Erontekoja

Download PDF

Heikki Peso­nen
Hel­sin­gin yliopisto

Uskon­nol­lis­ten yhtei­sö­jen syn­tyä, raken­netta ja dyna­miik­kaa, jäse­nyyttä ja jäse­neksi liit­ty­mi­sen pro­ses­seja on uskon­to­tie­teessä tut­kittu var­sin run­saasti. Sen sijaan yhtei­söistä eroa­mi­sia on tar­kas­teltu – eten­kin suo­ma­lai­sessa tut­ki­muk­sessa – vähem­män. Tämän het­ken plu­ra­lis­ti­sessa län­si­mai­sessa yhteis­kun­nassa uskon­nosta ja uskon­nol­li­sen yhtei­sön jäse­nyy­destä luo­pu­mi­nen tai jäse­nyy­den vaih­ta­mi­nen ovat mer­kit­tä­viä ilmiöitä ja näin myös tär­keitä uskon­to­tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen kohteita.

Tämän nume­ron artik­ke­leissa tar­kas­tel­laan eri­lai­sia eron­te­koja. Teemu T. Mant­si­nen tut­kii suo­ma­lai­sista hel­lun­tai­lai­syh­tei­söistä eron­neita tyy­pi­tel­len heitä eri­lai­siin kult­tuu­ri­siin ase­miin. Susanna Hel­mi­nen tar­kas­te­lee puo­les­taan Ylen vuo­den 2010 Homoil­lan jäl­kei­sessä media­kes­kus­te­lussa esiin­ty­viä rajan­ve­toja ja eron­te­koja suh­teessa homoseksuaalisuuteen.

Mant­si­sen hel­lun­tai­lai­suu­desta luo­pu­neille kon­struoi­mat kult­tuu­ri­set ase­mat raken­tu­vat pit­kälti sen mukaan, min­kä­lai­nen suhde eron­neilla on enti­seen hel­lun­tai­lai­syh­tei­söönsä. Toi­set teke­vät voi­mak­kaan eron­teon men­nei­syy­teensä ja kuvaa­vat hel­lun­tai­laista yhtei­söä ja maa­il­man­ku­vaa ihmi­selle vahin­gol­li­seksi. Toi­set puo­les­taan löy­tä­vät enti­sestä yhtei­sös­tään myös posi­tii­vi­sia puo­lia, jotka hyö­dyt­tä­vät heitä myös eron jäl­kei­sessä elämäntilanteessa.

Mant­si­sen mukaan Suo­men hel­lun­taiyh­teisö on muut­tu­nut pro­tes­ti­hen­ki­sestä herä­tys­lii­keh­din­nästä vakiin­tu­neeksi perin­neyh­tei­söksi, eikä yhtei­söstä erot­ta­mista käy­tetä enää saman­kal­tai­sena yhtei­sön rajo­jen ja puh­tau­den vaa­li­mis­kei­nona kuin aikai­sem­min. Yhtei­sö­kont­rol­lin vähen­ty­mi­nen on myös jos­sain mää­rin lisän­nyt yhtei­söstä tapah­tu­via eroa­mi­sia. Tässä mie­lessä tilanne on aina­kin jos­sain mää­rin toi­sen­lai­nen kuin esi­mer­kiksi vah­vaa yhtei­sö­kont­rol­lia har­joit­ta­vissa Jeho­van todis­ta­jissa. Väi­tös­kir­jas­saan Jeho­van todis­ta­jista eron­neita tut­ki­neen Seija Roni­muk­sen mukaan erot­ta­mi­nen tai eroa­mi­nen mer­kitsi (kart­ta­mis­käy­tän­nöstä joh­tuen) usein kaik­kien yhteyk­sien kat­kea­mista aikai­sem­paan elämään.

Joka tapauk­sessa tii­viistä ja voi­ma­kasta sitou­tu­mista vaa­ti­vasta yhtei­söstä ero­taan monesti saman­kal­tai­sista syistä, jotka liit­ty­vät usein yhtei­sössä tapah­tu­vaan val­lan­käyt­töön ja val­ta­kamp­pai­lui­hin sekä yli­päänsä yhtei­sön tuot­ta­maan sosi­aa­li­seen pai­nee­seen. Vah­vasti ins­ti­tu­tio­na­li­soi­tu­neissa, löy­hään sitou­tu­mi­seen perus­tu­vissa yhtei­söissä – kuten Suo­men evankelis-luterilaisessa kir­kossa – syyt yhtei­söstä eroa­mi­selle ovat monesti toi­sen­lai­sia. Ne saat­ta­vat kyt­key­tyä esi­mer­kiksi vero­tusoi­keu­teen tai kir­kon pii­rissä esi­tet­tyi­hin, liian libe­raa­leiksi tai kon­ser­va­tii­vi­siksi kat­sot­tui­hin, kannanottoihin.

Susanna Hel­mi­nen tar­kas­te­lee artik­ke­lis­saan syk­syllä 2010 Ylen Ajan­koh­tai­sessa kak­ko­sessa esi­te­tyn ”homoil­lan” jäl­keistä kes­kus­te­lua suo­ma­lai­sessa leh­dis­tössä kan­sa­lai­sus­kon­non näkö­kul­masta. Homoil­lan jäl­ki­mai­nin­geissa syn­tyi ero­aalto, minkä seu­rauk­sena Suo­men evankelis-luterilaisesta kir­kosta erosi vuonna 2010 noin 40 000 hen­keä enem­män kuin edel­lis­vuonna. Hel­mi­nen kysyy, voi­si­vatko homoil­taa seu­ran­neet eroa­mi­set olla suo­ma­lai­sen kan­sa­lai­sus­kon­non pyhän ins­ti­tuu­tion kautta tapah­tu­nut pro­testi suo­ma­laista yhteis­kun­taa kohtaan?

Hel­mi­nen poh­tii eri­tyi­sesti avio­liit­toon liit­ty­vää argu­men­taa­tiota sekä homo­sek­su­aa­li­suu­den posi­tioin­tia suo­ma­lai­sessa kan­sa­lai­sus­kon­nossa. Hän pai­kan­taa kaksi laa­jem­paa puhe­ta­paa Homoil­lan jäl­kei­sessä kes­kus­te­lussa. Toi­sessa – jossa kiel­le­tään avio­lii­ton mah­dol­li­suus homo­sek­su­aa­leilta – homo­sek­su­aa­lit näyt­täy­ty­vät dougla­si­lai­sit­tain yhteis­kun­nan (ja kan­sa­lai­sus­kon­non) rajoja ja sään­töjä vah­vis­ta­vina ano­ma­lioina. Toi­sessa taas homo­sek­su­aa­li­suus näh­dään kult­tuu­ria rikas­tut­ta­vana eri­lai­suu­tena, mikä pei­laa mah­dol­li­sesti myös kan­sa­lai­sus­kon­non muu­tosta tai aina­kin sii­hen koh­dis­tu­vaa muutospainetta.

Tämän nume­ron Katsauksia-osion teks­tit ja kirja-arvostelut ker­to­vat sekä uskon­to­tie­teen elin­voi­masta että oppia­lan tut­ki­mus­koh­tei­den laa­juu­desta, moni­muo­toi­suu­desta ja ajan­koh­tai­suu­desta. Helena Kupa­rin, Essi Mäke­län ja Mari-Johanna Rahkala-Simbergin kon­fe­rens­si­kat­sauk­sissa kuva­taan sekä mas­sii­vi­sia, koko uskon­non­tut­ki­muk­sen kir­joa esit­te­le­viä kon­fe­rens­seja (AAR, IAHR) että pie­ni­muo­toi­sia, spe­si­fiin tut­ki­musai­hee­seen kes­kit­ty­viä tapaa­mi­sia (Pilgri­mage to the Heart of the Sac­red). Keväällä 2015 väi­tel­leen Johanna Kont­to­rin lec­tio praecur­so­ria tar­kas­te­lee rans­ka­lai­sia pää­huivi– ja täys­hun­tu­kes­kus­te­luita eri­tyi­sesti toi­seut­ta­mi­sen näkö­kul­masta: mistä läh­tö­koh­dista, missä kon­teks­tissa ja miten rans­ka­lai­nen laïcité–peri­aat­teen kautta teh­dään eron­te­koja suh­teessa isla­miin. Essi Mäke­län, Jose­fin San­del­lin ja Juho Huttu-Hiltusen kirja-arvosteluissa ruo­di­taan moder­nin uusus­kon­nol­li­suu­den kent­tää käsit­te­le­viä tut­ki­muk­sia ja Teemu Tai­ran uskon­to­tie­teen kehi­tystä syvä­luo­taa­vaa kir­jaa Peh­meitä kumouksia.

Katsauksia-osiossa jul­kais­taan myös eme­ri­tus­pro­fes­sori Veikko Ant­to­sen jää­hy­väis­luento elo­kuulta 2015. Luento kuvaa hie­nosti sekä uskon­to­tie­teen moni­nai­suutta ja monia­lai­suutta että Ant­to­sen omaa tut­ki­mus­his­to­riaa ja tut­ki­musint­res­sejä. Se on myös erit­täin ajan­koh­tai­nen poh­ties­saan uskon­to­tie­teen teh­tä­vää uuden­lai­sessa moni­kult­tuu­ri­sessa Euroo­passa ja Suomessa.