lista kult­tuu­ria ja yhteis­kun­taa. Sen oppi on myös altis tulkinnoille.

”Dalai-laman sek­sis­ti­nen kom­mentti suu­tutti tasa-arvojärjestöt – nais­puo­li­sen seu­raa­jan ‘pitäisi olla vie­hät­tävä’” (HS 25.9.2015).
”Bur­man kovan lin­jan munkki hakee tukea Sri Lan­kan vel­jiltä” (Aamu­lehti  30.9.2014).
”Ääri­budd­ha­lai­set liet­so­vat väki­val­taa Myan­ma­rissa” (HS 21.7.2013).

Tässä budd­ha­lai­sia kos­ke­vaa uuti­soin­tia lähivuosilta.

Mie­li­ku­vat budd­ha­lai­suu­desta liit­ty­vät sen rau­han­omai­suu­teen. Budd­ha­lai­nen on luos­ta­ris­saan mie­tis­ke­lyyn syven­ty­nyt munkki. Kaksi maa­il­man­laa­jui­sesti tun­net­tua budd­ha­laista, Tii­be­tin hen­gel­li­nen joh­taja 14. dalai-lama Tenzin Gyatso ja Myan­ma­rin vaa­li­voit­taja Aung San Suu Kyi, ovat saa­neet Nobe­lin rau­han­pal­kin­non. Hei­hin molem­piin on vai­kut­ta­nut syvästi budd­ha­lai­suus ja sen puo­lus­ta­mat arvot, kuten ihmi­se­lä­män louk­kaa­mat­to­muus suku­puo­lesta, rodusta, kan­sal­li­suu­desta ja uskon­nosta riippumatta.

Budd­ha­lai­suus ei myös­kään kris­ti­nus­kon ja isla­min tapaan ole levin­nyt sotaretkin.

Viime vuo­sina uuti­set ovat kui­ten­kin piir­tä­neet kuvaa hyvin toi­sen­lai­sesta budd­ha­lai­suu­desta. Mitä tapah­tui budd­ha­lai­suu­delle Myan­ma­rissa tai Sri Lan­kassa? Entä femi­nis­tik­si­kin itse­ään kut­su­valle Tii­be­tin uskon­nol­li­selle johtajalle?

Läh­tö­koh­dil­taan budd­ha­lai­suus on uskonto, joka pyr­kii vetäy­ty­mään maa­il­masta. Budd­ha­lai­suu­den perus­taja, peri­mä­tie­don mukaan noin 500 eaa. elä­nyt Siddhārtha Gau­tama oli prinssi, joka hyl­käsi kunin­kaal­li­sen perin­tönsä löy­tääk­seen rat­kai­sun kär­si­myk­sen ongel­maan. Pit­kän pon­nis­te­lun jäl­keen hänestä tuli ”buddha” eli ”valais­tu­nut” tai ”herännyt”.

Budd­han elä­mä­ker­ran viesti on, että tul­lak­seen budd­haksi on hylät­tävä maal­li­nen ja kään­nyt­tävä sisään­päin. Par­hai­ten ihanne toteu­tui luos­ta­rissa vapaana yhteis­kun­nal­li­sista sitoumuksista.

Maa­il­masta vetäy­ty­mi­sen ide­aali kuvaa kui­ten­kin huo­nosti budd­ha­lai­suutta edes sen var­hai­sessa vai­heessa. Luos­ta­ri­väen ja maal­lik­ko­jen välille syn­tyi pian vas­ta­vuo­roi­nen suhde, jossa luos­tari suo­ritti uskon­nol­li­sia pal­ve­luk­sia maal­lik­ko­jen almuja vas­taan. Eri­tyi­sesti mun­keille lah­joit­ta­mi­sen aja­tel­laan kas­vat­ta­van maal­li­kon hen­gel­listä ansiota. Pul­lea ansio­pankki taas on tie parem­paan jälleensyntymään.

Myös hal­lit­si­joi­den tuki oli luos­ta­reille tär­keää alusta alkaen. Esi­mer­kiksi Budd­han aika­lai­nen, Magad­han kunin­gas Bim­bisāra, muis­te­taan har­taana ja ante­li­aana tukijana.

Vielä tun­ne­tumpi on Mau­ryan dynas­tian hal­lit­sija Ásoka (200-luvulla eaa.), joka levitti uskon­toa Intian nie­mi­maalla. Áso­kasta tuli malli oikea­mie­li­sestä budd­ha­lai­sesta kuninkaasta.

Aja­tus vah­vasta budd­ha­lai­sesta hal­lit­si­jasta on jää­nyt elä­mään eri­tyi­sesti Kaakkois-Aasian budd­ha­lai­sissa val­tioissa. Mie­li­ku­vat hal­lit­si­jasta hurs­kaana uskon­non suo­je­li­jana ovat aut­ta­neet oikeut­ta­maan tämän vallan.

Val­tio­val­lan ja budd­ha­lai­suu­den lähei­nen suhde selit­tää osal­taan budd­ha­lai­suu­den vär­vää­mi­sen myös poliit­ti­siin tar­koi­tuk­siin. Toi­sen maa­il­man­so­dan aikana Japa­nin budd­ha­lais­ten kou­lu­kun­tien joh­ta­jat tar­jo­si­vat hal­li­tuk­selle tul­kin­toja budd­ha­lai­sista teks­teistä, jotka tuki­vat maan laa­jen­tu­mis­so­taa. Hei­dän mukaansa ei tul­lut sotia vihasta vaan myö­tä­tun­nosta. ”Myö­tä­tun­toi­nen sota” mah­dol­lis­taisi Japa­nin laa­je­ne­mi­sen, mutta hyö­dyt­täisi myös vihollista.

Kom­mu­nis­min leviä­mi­sen pelko johti 1970-luvulla Thai­maassa sii­hen, että jot­kut mun­kit tart­tui­vat asei­siin. Esi­mer­kiksi munkki Kit­ti­vuddho esitti useita kiis­tel­tyjä lausun­toja, joi­den mukaan kom­mu­nis­tien tap­pa­mi­nen olisi halpa hinta siitä, että 42 mil­joo­naa thai­maa­laista sääs­tyisi kommunismilta.

Tänä päi­vänä tun­ne­tuim­mat konflik­tit, joissa eri­tyi­sesti budd­ha­lai­set luos­ta­ri­vi­hi­tyt ovat osal­li­sina, löy­ty­vät Sri Lan­kasta ja Myanmarista.

Sri Lan­kassa mun­kit vaa­ti­vat hal­li­tuk­selta aggres­sii­vi­sem­pia otteita maata repi­neen sisäl­lis­so­dan (1983–2009) aikana. Esi­mer­kiksi tun­nettu budd­ha­lai­nen munkki ja tut­kija Wal­pola Rahula (1907–1997) ilmoitti, että luos­ta­ri­lai­tos on val­mis tais­te­le­maan hen­kensä kau­palla hin­du­lai­sia tami­li­tii­ke­reitä vastaan.

Myan­ma­rissa viime vuo­sina kär­jis­ty­nyt mus­li­mien vaino on taas yhdis­tetty eri­tyi­sesti radi­kaa­liin munk­ki­joh­taja Ashin Wirat­huun. Hänen luot­saa­mansa natio­na­lis­ti­nen 969-liike haluaa tehdä moniet­ni­sestä Myan­ma­rista budd­ha­lai­sen yhteis­kun­nan. Viha­pu­heen lisäksi liike liet­soo väkivaltaisuuksia.

Mitä budd­ha­lai­nen oppi sit­ten sanoo väki­val­lasta? Se vas­tus­taa väki­val­lan käyt­töä. Väki­val­taa ana­ly­soi­daan psy­ko­lo­gi­sin ter­mein ahneu­den, vihan ja har­ha­luu­lo­jen tuot­teeksi. Aggres­sii­vi­nen käy­tös palau­tuu perus­teet­to­maan ole­tuk­seen pysy­vän itsen ole­mas­sao­losta. Budd­ha­lai­nen mie­len­har­joi­tus täh­tää tämän har­ha­luu­lon ylit­tä­mi­seen, jol­loin itse­kes­kei­nen käsi­tys väis­tyy ja rakas­tava myö­tä­tunto voi kehittyä.

Myös budd­ha­lai­suu­den vii­destä perus­ta­vasta ohje­nuo­rasta ensim­mäi­nen kehot­taa pidät­täy­ty­mään tap­pa­masta. Budd­ha­lai­sen opin mukaan jokai­nen olento syn­tyy kuol­tu­aan eri­lai­siin olo­muo­toi­hin. Aggres­sii­vi­suus joh­taa jäl­leen­syn­ty­mään helvettimaailmoissa.

Ajan­las­kumme alun tie­noilla alkoi kehit­tyä budd­ha­lai­suu­den toi­nen pää­suun­taus, mahāyāna-buddhalaisuus. Se kes­kei­sen opin mukaan valais­tu­mi­nen on mah­dol­lista jokaiselle.

Tut­ki­jat ovat esit­tä­neet, että mahāyā­nan synty muutti arvo­ky­sy­myk­siä. Kun tähän saakka väki­val­lat­to­muu­den peri­aate oli läpäis­syt budd­ha­lai­suu­den etii­kan, myö­tä­tun­nosta tuli nyt tär­kein eet­ti­nen periaate.

Mahāyāna alkoi opet­taa myö­tä­tun­toi­sesta valais­tu­mi­so­len­nosta, bod­hi­satt­vasta. Bod­hi­sattva on val­mis lyk­kää­mään omaa valais­tu­mis­taan ja otta­maan kan­taak­seen tois­ten kiel­tei­sen kar­man mah­dol­lis­taak­seen nii­den valaistumisen.

Uusi oppi mah­dol­listi ääri­ta­pauk­sissa myös väki­val­lan käy­tön. Väki­valta ymmär­ret­tiin jois­sain tilan­teissa ”tai­ta­vana kei­nona”, joka hyö­dytti nime­no­maan väki­val­lan uhria. Tarina kuvaa, miten bod­hi­sattva sur­maa var­kaan, joka yrit­tää tap­paa jou­kon hen­ki­sesti kor­kealle edis­ty­neitä hen­ki­löitä. Bod­hi­satt­van hir­vit­tä­vää tekoa pide­tään tässä yhtey­dessä pyy­teet­tö­mänä, sillä sur­man tar­koi­tus on sääs­tää mah­dol­li­nen tap­paja niiltä kiel­tei­siltä kar­mal­li­silta seu­raa­muk­silta, joita murha tälle toisi. Bod­hi­sattva on näin val­mis kan­ta­maan tekonsa seu­rauk­set ja kär­si­mään mää­rit­te­le­mät­tö­män ajan hel­vet­tien tulessa tap­poa suun­ni­tel­leen puolesta.

Arviot budd­ha­lais­ten mää­rästä maa­il­massa liik­ku­vat 500 ja 700 mil­joo­nan välillä. Kou­lu­kun­tae­ro­jen lisäksi budd­ha­lai­suu­den ilme­ne­mis­muo­toi­hin vai­kut­ta­vat lukui­sat sei­kat. Näitä ovat esi­mer­kiksi pai­kal­li­nen his­to­ria, kult­tuuri ja yhteis­kun­ta­ra­kenne, koto­pe­räi­set usko­muk­set sekä suhde siir­to­maa­kau­teen, moder­ni­saa­tioon ja globalisaatioon.

Dalai-laman sovi­nismi tai munk­kien fun­da­men­ta­lismi eivät ole ymmär­ret­tä­vissä yksin budd­ha­lai­sen opin näkö­kul­masta. Oppi saa ilme­ne­mis­muo­tonsa eri teki­jöi­den ris­tey­missä ja siksi osansa on myös esi­mer­kiksi tii­be­ti­läi­sen kult­tuu­rin pat­riar­kaa­li­suu­della, Kaakkois-Aasian mai­den moniet­ni­sellä yhteis­kun­ta­ra­ken­teella ja Itä-Aasian kon­fut­se­lai­sella opilla.

Kir­jal­li­suus

Ful­ler, Tho­mas
2013 Ext­re­mism Rises Among Myan­mar Budd­hists. The New York Times. 20.6.2013.

Har­vey, Peter
2005 An Int­ro­duc­tion to Budd­hism. Teac­hings, His­tory and Prac­tice. Cam­bridge: Uni­ver­sity Press.

Hodal, Kate
2013 Budd­hist monk uses racism and rumours to spread hat­red in Burma. The Guar­dian. 18.4.2013.

Jer­ry­son, Mic­hael
2015 The Rise of Mili­tant Monks. Lions Roar. Budd­hist Wis­dom for our Time. 23.8.2015.

Keown, Damien
2005 Budd­hist Ethics. A Very Short Int­ro­duc­tion. Oxford: Uni­ver­sity Press.

King, Sal­lie B.
1996 Conclusion: Budd­hist Social Acti­vism. – Chris­toph S. Queen & Sal­lie B. King (toim), Enga­ged Budd­hism. Budd­hist Libe­ra­tion Move­ments in Asia, 401–436. State Uni­ver­sity of New York Press.

McCarthy, Step­hen
2004 The Budd­hist Poli­tical Rhe­to­ric of Aung San Suu Kyi. Con­tem­po­rary Budd­hism 5 (2): 67–81.

Queen, Chris­top­her S.
1996 Int­ro­duc­tion. The Sha­pes and Sources of Enga­ged Budd­hism. – Chris­toph S. Queen & Sal­lie B. King (toim), Enga­ged Budd­hism. Budd­hist Libe­ra­tion Move­ments in Asia, 1–44. State Uni­ver­sity of New York Press.

Rein­ders, Eric
2003 Poli­tics and Budd­hism. – Robert E. Buswell, Jr (toim), Encyclo­pe­dia of Budd­hism Vol. 2, 657–661. New York: Mac­mil­lan Refe­rence USA.

Sch­mit­hausen, Lam­bert
1999 Aspects of the Budd­hist Atti­tude towards War. – Jan E. M. Hou­ben & Karel R. Van Kooij (toim), Vio­lence Denied: Vio­lence, Non-Violence and the Ratio­na­liza­tion of Vio­lence in South Asian Cul­tu­ral His­tory, 45–68. Bos­ton: Brill.

Tik­ho­nov, Vla­di­mir & Tor­kel Brekke
2012 Budd­hism and Vio­lence: Mili­ta­rism and Budd­hism in Modern Asia. New York: Routledge.

Zim­mer­mann, Mic­hael
2003 War – Robert E. Buswell, Jr (toim), Encyclo­pe­dia of Budd­hism Vol. 2, 893–897. New York: Mac­mil­lan Refe­rence USA.