Kun tutkijat äityvät kirjoittamaan runoja: pyhiinvaelluskonferenssi Pilgrimage to the Heart of the Sacred Oxfordissa, Englannissa (Mari-Johanna Rahkala-Simberg)

Download PDF

Mari-Johanna Rahkala-Simberg
Hel­sin­gin yliopisto

…Frozen in front of the Virgin´s reflec­tion. Refrac­tion. Cont­rac­tion.
Or per­haps our pilgri­mage is on behalf of others.
A col­lec­tive, tem­po­rary com­mu­nitas, a body, bawdy bulwark against self-creation, exis­ten­tial migra­tion, visio­nary super­na­tu­ra­lism,
Decon­nec­tion, subli­ma­tion, diso­rien­ta­tion, sepa­ra­tion, forced Cat­ho­licism, revi­va­lism,
See­king enligh­ten­ment that is prac­ticed and yet acci­den­tal.
Fee­ling the earth swell. Stri­ding forward toward the places of our resurrection…

Uskon­non­tut­ki­jat osal­lis­tu­vat monesti tee­moil­taan hyvin laa­joi­hin kon­fe­rens­sei­hin. Täl­löin voi hel­posti käydä niin, että osa­not­ta­jien kanssa käy­dyt kes­kus­te­lut jää­vät suh­teel­li­sen pin­ta­puo­li­siksi, ja omaa tut­ki­musta tulee esi­tel­leeksi hyvin ulko­koh­tai­sesti, vaikka vas­tassa onkin niin sano­tusti oman alan ammat­ti­lai­sia (ks. myös Uskon­non­tut­ki­jan kon­fe­rens­si­ra­por­tit 1/2013 ja 2/2013). Tästä syystä pyhiin­vael­lus­tut­ki­jalle oli täy­so­suma päästä osal­lis­tu­maan pyhiin­vael­lusta käsi­tel­lee­seen konferenssiin.

Pyhiin­vael­lus­tut­ki­muk­sen perus­teo­riat oli­vat tut­tuja kai­kille kon­fe­rens­sin osal­lis­tu­jille, monet osal­lis­tu­jista oli­vat teh­neet kent­tä­työtä saman­kal­tai­sissa olo­suh­teissa, ja useim­mat oli­vat jopa into­hi­moi­sia käve­li­jöitä. Siten kol­le­go­jen väli­sissä kes­kus­te­luissa pääs­tiin heti asi­aan. Oli vapaut­ta­vaa ja lähes­tul­koon tera­peut­tista kes­kus­tella tois­ten samaa asiaa vuo­sia tut­ki­nei­den ihmis­ten kanssa. Esi­merk­kinä kon­fe­rens­sin hyvästä tun­nel­masta toi­mi­nee myös yllä oleva ote pro­fes­sori Matt­hew Ander­so­nin (Concor­dia Uni­ver­sity, Mont­real, Kanada) runo­muo­toon teh­dystä tii­vis­tyk­sestä kon­fe­rens­sin esitelmistä.

Kon­fe­rens­sin pito­paik­kana toimi Mans­field Col­lege Oxfordissa.

Oxfor­dissa, Mans­field Col­le­gessa 3.‒5.6.2015 jär­jes­tetty pyhiin­vael­lus­kon­fe­renssi Pilgri­mage to the Heart of the Sac­red keräsi yhteen 31 pyhiin­vael­lus­tut­ki­jaa eri puo­lilta maa­il­maa. Kon­fe­renssi oli sikäli pie­ni­muo­toi­nen, että kaikki osal­lis­tu­jat piti­vät kon­fe­rens­sissa esi­tel­män. Esi­tel­missä käsi­tel­tiin pyhiin­vael­lusta eri uskon­nol­li­sissa tra­di­tioissa ja myös ver­taus­ku­val­li­sem­min ymmär­ret­tynä siir­ty­mä­riit­tinä tai hen­ki­lö­koh­tai­sena muu­tos­pro­ses­sina. Esi­tel­missä poh­dit­tiin pyhiin­vael­lusta muun muassa talou­del­li­sista, sosi­aa­li­sista, kan­sal­li­sista ja his­to­rial­li­sista näkökulmista.

Oxfor­din kon­fe­renssi ei ollut aivan perin­tei­nen yli­opis­ton jär­jes­tämä tapah­tuma vaan sen jär­jesti Inter-Disciplinary.Net –nimi­nen tut­ki­ja­ver­kosto. Tämä Oxfor­din yli­opis­tossa 1990-luvulla perus­tettu orga­ni­saa­tio on kan­sain­vä­li­nen kon­fe­rens­sien, jul­kai­su­jen ja aka­tee­mis­ten tapaa­mis­ten jär­jes­tä­mi­seen eri­kois­tu­nut voit­toa tavoit­te­le­ma­ton ver­kosto. Nimensä mukai­sesti ver­kosto pyr­kii luo­maan tut­ki­joi­den välille mah­dol­li­suu­den tie­tei­den­vä­li­seen kes­kus­te­luun ja aja­tus­ten vaih­toon. Koke­muk­seni mukaan jär­jes­tä­jä­ta­holla ei lopulta ollut suur­ta­kaan mer­ki­tystä aja­tel­len kon­fe­rens­sin sisäl­töä, esi­tel­mien tasoa tai muita kon­fe­rens­sin jär­jes­te­lyi­hin liit­ty­neitä seik­koja. Kaikki toimi kuten piti­kin. Tosin kon­fe­rens­si­maksu oli tavan­omaista ehkä vähän kor­keampi, koska mak­sulla kus­tan­ne­taan kon­fe­rens­si­jul­kai­sut kokonaisuudessaan.

Pie­nenä eri­koi­suu­tena, mutta mah­dol­li­sesti suo­sio­taan lisää­vänä tren­dinä mai­nit­ta­koon, että kon­fe­rens­sin jär­jes­täjä oli erik­seen kiel­tä­nyt PowerPoint-esitelmien pitä­mi­sen kon­fe­rens­sissa. Tämä pää­tös oli hyvä ja vapautti kuu­li­jat kes­kit­ty­mään esi­tel­mien pää­si­säl­töön kah­den infor­maa­tio­läh­teen saman­ai­kai­sen seu­raa­mi­sen sijaan. Jär­jes­tä­jän filo­so­fi­aan kuu­luu myös kon­fe­rens­si­vie­rai­den tasa-arvoinen koh­telu, josta syystä kon­fe­rens­si­ma­te­ri­aa­leissa ei mai­nittu osal­lis­tu­jien tit­te­leitä tai ase­maa vaan niissä ilmoi­tet­tiin ainoas­taan osal­lis­tu­jan kotiy­li­opisto. Tämä­kin käy­täntö oli mie­les­täni toi­miva, ja vah­visti koke­musta kon­fe­rens­sista tapah­tu­mana, jossa ollaan kiin­nos­tuk­sesta tiet­tyyn aiheeseen.

Monissa kon­fe­rens­sie­si­tel­missä tuo­tiin esille pyhiin­vael­luk­sen yhteis­kun­nal­li­sia ja sosi­aa­li­sia puo­lia ja vai­ku­tuk­sia. George Gree­nia (Col­lege of Wil­liam and Mary, Vir­gi­nia, USA) käsit­teli esi­tel­mäs­sään Espan­jan kunin­gas­huo­neen suh­detta San­tiago de Com­pos­te­lan pyhiin­vael­luk­seen. Gree­nian mukaan kunin­gas­huone tar­vit­see pyhiin­vael­lusta paitsi sen tuo­man talou­del­li­sen hyö­dyn vuoksi, myös lii­maa­maan espan­ja­lai­sen iden­ti­tee­tin pala­sia yhteen. San­tiago de Com­pos­te­lan pyhiin­vael­lus­reitti on mer­kit­tävä espan­ja­lai­sen kult­tuu­rin sym­boli, joka vah­tii ja vah­vis­taa kult­tuu­rista ja talou­del­lista pääomaa.

Muu­ta­missa muis­sa­kin esi­tel­missä käsi­tel­tiin San­tiago de Com­pos­te­lan pyhiin­vael­lusta kiin­nos­ta­vista näkö­kul­mista. Nanna Nata­lia Kar­pinska Dam Jor­gen­sen (Volda Uni­ver­sity Col­lege, Norja) käsit­teli esi­tel­mäs­sään pyhiin­vael­luk­sen muu­tosta hen­gel­li­sestä pelas­tus­mat­kasta seku­laa­riksi tera­pia­muo­doksi. Jor­gen­se­nin mukaan cami­noa voi­daan pitää voi­maan­tu­mi­sen ja hyvin­voin­nin läh­teenä, missä nime­no­maan kävely on kes­keistä. Megan Havard (Augus­tana Col­lege, Illi­nois, USA) puo­les­taan pohti esi­tel­mäs­sään San­tiago de Com­pos­te­lan pyhiin­vael­luk­selle osal­lis­tu­vien motii­veja. Hän lähes­tyi aihetta kon­kreet­ti­sesti tut­kit­tu­aan vael­luk­selle osal­lis­tu­nei­den tapaa varus­tau­tua mat­kalle. Joil­le­kin pyhiin­vael­lus on suo­ra­naista väli­neur­hei­lua, toi­set taas otta­vat mukaan vain välttämättömän.

Kon­fe­rens­sie­si­tel­mien jou­kossa oli ilah­dut­ta­via hie­man sovel­ta­vam­pia­kin puheen­vuo­roja, joissa poh­dit­tiin esi­mer­kiksi moni­kult­tuu­ris­ten pyhiin­vael­lus­koh­tei­den mer­ki­tystä rau­han­ra­ken­ta­mi­sen väli­neinä. Toi­sissa esi­tel­missä taas ker­rot­tiin pyhiin­vael­luk­sista, jotka sijoit­tu­vat eri­lais­ten alku­pe­räis­kan­so­jen maa-alueille, ja siitä mitä näistä koke­muk­sista on opittu, ja miten täl­lai­sia pyhiin­vael­luk­sia voi­tai­siin edel­leen kehit­tää. Sovel­ta­viin esi­tel­miin kuu­lui myös pappi Daniel Simon­sin puheen­vuoro St. Pau­lin kap­pe­lin pyhiin­vael­luk­sesta New Yor­kissa. Kap­pe­lista on muo­dos­tu­nut suo­sittu pyhiin­vael­lus­kohde syys­kuun 11. päi­vän (2001) ter­ro­ri­te­ko­jen jälkeen.

Kon­fe­rens­sissa paitsi kir­joi­tet­tiin runoja, myös esi­tel­möi­tiin tut­ki­muk­sista joi­den pää­osassa oli­vat pyhiin­vael­lus­ker­to­muk­set tai –runot. Intian kes­kio­sassa sijait­se­van Ujjai­nin kau­pun­gin pyhiin­vael­luk­sen his­to­riaa esit­teli Mark Holum (Yale Uni­ver­sity, Con­ne­ticut, USA). Holum ker­toi miten antii­kin aikaan lois­te­lias, runoista ja ker­to­muk­sista kuu­luisa kau­punki tuhot­tiin 1234 sul­taani Iltut­mis­hin toi­mesta ja miten se raken­net­tiin uudel­leen 1736, jol­loin kau­pun­gista tuli mer­kit­tävä shai­vis­ti­nen pyhiin­vael­lus­kohde. Holu­min tut­ki­mus on teks­ti­tut­ki­musta ja sen pää­ai­neis­tona ovat kes­kiai­kai­set Ujjai­nin kau­pun­gin his­to­riasta ker­to­vat dokumentit.

Ping Wang (Uni­ver­sity of New South Wales, Austra­lia) puo­les­taan ker­toi budd­ha­lai­sen kir­jai­li­jan Xie Lin­gy­unin (385‒433) mat­ka­ker­to­muk­sista ja runoista, joissa hän kir­joit­taa muun muassa koh­taa­mi­sis­taan budd­ha­lai­sen mes­ta­rin kanssa ja esit­te­lee budd­ha­lai­suu­den teo­rioita laa­jem­min­kin. Wan­gin esi­telmä valotti hie­nosti budd­ha­lai­suu­den his­to­riaa Kii­nassa pyhiin­vael­luk­sen kautta.

Monissa esi­tel­missä pyhiin­vael­lusta lähes­tyt­tiin ver­taus­ku­val­li­sem­min ja veny­tet­tiin pyhiin­vael­lus­ter­min perin­tei­siä rajoja. Pat­ricia Say­ren (Saint Mary’s Col­lege, Indiana, USA) esi­telmä käsit­teli Ludwig Witt­gens­tei­nin hau­dalle suun­tau­tu­van mat­kai­lun mää­rit­te­le­mistä ja sen aset­tu­mista jon­ne­kin pyhiin­vael­luk­sen ja turis­min väli­maas­toon. Say­ren ehdo­tuk­sen mukaan nime­no­maan Witt­gens­tei­nin hau­dan tapauk­sessa pyhiin­vael­lus sinne voi­tai­siin mää­ri­tellä filo­so­fi­seksi pyhiin­vael­luk­seksi, joka täh­tää ihmi­syy­den vah­vis­ta­mi­seen tai kuten Witt­gens­tein asian sanoi, ”Let us be Human.”

Oma esi­tel­mäni kes­kit­tyi talous­la­man vai­ku­tuk­siin kreik­ka­lai­sen Neit­syt Marian Kuo­lo­nu­neen nuk­ku­mi­sen luos­ta­rin pyhiin­vael­luk­sessa. Ker­roin kon­fe­rens­si­vie­raille muun muassa tavoista, joilla luos­tari aut­taa talous­la­man kou­rissa ole­via kreik­ka­lai­sia ja siitä mil­lai­seen suun­taan talous­kriisi on muut­ta­nut luos­ta­rin arki­päi­vää. Puhuin myös talous­krii­sin posi­tii­vi­sesta vai­ku­tuk­sesta luos­ta­rin jul­ki­suus­ku­vaan. Esi­tel­mäni otet­tiin vas­taan kiin­nos­tuk­sella, ja kom­ment­tien jou­kossa esi­tet­tiin mie­len­kiin­toi­nen ver­taus kreik­ka­lai­sen pyhiin­vael­ta­jan mikro– ja mak­ro­ta­so­jen eko­no­miasta: yhdessä päässä on krei­kan talous (eko­no­mia) ja toi­sessa pyhiin­vael­ta­jan hen­ki­lö­koh­tai­nen pelas­tuse­ko­no­mia. Pää­tin hyö­dyn­tää tämän ver­tauk­sen kon­fe­rens­si­jul­kai­sussa keväällä ilmes­ty­vässä artikkelissani.

Kon­fe­renssi oli ins­pi­roiva ja onnis­tu­nut. Jär­jes­tä­jien pää­tös ottaa perin­teis­ten aka­tee­mis­ten esi­tel­mien rin­nalle myös sovel­ta­vam­pia ja ruo­hon­juu­ri­ta­son pyhiin­vael­luk­sesta ker­to­via esi­tel­miä oli hyvä. Täl­lai­nen käy­täntö on omi­aan avaa­maan moni­muo­toista kes­kus­te­lua osal­lis­tu­jien välille.