Kansainvälisen julkaisemisen puolesta (Essi Mäkelä)

Download PDF

Essi Mäkelä
Hel­sin­gin yliopisto

Titus Hjelm 2016. Glo­baa­listi aka­tee­mi­nen. Opas kan­sain­vä­li­seen tie­de­jul­kai­se­mi­seen. Tam­pere, Vas­ta­paino, 183 s.

Titus Hjel­min Glo­baa­listi aka­tee­mi­nen — Opas kan­sain­vä­li­seen tie­de­jul­kai­se­mi­seen on tii­vis pika­pe­reh­dy­tys kan­sain­vä­li­sen jul­kai­se­mi­sen käy­tän­tei­siin. Teos läh­tee lii­ken­tee­seen Hjel­min mie­lestä tär­keim­mästä, eli ylei­sön tun­te­mi­sesta. Tämä vai­kut­taa luon­nol­li­sesti jul­kais­ta­van teks­tin muo­toon ja sisäl­töön, joten läh­tö­kohta on perus­teltu. Yleisö vai­kut­taa jul­kais­ta­van teks­tin kie­leen, jul­kai­su­foo­ru­miin (artik­keli tai kirja) ja kus­tan­ta­jan valin­taan. Hjelm myös varoit­taa ns. Vanity Pres­seistä, jotka pyy­tä­vät rahaa kus­tan­ne­tuista teks­teistä, eivätkä useim­mi­ten takaa luo­tet­ta­vaa kus­tan­nus­pro­ses­sia. Seu­raa­vaksi teos esit­te­lee artik­keli– ja mono­gra­fia­jul­kai­sui­den eri puo­lia ja kun lopulta on pää­tetty jul­kai­sun muoto, käy­dään yksi­tyis­koh­tai­sesti läpi koko jul­kai­su­pro­sessi jul­kai­sueh­do­tuk­sesta kus­tan­nus­so­pi­muk­seen, tuo­tan­to­pro­ses­sista tie­dot­ta­mi­sen ja mark­ki­noin­nin kautta tut­ki­jan uran yllä­pi­tä­mi­seen. Pie­neen, 183 sivui­seen ja peh­meä­kan­ti­seen paket­tiin mah­tuu siis mel­koi­sen laaja kat­saus jul­kai­se­mi­sen realiteetteihin.

Kir­jaa lukiessa sil­miin pis­tää eri­tyi­sesti mini­maa­li­nen ulkoasu. Luku­jen jäsen­tely nou­dat­taa sel­keää kaa­vaa: ensin kuva­taan ylei­sesti kul­loi­seen­kin tavoit­tee­seen liit­ty­vää pro­ses­sia, seu­raa­vaksi lis­ta­taan teh­tä­vät tavoit­tee­seen pää­se­mi­seksi ja sen jäl­keen teh­tä­vät käsi­tel­lään tar­kem­min ja eri koh­dat seli­te­tään sel­keästi ja maan­lä­hei­sesti. Teh­tä­vä­lis­tat ovat vain sisen­net­tyjä luet­te­loita, eikä tai­tossa ole tur­haan läh­detty lei­kit­te­le­mään eri­lai­silla muo­toi­luilla. Kan­sain­vä­li­sen jul­kai­sun pro­sessi tuo­daan hyvin suo­ma­lai­seen, jopa kau­ris­mä­ke­läi­seen, muo­toon ja siinä missä kir­joi­tusop­paat usein pur­sua­vat info-laatikoita, kaa­vioita, kalen­te­reita ynnä muita kru­me­luu­reja, Glo­baa­listi aka­tee­mi­nen toi­mii sel­keänä ker­tais­tu­malta luet­ta­vana oppaana, joka ei yli­kuor­mita luki­jaa tiu­kan sisäl­lön lisäksi yli­mää­räi­sellä visu­aa­li­suu­della. Koko­nai­suus on kui­ten­kin kyl­lin sel­keästi jao­teltu, jotta eri koh­tiin voi myö­hem­min palata tar­peen mukaan. Englan­nin­kie­li­set käsit­teet, kuten hit list tai Vanity Press erot­tu­vat muu­ten hyvästä suo­men­kie­lestä, mutta kan­sain­vä­li­nen kon­teksti anta­nee anteeksi näi­den­kin käsit­tei­den käytön.

Vaikka kan­sain­vä­li­nen tie­de­jul­kai­se­mi­nen saat­taa aiheena kuu­los­taa ehkä jopa pelot­ta­valta, kir­joit­taja saa sen näyt­tä­mään lähes­tyt­tä­vältä. Hjelm ei pel­kää kir­joit­taa pro­ses­sin omi­tui­sis­ta­kin koh­dista rehel­li­sesti: jos­kus aka­tee­mi­set kom­mer­ven­kit ja jul­kai­suun liit­ty­vät yksi­tyis­koh­dat voi­vat tun­tua tur­haut­ta­vilta, mutta on hyvä varau­tua eri käy­tän­tei­siin samalla, kun säi­lyt­tää oman päänsä. Omista tavoit­teista riip­puen nii­hin jou­tuu jos­kus alis­tu­maan, mutta jos ei halua jul­kaista juuri tie­tyn­lai­sen tahon kautta, on valin­nan varaa­kin tar­jolla. Kyse on kui­ten­kin tut­ki­jan omasta urasta ja jul­kai­suista, joten omista prio­ri­tee­teista on hyvä olla selvillä.

[J]oissain ame­rik­ka­lai­sissa yli­opis­toissa artik­ke­lit las­ke­taan jul­kais­tuiksi vasta, kun ne ilmes­ty­vät perin­tei­sinä pape­ri­ver­sioina. […] Täl­lai­nen käy­täntö on täy­sin typerä, koska artik­ke­lin sisältö on tie­ten­kin aivan sama, oli­vatpa sanat bit­tejä tai mus­tetta paperilla.

Kirja mai­nos­taa itse­ään kaik­kien tut­ki­joi­den oppaana, mutta kir­joit­ta­jan his­to­rian huo­mioon ottaen on luon­nol­lista, että pai­no­tus on huma­nis­ti­sissa ja yhteis­kun­nal­li­sissa aloissa ja kon­ven­tioissa. Mihin­kään suu­riin ala­koh­tai­suuk­siin teos ei sorru, joten tie­tyn­lai­sena orien­toi­tu­mi­sop­paana tämä toi­mi­nee myös luon­non­tie­teen tut­ki­jalle. Huma­nis­tilla aloilla jul­kai­se­mista ei kui­ten­kaan tyy­pil­li­sesti har­joi­tella niin pal­jon kuin ehkä luon­non­tie­teissä, joten sii­nä­kin teos perus­te­lee oman paik­kansa. Teos myös viit­taa monen­lai­siin koti­mai­siin ja kan­sain­vä­li­siin jul­kai­se­mi­seen liit­ty­viin tut­ki­muk­siin ja oppai­siin, joten lisä­pe­reh­ty­mi­nen eri aihei­siin on myös tehty hyvin helpoksi.

Yleis­luon­toi­sen opas­tuk­sen lisäksi teok­sessa kuvail­laan kohta koh­dalta niin­kin kon­kreet­ti­sia asioita kuin kus­tan­nus­so­pi­muk­sia, ja liit­teissä on niin saa­te­kir­jeitä, jul­kai­sueh­do­tuk­sia kuin Equi­nox Publis­hing Ltd:n sopi­mus­poh­ja­kin, joten luki­jalle tulee tur­val­li­nen olo: kyseessä ei ole vain jul­kai­se­mi­sessa muu­ten epä­on­nis­tu­neen kir­joit­ta­jan teo­riaa jul­kai­se­mi­sesta, vaan rau­tai­sen ammat­ti­lai­sen koke­mus­poh­jaista tie­toa. Yksi hyö­dyl­li­nen aihe käsi­tel­tä­väksi eri­tyi­sesti jul­kai­suso­pi­mus­ten yhtey­dessä olisi saat­ta­nut olla vero­tuk­sel­li­set asiat kan­sain­vä­lis­ten jul­kai­sui­den suh­teen. Kir­joit­taja tosin muis­tut­taa, ettei ole laki­asian­tun­tija, joten muu­ten­kin vero­tus– ynnä muissa laki­käy­tän­nöissä lie­nee syytä kään­tyä asi­aan enem­män pereh­ty­nei­den ihmis­ten puo­leen: tämän oppaan sisältö ei pal­joa­kaan tästä puut­teesta kärsi. Kai­ken kaik­ki­aan Hjel­min rehel­li­syys on vir­kis­tä­vää: päi­vit­täi­nen kir­joit­ta­mi­nen mai­ni­taan toki hyvänä meto­dina, mutta sen uto­pis­ti­suu­desta ei vai­eta ja useam­man kir­joi­tus­pro­jek­tin saman­ai­kai­suuk­sista varoit­taa myös koke­muk­sen ääni: älä polta itseäsi lop­puun suos­tu­malla kaik­keen. Kir­joit­taja kan­nus­taa myös moni­puo­li­suu­teen ja vaikka pai­no­tus on aka­tee­mi­sessa teks­tissä, myös popu­laa­rim­mat jul­kai­sut ote­taan huomioon.

Ei olisi lain­kaan vahin­gol­lista aka­tee­mi­selle maa­il­malle, jos useam­mat sen edus­ta­jat kyke­ni­si­vät kir­joit­ta­maan alas­taan yhtä kiin­nos­ta­vasti [kuin Gladwell]. Sitä paitsi on tär­keää saada mark­ki­noille hyvin kir­joi­tet­tuja ja aka­tee­mi­sesti vah­voja yleis­ta­jui­sia kir­joja vul­ga­ri­soi­jien vastapainoksi!

Itse vasta parin jul­kai­sun kanssa työs­ken­nel­leenä uskal­lan suo­si­tella teosta kai­kille, jotka vielä har­kit­se­vat kan­sain­vä­listä jul­kai­se­mista tai joilla on takana vain vähän koke­musta aiheesta. Vähin­tään­kin teok­sesta ins­pi­roi­tuu niin, että mel­kein har­mit­taa kir­joi­tus­työn silti jää­vän omille har­teille sen sijaan, että voisi saman tien hypätä suo­raan jul­kai­se­mi­sen syö­ve­rei­hin. Sama ongelma lie­nee tosin kai­kissa kir­joi­tusop­paissa: jos aina vain lukee oppaita, voi ehkä teo­riassa ymmär­tää jul­kaisu– ja kir­joi­tus­pro­ses­seja hyvin­kin yksi­tyis­koh­tai­sesti, mutta eteen­päin tie­de­jul­kai­se­mi­ses­sa­kin pää­see vain kir­joit­ta­malla. Ja mikä parasta, kuten Hjelm kir­joit­taa: ”[t]ieteellinen jul­kai­se­mi­nen ei ole sala­tie­dettä”. Kan­nat­taa luot­taa tie­deyh­tei­söön ja koke­nei­den kir­joit­ta­jien neu­voi­hin: kaikki ovat jos­kus olleet uransa alussa, mutta vain teke­mällä voi saada mitään aikaan.