Paikan ja liikkeen merkitys uskonnontutkimuksessa (Panu Pihkala)

Download PDF

Panu Pih­kala
Hel­sin­gin yli­opisto

Sigurd Berg­mann 2014. Reli­gion, Space, and the Envi­ron­ment. New Brunswick, Tran­sac­tion Publis­hers, 498 s.

Pro­fes­sori Sigurd Berg­man­nilla on sel­keä pää­määrä uskon­non­tut­ki­muk­selle ja teo­lo­gialle. Hän haluaa saada ne liik­keelle sekä paikallistumaan.

Nor­jassa työs­ken­te­levä Berg­mann on aikamme joh­ta­via tut­ki­joita uskon­toon ja ympä­ris­töön liit­tyen. Hänen taus­tansa on teo­lo­giassa, mutta hän on pereh­ty­nyt har­vi­nai­sen moni­puo­li­sesti eri­lai­siin huma­nis­ti­siin ja yhteis­kun­nal­li­siin tut­ki­mus­aloi­hin. Teok­sis­saan hän yhdis­tää objek­tii­vista aka­tee­mista tut­ki­musta ja käy­tän­nöl­listä kannanottamista.

Artik­ke­li­ko­koelma Reli­gion, Space, and the Envi­ron­ment (2014) on oival­li­nen läpi­leik­kaus Berg­man­nin moni­puo­li­siin tut­ki­mus­tee­moi­hin. Teos kokoaa yhteen kes­kei­siä artik­ke­leita kym­me­nen vuo­den ajalta. Osa teks­teistä on ennen jul­kai­se­mat­to­mia ja osaa on päi­vi­tetty. Jak­so­jen otsi­kot kuvaa­vat hyvin käsit­te­ly­alan laa­juutta: Koti, Maa, Mai­sema, Ilmasto, Liik­ku­vuus ja Henki.

Berg­mann mää­rit­te­lee uskon­non tai­doksi, jonka kes­kei­nen teh­tävä on aut­taa ihmistä löy­tä­mään paik­kansa maa­il­massa (”behei­ma­tung”). Kiin­nos­ta­valla tavalla Berg­mann yhdis­tää kaksi eri­laista perus­tee­maa, jotka molem­mat ovat eten­kin ennen 2000-lukua olleet mel­koi­sesti pait­siossa uskon­non­tut­ki­muk­sessa: pai­kan (place, space) ja liik­keen (move­ment, mobi­lity). Hän koros­taa, että uskonto tapah­tuu aina vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa ympä­ris­tön kanssa.

Kes­kei­nen kes­kus­te­lu­kump­pani tie­tee­na­lo­jen jou­kossa on ihmis­maan­tiede (ja laa­jem­min kult­tuu­rin­tut­ki­mus), jossa pai­kan käsite on saa­nut kas­va­vaa huo­miota (suo­meksi esim. Paikka: Eletty, kuvi­teltu, ker­rottu, toim. Knuut­tila ja Piela, SKS 2006). On puhuttu jopa ”spa­ti­aa­li­sesta kään­teestä” näillä tie­tee­na­loilla, ja Berg­mann haluaa ulot­taa tämän haas­teen uskon­non­tut­ki­muk­seen. Teok­sen ken­ties tun­ne­tuin artik­keli onkin tätä tee­maa käsit­te­levä ”Theo­logy in Its Spa­tial Turn” (2007), jossa tulee ilmi yhteys pai­kan, ympä­ris­tön, luon­non ja ruu­miil­li­suu­den välillä. Kyse on tar­peesta ymmär­tää laa­jem­min aineel­li­sen ja pai­kal­li­sen ulot­tu­vuu­den mer­ki­tys uskon­non todek­sie­lä­mi­sessä ja tutkimuksessa.

Berg­man­nin teks­tit liit­ty­vät ”elet­tyyn uskon­toon” ja ”elet­tyyn paik­kaan”, joissa ilme­nee liik­keen ja liik­ku­vuu­den mer­ki­tys. Uskon­non­tut­ki­muk­sessa yksi esi­merk­ki­fo­kus tästä on pyhiin­vael­lus, mutta Berg­mann kes­kus­te­lee sen lisäksi esi­mer­kiksi uusista ritu­aa­li­suu­den muo­doista kau­pun­kiym­pä­ris­töissä. Nyky-yhteiskunnissa liik­ku­vuus yhdis­tyy tek­no­lo­gi­aan, ja Berg­mann poh­tii myös näi­den ilmiöi­den ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sia. Liik­ku­vuus onkin yksi tee­moista, jota olisi tär­keä käsi­tellä lisää myös suo­ma­lai­sessa uskonnontutkimuksessa.

Berg­man­nin vah­vuuk­sia ovat ajat­te­lun laa­juus, luo­vuus ja sel­keys. Hänen teks­tinsä tar­joa­vat aja­tuk­sia yhtä lailla seku­laa­reille kuin uskon­nol­li­sille luki­joille. Toi­saalta kan­taa­ot­ta­vat eko­teo­lo­gi­set osuu­det toden­nä­köi­sesti jaka­vat mie­li­pi­teitä. Tai­teet ovat mer­kit­tä­vässä ase­massa Berg­man­nin ajat­te­lussa ja nii­den poh­dinta tekee teks­tistä väri­kästä. Teos sisäl­tää yli 150 mus­ta­val­ko­ku­vaa, joi­den aiheet vaih­te­le­vat kuva­tai­teesta ark­ki­teh­tuu­riin ja elo­ku­vista maisemakuviin.

Artik­ke­li­ko­koelma on muo­tona sel­lai­nen, joka tuo teks­tei­hin väis­tä­mättä pientä tois­toa, mutta samalla tämä mah­dol­lis­taa eril­lis­ten artik­ke­lei­den poi­mi­mi­sen kir­jasta. On sel­vää, ettei Berg­mann ole voi­nut pereh­tyä jokai­seen kym­me­nistä tee­moista yhtä­läi­sellä inten­si­tee­tillä, ja eri­tyi­sa­lo­jen tut­ki­jat löy­tä­ne­vät koh­tia, joi­hin olisi voi­nut sovel­taa vielä uusia näkö­kul­mia. Kui­ten­kin käy­tetty kir­jal­li­suus ja näkö­kul­mien määrä on har­vi­nai­sen mit­tava. Teos vaa­tii luki­jalta avointa mieltä, mutta on pal­kit­seva, jos­kin san­gen itse­varma matkakumppani.

Teok­sen laaja-alaisuus tekee mah­dot­to­maksi esi­tellä edes sen kes­kei­set aja­tuk­set yhdessä kirja-arviossa. Nos­tan esiin vain muu­ta­mia esi­merk­ki­tee­moja, joissa hive­nen koros­tuu oma eri­tyi­sa­lani, teologia:

1. Alku­pe­räis­kan­so­jen ja eri­lais­ten kult­tuu­rien vai­ku­tuk­set. Berg­mann käsit­te­lee esi­mer­kiksi may­ojen pyhän maan­tie­teen käsi­tyk­siä, aasia­lai­sen geo­man­tian (esim. feng shui) suh­detta ympä­ris­tö­ajat­te­luun ja tar­vetta päästä eteen­päin kolo­ni­saa­tion kiel­tei­sistä vai­ku­tuk­sista. Hän esit­tää kiin­nos­ta­via aja­tuk­sia esi-isien huo­mioi­mi­sen mah­dol­li­suuk­sista, myös kris­til­li­sessä teologiassa.

2. Raken­ne­tun ympä­ris­tön, este­tii­kan ja etii­kan suhde. Tässä Berg­mann ammen­taa myös suo­ma­lai­silta ajat­te­li­joilta, kuten ark­ki­tehti Juhani Pal­las­maalta ja teo­logi Seppo Kjell­ber­giltä. Tämä teema antaa ainek­sia esi­mer­kiksi Hel­sin­gin yli­opis­ton teo­lo­gi­seen tie­de­kun­taan juuri perus­tet­ta­vaan kau­pun­ki­teo­lo­gian yli­opis­ton­leh­to­raa­tin alaan.

3. Ilmas­ton­muu­tok­sen haas­teet uskon­noille ja eten­kin kris­til­li­selle teo­lo­gialle. Berg­mann on tut­ki­nut pat­ris­tiik­kaa ja eten­kin orto­dok­si­sen kirk­koisä Gre­go­rios Nazian­sia­lai­sen ajat­te­lua. Hän on sovel­ta­nut sitä sel­lai­seen vapau­tuk­sen eko­teo­lo­gi­aan, jossa koros­te­taan kol­mi­nai­suusop­pia ja Pyhää Hen­keä (pneu­ma­to­lo­giaa, ks. Berg­mann 2005). Täl­lai­nen sys­te­maat­tis­teo­lo­gi­nen posi­tio tuo­daan vuo­ro­pu­he­luun kult­tuu­rin ja tek­no­lo­gian tut­ki­muk­sesta nouse­vien aja­tus­ten kanssa, mistä on tulok­sena yllät­tä­viä oival­luk­sia. Berg­mann poh­tii esi­mer­kiksi apo­faat­ti­sen ajat­te­lun antia ympä­ris­tö­tie­teille ja nii­hin sisäl­ty­välle tie­tä­mi­sen tavalle, jossa olisi hänen mukaansa tär­keä säi­lyt­tää riit­tävä avoi­muus ja nöy­ryys moni­mut­kai­suu­den edessä. Toi­sena esi­merk­kinä mai­nit­ta­koon ani­mis­mi­kä­si­tys­ten, feti­sis­mi­teo­rioi­den ja pneu­ma­to­lo­gian yhteis­tar­kas­telu, mikä ei ole aivan tyy­pil­li­sintä ekoteologiaa.

Kat­saus Sigurd Berg­man­nin tuotantoon

Berg­mann on toi­mit­ta­nut lukui­sia kir­joja, joissa koros­tuu kolme pääteemaa:

Raken­ne­tun ympä­ris­tön tutkimus

- Arc­hi­tec­ture, Aesth/Ethics and Reli­gion (2005)

- Theo­logy in Built Envi­ron­ments – Explo­ring Reli­gion, Arc­hi­tec­ture, and Design (2009)

- Nature, Space and the Sac­red: Trans­discipli­nary Pers­pec­ti­ves (2009, yhdessä P. Scot­tin kanssa)

 Liik­ku­vuu­den tutkimus

- Spaces of Mobi­lity: The Plan­ning, Ethics, Engi­nee­ring and Reli­gion of Human Motion (2008, yhdessä T. Hof­fin & T. Sage­rin kanssa)

- The Ethics of Mobi­li­ties: Ret­hin­king Place, Exclusion, Free­dom and Envi­ron­ment (2008, yhdessä T. Sage­rin kanssa)

Uskonto ja luonto –tutkimus

- Reli­gion and Dan­ge­rous Envi­ron­men­tal Change: Trans­discipli­nary Pers­pec­ti­ves on the Ethics of Cli­mate and Sus­tai­na­bi­lity (2010, yhdessä D. Ger­te­nin kanssa)

- Eco­lo­gical Awa­re­ness: Explo­ring Reli­gion, Ethics and Aest­he­tics (2010, yhdessä H. Eato­nin kanssa)

- Reli­gion in Glo­bal Envi­ron­men­tal and Cli­mate Change: Suf­fe­rings, Values, Lifes­ty­les (2011, yhdessä D. Ger­te­nin kanssa)

- Chris­tian Faith and the Earth: Cur­rent Paths and Emer­ging Horizons in Ecot­heo­logy (2014, yhdessä E. Con­ra­dien, C. Deane-Drummondin & D. Edward­sin kanssa)

Omia mono­gra­fioita

- Crea­tion Set Free: Spi­rit as Libe­ra­tor of Nature (2005)

- In the Begin­ning is the Icon: A Libe­ra­tive Theo­logy of Ima­ges, Visual Arts and Cul­ture (2009)

Berg­mann on myös toi­mi­nut pit­kään Euro­pean Forum for the Study of Reli­gion and the Envi­ron­ment –tut­ki­mus­ver­kos­ton puheen­joh­ta­jana. http://www.hf.ntnu.no/relnateur/