World Ayahuasca –konferenssi: Katsaus nykytutkimukseen, haasteisiin ja mahdollisuuksiin (Jaakko Lavonius)

Jaakko Lavo­nius
Hel­sin­gin yliopisto

World Ayahuasca –kon­fe­renssi jär­jes­tet­tiin Ibizalla syys­kuussa 2014 Inter­na­tio­nal Council for Eth­no­bo­ta­nical Educa­tion, Research and Ser­vice (ICEERS) –jär­jes­tön toi­mesta. UNESCO:n tukema kol­mi­päi­väi­nen tapah­tuma keräsi yhteen noin 650 osal­lis­tu­jaa lähes kuu­des­ta­kym­me­nestä maasta. Hen­ki­lö­koh­tai­sesti tapa­sin ihmi­siä 28 maasta: Austra­lia, Bel­gia, Bra­si­lia, Chile, Costa Rica, Ecua­dor, Espanja, Hol­lanti, Iran, Irlanti, Ita­lia, Kanada, Kolum­bia, Kreikka, Make­do­nia, Mek­siko, Norja, Peru, Por­tu­gali, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska, UK, Unkari, USA, Uru­guay ja Viro. Esi­tel­miä kon­fe­rens­siin oli valittu yli sata. Ymmär­ret­tä­västi on mah­do­tonta käydä tässä niitä kaik­kia läpi. ICEERS videoi kah­den pää­sa­lin esi­tel­mät ja ilmoitti lataa­vansa ne kon­fe­rens­sin net­ti­si­vuille.[1]

Kon­fe­rens­sin osal­lis­tu­jia. Kuva: ICEERS.

Taus­ta­tie­toa

Ayahuasca on pää­osin kah­desta kas­vista (Banis­te­riop­sis caapi ja Psyc­hot­ria viri­dis) koos­tuva psy­koak­tii­vi­sia omi­nai­suuk­sia omaava kei­tos, jolla sano­taan ole­van puh­dis­ta­via ja tera­peut­ti­sia vai­ku­tuk­sia. Sitä nau­ti­taan sere­mo­nioissa ja kai­kissa sen käyttökonteksteissa se koe­taan pyhäksi. Ayahuasca on läh­töi­sin län­ti­sen Amazo­nian sade­met­sän alu­eelta, missä sillä on edel­leen kes­kei­nen rooli pai­kal­li­sen kan­san­pa­ran­nuk­sen osana. Maan­tie­teel­li­sesti sen perin­teistä käyttöä esiin­tyy eri­tyi­sesti Kolum­biassa, Ecua­do­rissa ja Perussa. Amazo­nian alkuperäiskansojen har­joit­ta­malle ayahuascan perin­tei­selle käytölle ja tietämykselle on Perussa julis­tettu kan­sal­li­sen kulttuuriperinnön asema vuonna 2008. Luis Eduardo Lunan mukaan 72 etnistä ryhmää käyttää ayahuascaa (Luna 1986). Alu­eelle muut­ta­neet mestizo-ryhmät ovat myös omak­su­neet ayahuascan osaksi parannusmenetelmiään. Näitä paran­nus­me­ne­tel­miä voi­daan luon­neh­tia ja on luon­neh­dittu sha­ma­nis­ti­siksi.[2]

Toi­nen kon­teksti, jossa ayahuascaa käytetään, ovat eten­kin Bra­si­liassa toi­mi­vat syn­kre­tis­ti­set lah­kot, kuten kris­til­li­sesti suun­tau­tu­neet Santo Daime –kirkko ja União do Vege­tal (UdV), joissa ayahuasca-seremonia toi­mii pyhänä sakra­ment­tina, sekä afrobra­si­lia­lai­sen umbanda-uskonnon piir­teitä omaava Barquinha. Nykyään näillä lah­koilla on perus­tet­tuja yhteisöjä myös ympäri maailmaa.

Kiin­nos­tus ayahuascaa koh­taan on kas­va­nut räjäh­dys­mäi­sesti parin viime vuo­si­kym­me­nen aikana. Turis­ti­vir­rat Amazo­nian alu­eelle ovat lisään­ty­neet, ja turis­teista yhä suu­rempi osa mat­kus­taa juuri ayahuascan takia. Ayahuasca-retriittejä jär­jes­tä­vien kes­kus­ten määrä on lisään­ty­nyt vas­taa­maan tähän kysyn­tään ja sen tuo­miin talou­del­li­siin mah­dol­li­suuk­siin. Pai­kal­li­set parantaja-shamaanit myös mat­kus­ta­vat kan­sain­vä­li­sesti pitä­mässä sere­mo­nioita. Lisäksi Amazo­niassa sha­maa­nien opissa olleet län­si­maa­lai­set saat­ta­vat jär­jes­tää sere­mo­nioita palat­tu­aan koti­mai­hinsa. Jos­kus näissä saa­te­taan yhdis­tellä muita kult­tuu­ri­pe­rin­teitä tai tera­pia­muo­toja. Jo kon­fe­rens­siin osa­not­ta­jien kan­sal­li­suuk­sien mää­rän perus­teella voi­daan todeta, että kyseessä on glo­baali, jos­kin mar­gi­naa­li­nen ilmiö. Kuten kai­kessa kas­vussa, ayahuascan yleis­ty­mi­sessä on mah­dol­li­suuk­sien lisäksi myös haas­teita, joita on koh­dat­tava. Palaan näi­hin rapor­tin lopussa.

Kon­fe­renssi oli jaettu temaat­ti­sesti osiin. Pää­sa­lin asian­tun­ti­ja­pa­nee­li­kes­kus­te­lui­den tee­mat oli­vat: ayahuascan eri käyt­tö­kon­teks­tit: alku­pe­räi­set, uskon­nol­li­set, klii­ni­set, hen­ki­lö­koh­tai­nen kehi­tys; ayahuasca ja län­si­mai­nen tera­pia; ayahuascan etno­bo­ta­niikka, tie­teel­li­nen tut­ki­mus; glo­ba­li­saa­tion haas­teet: laki, poli­tiikka ja ihmi­soi­keu­det; etiikka ja tur­val­li­suus; kes­tä­vyys; suku­puo­li­nä­kö­kulma: nais­ten rooli ayahuascan maa­il­massa; sekä ayahuasca-kokemusten filo­so­fi­set näkökulmat.

Muissa saleissa oli saman­ai­kai­sesti esi­tyk­siä aka­tee­mi­sessa, lail­li­sessa ja yhtei­sö­lin­jassa, doku­ment­teja, kir­jo­jen jul­kai­suja, sekä jär­jes­tö­jen ja pro­jek­tien esit­te­lyjä. Aka­tee­mi­sessa lin­jassa tee­mat oli­vat: yhteis­kun­ta­tie­teet: kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen, alku­pe­räi­set, uskon­nol­li­set ja muut käyt­tö­kon­teks­tit; feno­me­no­lo­gia, psy­ko­lo­gia ja jul­ki­nen ter­veys sekä biolääketiede.

Käyt­tö­kon­teks­tit alku­pe­räis­kan­so­jen parissa

Dr. Luis Eduardo Luna esit­teli ayahuasca-tutkimuksen his­to­riaa. Ensim­mäi­set tie­teel­li­set mai­nin­nat ovat vuo­delta 1851 kas­vi­tie­tei­lijä Ric­hard Sprucen havai­tessa päih­dyt­tä­vän liaa­nin käyt­töä tucano-intiaanien parista (jul­kaistu Spruce 1873). Filo­so­fian pro­fes­sori ja uskon­to­tie­tei­lijä Rafael Kars­ten mai­nit­see ayahuascan käy­töstä Amazo­nian kent­tä­mat­koil­taan jiva­roi­den parissa (Kars­ten 1935). Suo­messa pit­kään asu­nut Luna on tut­ki­nut ayahuascan käyt­töä yli 40 vuotta ja väit­teli aiheesta Tuk­hol­man yli­opis­ton uskon­to­tie­teen lai­tok­sella vuonna 1989. Luna päätti esi­tel­mänsä kolum­bia­lai­sen kamsa-kansan ver­taus­ku­vaan ayahuasca-liaanista napa­nuo­rana ihmi­sen ja uni­ver­su­min välillä, mikä on kuin ravit­seva yhteys äidin ja sikiön välillä.

Alku­pe­räis­kan­so­jen käyt­tö­kon­teks­tien panee­lissa oli mukana kamsa-kulttuurin edus­taja, Taita Juan Bau­tista Agreda (Kolum­biassa paran­ta­jista käy­te­tään nimeä taita = tie­täjä, isä, isoisä). Hänen 93-vuotiaana edes­men­nyt isänsä oli myös taita, joka oli val­mis­ta­nut häntä pie­nestä pitäen. Ayahuascaa (Kolum­biassa yajé) hän joi ensi­ker­ran kah­dek­san­vuo­ti­aana. Kui­ten­kin ensim­mäi­set visionsa hän sai vasta 18-vuotiaana. Bau­tista pai­not­taa, että ayahuasca on maan päällä elä­mistä var­ten, eikä len­tä­mi­seen hul­lun lailla. Tämä on tär­keä huo­mio, ole­tet­ta­vasti vii­ta­ten joi­den­kin län­si­mais­ten motii­viin juoda ayahuascaa vain näh­däk­seen visioita, tai kokeak­seen hen­ki­siä koke­muk­sia. Oleel­lista on, miten kokija pys­tyy integroi­maan koke­muk­set elä­määnsä. Unka­ri­lai­nen trans­per­soo­nal­li­sen psy­ko­lo­gian jatko-opiskelija MSc Petra Bokor esit­teli väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus­taan koke­mus­ten integroin­nista kon­fe­rens­sin aka­tee­mi­sessa linjassa.

Lunan mukaan alku­pe­räis­kan­so­jen kon­teks­tissa ayahuascan käyt­tö­tar­koi­tuk­set ovat hyvin käy­tän­nön­lä­hei­set. Ayahuascaa ei käytetä ainoas­taan sil­loin, kun halu­taan ottaa yhteyttä yli­luon­nol­li­seen tai saa­vut­taa uskon­nol­li­sia koke­muk­sia, vaan myös kei­nona saada opas­tusta käytännön elämää ja tavan­omaista todel­li­suutta var­ten. Ayahuascan avulla saa­daan tie­toa tästä ja muista maa­il­moista, sekä men­neistä että tule­vista tapah­tu­mista. Usko­taan, että ayahuasca aut­taa tut­ki­maan luonnonympäristöä, sen maan­tie­dettä, kas­vis­toa ja eläimistöä. Ayahuasca aut­taa sha­maa­nia määrittelemään sai­rau­den, sen luon­nol­li­sen tai yli­luon­nol­li­sen syyn, sekä löytämään paran­nus­kei­non. Ayahuasca aut­taa löytämään riis­taa tai kadon­neita esi­neitä, saa­maan sel­ville vihol­lis­ten suun­ni­tel­mat, pitämään yhteyttä kau­kai­siin suku­lai­siin, sekä siirtymään ajassa ja pai­kassa. Usei­den hei­mo­jen parissa ayahuascaa pidetään ihmis­ten tai­teel­lis­ten kyky­jen synnyttäjänä. Kasvi-opettaja –ole­muk­sen lisäksi ayahuascan nähdään ole­van lääke itsessään. Ayahuascaa käytetään kehon puh­dis­ta­mi­seen kai­ken­lai­sista epäpuhtauksista (Luna 1986, 60).

Bra­si­lian Amazo­niassa asu­van Kaxinawa-kansan joh­taja ja inti­aa­niak­ti­visti Siã Kaxi­nawa sanoi panee­lissa, että ayahuasca ei rat­kaise, vaan näyt­tää tien. Myös hän pai­not­taa ayahuascan oikeaa ja asian­mu­kaista käyt­töä ”bio­pi­ra­tis­min” sijaan. Perin­teitä on kun­nioi­tet­tava ja on seu­rat­tava esi-isiltä perit­tyä lin­jaa. Sha­maa­niksi opit­taessa on käy­tävä läpi kou­lu­tus, mikä on pitkä ja moni­vai­hei­nen. Hei­dän kult­tuu­ris­saan sha­maa­nin (pajé) on opis­kel­tava sys­te­maat­ti­sesti 12 vuotta, jotta hän voi tar­jota ayahuascaa muille.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen kehitys

Hen­ki­lö­koh­tai­sen kehi­tyk­sen panee­lissa klii­ni­nen psy­ko­logi Danae Saenz Val­pa­rai­son yli­opis­tosta Chi­lestä pai­notti hen­kistä kehitystä/evoluutiota hen­ki­lö­koh­tai­sessa kehi­tyk­sessä. Saenzin mukaan hen­ki­lö­koh­tai­nen kehi­tys on osa nykyistä para­dig­maa, eikä ole käsit­teenä ole­massa alku­pe­räis­kan­so­jen kon­teks­tissa. Hänen mukaansa hen­ki­nen ylit­tää samais­tu­mi­sen kehoon ja mie­leen. Hie­no­va­rais­ten koke­muk­sen aal­to­jen kautta ja ole­malla tie­toi­nen mitä sisäl­lään tapah­tuu, voi kuun­nella intui­tii­vista ääntä, joka on seu­ras­samme päi­vit­täin ja joka het­kenä. Saenzin mukaan se opet­taa iloit­se­maan ja naut­ti­maan elä­mi­sestä täy­desti, mitä säi­lyt­tää, mitä muut­taa, paran­taa, sekä stra­te­giat miten sen tehdä. Tun­tea, aja­tella ja olla, muo­dos­ta­vat kohe­ren­tin yhte­näi­syy­den. Muu­tok­sen pro­sessi on pro­sessi. Se vie aikaa. Pitää tehdä muu­tos. Tehdä läk­syt. Sovel­taa käy­tän­töön, mikä on todel­li­nen teh­tävä. Aito muu­tos, mitä elää ja kokea. Sitä ei voida siir­tää toi­selle, vaan se on hen­ki­lö­koh­tai­nen ja kes­tää koko elämän.

Kon­fe­rens­sin yhden kun­nia­vie­raan, psy­kiatri ja Berkleyn yli­opis­ton pro­fes­sori Dr. Clau­dio Naran­jon mukaan on kyse pro­ses­sista, jossa siir­ry­tään (bar­baa­ri­sen yhteis­kun­nan) pat­riar­kaa­li­sesta mie­lestä totaa­li­seen mie­leen. Hänestä tilamme on kuin eläi­simme saa­rek­keella oman mie­lemme sisällä, mikä riis­tää ja hal­lit­see ulkoista ja sisäistä luon­toamme. Naran­jon mukaan ayahuasca palaut­taa eläi­mel­li­sen ter­vey­temme ja sovit­taa ihmi­sen halu­jensa ja spon­taa­ni­suu­tensa kanssa sekä herät­tää äidil­li­sen prin­sii­pin sisäl­lämme. Naran­jon mukaan maa­il­masta puut­tuu soli­daa­ri­suutta ja löy­tyy vain vähän mie­len­kiin­toa yhteistä hyvää kohtaan.

Sano­taan, että pri­mi­tii­vit eivät ole kehit­tä­neet ”minän” mer­ki­tystä. Heille on jalom­paa sanoa ”me”. Naran­jon mukaan ayahuascan avulla meistä tulee nor­maa­lim­pia. Tällä het­kellä esiin­tyy enem­män riis­toa kuin vil­je­lyä, ja ihmi­sistä on tul­lut epä­hu­maa­neja sapiens-ylpeyden joh­dosta. Naran­jon mukaan intui­tio on kykyä havaita kaikki yhtenä koko­nai­suu­tena. Hän havain­nol­lis­taa aivo­puo­lis­ko­jen toi­min­taa ker­to­malla toi­sen ole­van mestari/tietäjä, sekä arvoja omaava. Toi­sen puo­lisko on lähettiläs/ vies­tin­viejä, sekä ratio­naa­li­nen. Hänen mukaansa ayahuasca puuduttaa/nukuttaa vies­tin­vie­jä­puolta tauolle, joka tuot­taa kon­templa­tii­vi­sen hil­jai­suu­den. Täl­löin pys­tyy kuu­le­maan mes­ta­ri­puolta kun mieli on hil­jaa. Havain­noi­mi­seen tar­vi­taan aivo­puo­lis­ko­jen tasapainoa.

Naranjo havain­nol­lis­taa, että ennen kuin menee oraak­ke­lin luo on oltava val­mis kuun­te­le­maan. On tuo­tava viesti maa­il­maan sovel­let­ta­vaksi. Mikäli ei hyö­dynnä saa­maansa valoa, on tie­tyllä tapaa ran­gaistu ja on vai­keaa kokea uudel­leen vas­taa­vaa. Ei voi haluta elää ayahuascasta kul­ke­matta itse pol­kua. Naranjo viit­taa Carl Jun­gin käsit­tee­seen itsestä sisäi­senä oppaana. Naran­jon mukaan on koh­dat­tava omat vah­vuu­det ja heik­kou­det ja pyrit­tävä muut­tu­maan eheäksi ja totaa­li­seksi olen­noksi, joka on paras ver­sio itses­tämme. Tässä pro­ses­sissa anteek­sian­nolla ja kii­tol­li­suu­den osoi­tuk­sella itseä ja muita koh­taan on tär­keä rooli.

Aka­tee­mi­sessa lin­jassa sosi­aa­li­fi­lo­so­fian ja etii­kan mais­teri Pie­ter Stok­kink Ams­ter­da­min yli­opis­tosta ja OPEN-säätiön edus­taja esi­tel­möi filo­so­fi­sesta perus­tasta ayahuascaan hen­ki­senä tek­niik­kana Mic­hael Foucal­tin teo­riaa hyö­dyn­täen. Stok­kin­kin mukaan ana­ly­soi­taessa tapaa millä ayahuasca muut­taa meitä, on otet­tava huo­mioon tapa jolla se integroi­daan joka­päi­väi­seen elä­mään har­joi­tuk­sena, jonka tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sesti annamme muut­taa meitä. Tällä har­joi­tuk­sella on neljä piir­rettä: se on muu­tosta aiheut­tava, sillä on suhde totuu­teen, se vaa­tii roh­keutta ja se on jat­ku­vaa. Ana­ly­soi­malla ayahuascan käyt­töä tässä vii­te­ke­hyk­sessä, voimme mukaut­taa sen hel­pom­min elä­määmme. Yksit­täi­sen huip­pu­ko­ke­muk­sen sijaan ayahuascasta tulee voima, joka jat­ku­vasti aut­taa itsemme ja myös ympä­röi­vän yhteis­kun­nan muut­ta­mi­sessa. Se aut­taa meitä kysee­na­lais­ta­maan kolme teki­jää, jotka muo­dos­ta­vat iden­ti­teet­timme: oma sub­jek­tii­vi­suu­temme (eril­li­syy­temme), yhteis­kun­nan val­ta­ra­ken­teet, jotka muo­dos­ta­vat ja ohjaa­vat tätä sub­jek­tii­vi­suutta tiet­tyyn suun­taan sekä sub­jek­tii­vi­suu­des­tamme puhu­tut ”totuu­det” tieteessä/tai uskonnossa.

Vii­me­ai­kai­set tie­teel­li­set edistysaskeleet

Vii­me­ai­kais­ten tie­teel­lis­ten edis­ty­sas­ke­lien panee­lissa ayahuasca-tutkimuksia rahoit­ta­van Beckley-säätiön perus­taja Amanda Feil­ding ker­toi lyhyesti sää­tiön muista psy­ko­far­ma­ko­lo­gi­sen tut­ki­mus­hank­keen tulok­sista. Carhart-Harris et. al. (2012, 1) tut­ki­muk­sissa havait­tiin aivo­jen fMRI-kuvauksissa, että psy­ke­dee­li­siä vai­ku­tuk­sia aiheut­tava psi­lo­sy­biini vähen­tää veren­kier­toa aivo­jen Default Mode Network (DMN) alu­eella. Tämä veren­kier­ron vähe­ne­mi­sen määrä kor­re­loi koke­muk­sen inten­si­tee­tin kanssa. DMN on aivo­jen alue, joka liit­tyy itseen liit­ty­vään pro­ses­soin­tiin, tai psy­ko­lo­gian ter­mein egoon. Tämä voi selit­tää psy­ke­dee­li­sille koke­muk­sille tyy­pil­li­sen egon liu­ke­ne­mi­sen tai muut­tu­neet egon rajat itseen liit­ty­vien aivoa­luei­den toi­min­nan vähen­tyessä. DMN-alueilla on myös suu­rin määrä yhteyk­siä eri aivoa­luei­siin, sen ollessa tär­keä yhdis­tävä kes­kus tehok­kaalle tie­don siir­rolle. DMN toi­mii myös tie­don kulun mode­raat­to­rina, jol­loin sen toi­min­nan vähen­tyessä tie­don­ku­lun val­vonta vähe­nee ja esi­mer­kiksi muis­to­jen muis­ta­mi­nen vah­vis­tuu. Tämä liit­tyy myös lisään­ty­nee­seen ais­ti­muk­sel­li­sen aivo­kuo­ren akti­voin­tiin. Tämä tut­ki­mus esit­tää, että psilosybiinista/psykedeelisesta koke­muk­sesta voi olla hyö­tyä apuna psy­ko­te­ra­piassa. (Carhart-Harris et. al. 2012, 2.)

Far­ma­ko­lo­gian toh­tori ja Barce­lo­nan auto­no­mi­sen yli­opis­ton apu­lais­pro­fes­sori Jordi Riba on tut­ki­nut ayahuascan ihmis­far­ma­ko­lo­giaa vuo­desta 1994. Tällä het­kellä hän toi­mii Sant Paun sai­raa­lan joh­to­tut­ki­jana hank­keessa, joka sel­vit­tää ayahuascan käy­tön pit­kä­ai­kais­vai­ku­tuk­sia. Esi­tyk­sen yksi­tyis­koh­tiin mene­mättä Riba havain­noi, kuinka ayahuasca muut­taa tie­don­kul­kua aivoissa, joka voi lisätä spon­taa­nia aktii­vi­suutta ja muo­kata sisäistä dia­lo­gia, mikä joh­taa uuteen näke­myk­seen todel­li­suu­desta. Riban tut­ki­mus­ten mukaan ayahuascan pit­kä­ai­kai­nen käyttö lisää itse-transsendenssia. Tämä joh­to­pää­tös teki koh­dal­lani suu­ren vai­ku­tuk­sen. Pro gradu-tutkielmassani ”Ayahuasca-kokemuksien elä­män­kat­so­muk­sel­li­sia vai­ku­tuk­sia” (2011), jonka kent­tä­työ­ai­neis­ton poh­jalta pidin kon­fe­rens­sissa esi­tel­män aka­tee­mi­sessa lin­jassa, tar­kas­te­len ayahuasca-kokemuksia Abra­ham Mas­lowin huip­pu­ko­ke­muk­sen ja itsensä toteut­ta­mi­sen teo­ria­mal­lien avulla. Mas­lowin myö­hem­mässä teo­rian­muo­dos­tuk­sessa itsensä toteut­ta­mi­nen saa itse-transsendenttisia piir­teitä. Uskon­to­fe­no­me­no­lo­gi­nen tut­ki­muk­seni päät­tyy sanoi­hin: ”kes­kei­senä joh­to­pää­tök­senä nämä itsensä toteut­ta­mi­sen ja itse-transsendenssin motii­vit ihmi­sen elämää ohjaa­vina tekijöinä vai­kut­ti­vat saa­van pitkäaikaisen tai pysyvän ase­man infor­mant­tien elämässä.” On roh­kai­se­vaa, että täy­sin eri tie­tee­na­lo­jen tut­ki­mus­me­ne­tel­mien kautta voi­daan pää­tyä samaan johtopäätökseen.

Lää­ke­tie­teel­li­sen fysii­kan toh­tori ja neu­ro­ku­vauk­sen pro­fes­sori Drau­lio Bar­ros de Araujo Nata­lin Aivoins­ti­tuu­tista Bra­si­liasta huo­mioi, että DMN-toiminta vähe­nee myös medi­taa­tion ja ayahuascan vai­ku­tuk­sen aikana. DMN-toiminnan lisään­ty­mi­nen puo­les­taan liit­tyy mie­len vael­te­luun (mind wan­de­ring, MW), joten hypo­teet­ti­sesti DMN-toiminnan vähen­ty­mi­nen mer­kit­see vähen­ty­nyttä mie­len vael­te­lua. Intui­tii­vi­sesti puo­les­taan voisi Bar­ro­sin mukaan aja­tella, että MW lisään­tyisi ayahuascan vai­ku­tuk­sen alai­sena mie­len pomppiessa.

Bar­ros esit­te­lee Wendy Hasen­kam­pin (2012) tut­ki­musta mie­len vael­te­lusta ja huo­miosta fokusoi­dun medi­taa­tion aikana. Koke­neet medi­toi­jat pai­noi­vat nap­pia aina huo­ma­tes­saan mie­lensä vael­ta­van. Sykli kulki MW:sta a) tie­toi­suu­teen MW:sta, b) huo­mion siir­ty­mi­seen, c) yllä­pi­det­tyyn fokuk­seen ja d) uuteen MW:hen. DMN-toiminta lisään­tyi juuri ennen kuin MW havait­tiin. Juuri MW:n havait­se­mi­sen jäl­keen eli tie­toi­suu­den het­kellä aktii­vi­suus lisään­tyi puo­les­taan ”salience networ­kissa”. Ayahuascan vai­ku­tuk­sen alai­sena on tie­toi­sempi mie­len vael­luk­sesta sen sijaan, että se olisi vähen­ty­nyt. Mikä sit­ten kiin­nit­tää huo­mion MW:hen tul­taessa siitä tie­toi­seksi? Bar­ro­sin mukaan kyseessä on visu­aa­li­sys­teemi, joka on aktii­vi­sempi ja vah­vem­min sidok­sissa muis­tiin ayahuasca-kokemuksen aikana, lisä­ten myös valoa MW:hen. Bar­ros näkee, että tämä saat­taa kuvas­taa yhteistä lisään­ty­nyttä tie­toi­suu­den tilaa omasta mie­len vael­luk­sesta medi­taa­tion ja psy­ke­dee­lien välillä.

Tuo­reesta ayahuasca-tutkimuksesta voi­daan mai­nita myös kon­fe­rens­sissa jul­kaistu, ant­ro­po­logi Dr. Beat­riz Laba­ten ja klii­ni­nen psy­ko­logi Clancy Cav­na­rin toi­mit­tama kirja Ayahuasca Sha­ma­nism in the Amazon and Bey­ond (2014). Kirja käsit­te­lee miten Amazo­nian alku­pe­räis­kan­so­jen sha­ma­nis­ti­siin ritu­aa­lei­hin liit­tyvä epis­te­mo­lo­gia ja onto­lo­gia on levin­nyt län­si­mai­hin, sekä miten alkuperäis-, mestizo-, ja kos­mo­po­lii­tit kult­tuu­rit ovat käy­neet vuo­ro­pu­he­lua ja muut­ta­neet näitä vii­da­kon perin­teitä. Kirja kes­kit­tyy myös sha­ma­nis­tis­ten ritu­aa­lien leviä­mi­seen ja kehit­ty­mi­seen urbaa­neissa kon­teks­teissa ympäri maailmaa.

Ayahuascan käyttö riip­pu­vuuk­sien hoidossa

Kon­fe­rens­sissa esi­tel­tiin myös Gio­vanna Vall­sin, Rans­kan nykyi­sen pää­mi­nis­te­rin Manuel Vall­sin sis­kon kirja, Afer­rada a la vida (2014), eli ”Tart­tu­neena elä­mään”, joka ker­too hänen vuonna 1984 alka­neesta 20-vuotisesta heroiini-addiktiostaan, sekä para­ne­mis­pro­ses­sista, joka sisälsi kah­dek­san­kuu­kau­ti­sen desin­tok­si­kaa­tion ayahuascan avulla vie­roi­tuskli­ni­kalla Bra­si­lian Amazoniassa.

Tut­kija ja Toron­ton yli­opis­ton riip­pu­vuus ja mie­len­ter­veys­kes­kuk­sen psy­kiat­rian eme­ri­tus­pro­fes­sori, sekä kan­san­ter­veys­tie­tei­den apu­lais­pro­fes­sori Brian Rush esit­teli tut­ki­mus­pro­jek­tia (The Ayahuasca Treat­ment Outcome Pro­ject, ATOP), joka arvioi ayahuascan tehok­kuutta riip­pu­vuuk­sien hoi­dossa. Ayahuascassa on huo­mattu ole­van tera­peut­tista poten­ti­aa­lia riip­pu­vuuk­sien ja mui­den mie­len­ter­vey­del­lis­ten haas­tei­den, kuten masen­nuk­sen ja trau­maan liit­ty­vien sai­rauk­sien hoi­dossa. Tar­vi­taan kui­ten­kin lisä­tut­ki­musta tar­koin mene­tel­min eri­lai­sissa tera­peut­ti­sissa puit­teissa ja kult­tuu­ri­sissa kon­teks­teissa. ATOP on suun­ni­teltu toi­mi­maan eri pai­koissa ja maissa (Peru, Mek­siko, Bra­si­lia, Argen­tiina ja Uru­guay). Todis­tusai­neis­toa tar­vi­taan, että saa­vu­te­taan hyväk­syn­tää ja vakuu­te­taan lin­jaus­ten teki­jät ja ter­vey­den­huol­to­jär­jes­telmä hei­dän vaa­ti­muk­sensa täyt­täen. Tar­vi­taan holis­ti­nen para­digma, missä yhdis­tää perinteisiä/shamanistisia ja länsimaisia/psykoterapeuttisia lähes­ty­mis­ta­poja. Voi kui­ten­kin olla, että on haas­teel­lista iden­ti­fioida aktii­vi­set ele­men­tit mene­tel­mien moni­muo­toi­suu­desta eri parannuskonteksteissa.

Ayahuascan klii­nis­ten käyt­tö­tar­koi­tus­ten panee­lissa Kana­dassa asuva riip­pu­vuuk­siin eri­kois­tu­nut lää­käri Gabor Maté puhui video­yh­tey­den kautta työs­tään. Maté on jär­jes­tä­nyt usei­den päi­vien ayahuasca-retriittejä peru­lai­sen shipibo-parantajan kanssa riip­pu­vuuk­sien hoi­toon noin 150−200 poti­laalle, jotka ovat pää­osin Vancou­ve­rin nar­ko­maa­neja. Osassa ret­rii­teistä oli mukana ter­veys­tut­ki­joita Vic­to­ria ja Bri­tish Colum­bia yli­opis­toista teke­mässä havain­noin­ti­tut­ki­musta. Vaikka tut­ki­muk­sen luonne oli alus­tava ja rajal­li­nen, vai­kut­ti­vat Matén väit­teet tera­peut­ti­sesta toi­mi­vuu­desta hyvin perus­tel­luilta ja osal­lis­tu­jilta löy­tyi psy­ko­lo­gi­sissa mit­tauk­sissa mer­kit­tä­vää kehi­tystä ja vähen­ty­nyttä ongel­ma­käyt­töä. Kana­dan ter­veys­vi­ran­omai­set uhka­si­vat kui­ten­kin pidät­tää Matén ja viedä hänen lupansa, mikäli hän vielä jat­kaisi ayahuascan kanssa työs­ken­te­lyä, minkä hän sit­ten lopetti. Maté sanoo, että oikein käy­tet­tynä ayahuasca avaa osia itsestä, mihin ei nor­maa­listi ole pää­syä. Aivo­jen osat, jotka varas­toi­vat emo­tio­naa­li­sia muis­toja yhty­vät aivo­jen osiin, jotka modu­loi­vat oival­ta­mista ja tie­toi­suutta. Matén mukaan ihmi­sen luon­tai­nen tai­pu­mus kipua koh­taan on paeta sitä. Tämä on riip­pu­vuu­den perusta. Ayahuasca mah­dol­lis­taa, että käyt­täjä koh­taa kipunsa eikä pakene sitä.

Ayahuascan muista tera­peut­ti­sista hyödyistä

Debora Gonzá­lez Barce­lo­nan auto­no­mi­sesta yli­opis­tosta esit­teli tut­ki­mus­ryh­mänsä tut­ki­muk­sen ”Searc­hing Tools to Confront Death”. Suru on uni­ver­saali koke­mus iden­ti­tee­tin pirs­tou­tu­mi­sesta, jonka aiheut­taa emo­tio­naa­li­sen sidok­sen mene­tys. Se vai­kut­taa ihmi­siin moniu­lot­tei­sesti. Eten­kin itse­murha, lap­sen kuo­lema ja onnet­to­muu­det ovat vai­keam­pia hyväk­syä. Suru on pois­sao­lon läs­nä­oloa. Gonzá­lezin tut­ki­muk­seen osal­lis­tui 50 infor­mant­tia, joi­den lähei­sen kuo­le­masta oli kulu­nut 2–25 vuotta. Gonzá­lezin mukaan suru ei ole vaihe, vaan pro­sessi. Kiel­tä­mis­vai­heessa voi esiin­tyä vihaa maa­il­maa koh­taan, somaat­ti­sia sai­rauk­sia ja tun­tei­den puu­tetta. Itkulle on aina syynsä. Ayahuasca vai­kut­taa ensi­si­jai­sesti mene­tyk­sen hyväk­sy­mi­seen, men­nei­den tapah­tu­mien ymmär­ryk­seen, suh­teen suu­rem­paan arvos­tuk­seen ja trans­sen­dens­sin ulot­tu­vuu­den integroin­tiin elä­mään. Vas­taa­vasti tois­tu­vim­mat tee­mat oli­vat yhtey­den luo­mi­nen ja hyväs­tien sano­mi­nen edes­men­neille. Ayahuascalla oli kes­kei­nen rooli ja myön­tei­nen vai­ku­tus kaik­kien osa­not­ta­jien surun prosessissa.

Yhtei­sö­lin­jassa jatko-opiskelija Sout­hern Cross, Flin­ders yli­opis­ton psy­kiat­ri­selta lai­tok­selta Etelä-Australiasta esi­tel­möi ayahuasca-seremonioista maanis-depressiivisyyden hoi­dossa. Ylei­senä lin­jauk­sena on, että ayahuascaa ei suo­si­tella mie­len­ter­vey­son­gel­mai­sille (Sha­non 2002, 328–329). Maanis-depressiivisyys vai­kut­taa vah­vasti sitä sai­ras­ta­vaan ihmi­seen, usein joh­taen itse­mur­haan, mutta maanis-depressiivisiä on usein myös luo­vim­pien ajat­te­li­joi­den jou­kossa. Cros­sin mukaan sai­rau­teen ylei­sesti mää­rä­tyt mie­lia­la­lääk­keet saat­ta­vat ehkäistä mie­lia­lan­vaih­te­lui­den ääri­päitä, mutta samalla tur­rut­ta­vat luo­vaa ja hen­kistä tie­toi­suutta. Luo­vat ihmi­set kiel­täy­ty­vät usein näistä lääk­keistä, säi­lyt­täen mie­luum­min luo­van hen­kensä, jopa ajoit­tais­ten kur­juu­den kausien kus­tan­nuk­sella. 

Cros­sin mukaan on pal­jon aineis­toa ayahuascan toi­mi­vuu­desta yksi­suun­tai­sen masen­nuk­sen hoi­dossa, mutta hyvin vähän tie­toa kak­si­suun­tai­sen masen­nuk­sen eli maanis-depressiivisyyden hoi­dossa. Osa sere­mo­nioi­den pitä­jistä kiel­tää hei­dän osal­lis­tu­mi­sensa. Cros­sin oman koke­muk­sen mukaan ayahuascan vai­kut­ta­vat aineet har­mala ja DMT yhdessä vakaut­ta­vat mie­len­hei­lah­te­luja sere­mo­nial­li­sessa kon­teks­tissa käy­tet­tynä. Cross paran­tui itse vaka­vasta ja hen­gen­vaa­ral­li­sesta kak­si­suun­tai­sesta mie­lia­la­häi­riöstä, mihin 17 mie­lia­la­lää­kettä sivu­vai­ku­tuk­si­neen ei tehon­nut. Ayahuascan sano­taan edis­tä­vän luo­vuutta. Cross tekee tut­ki­musta siitä, voi­si­vatko ayahuasca-seremoniat olla sovel­tu­vampi hoito luo­ville maanis-depressiivisille ihmi­sille, kuin nykyi­sin saa­ta­villa ole­vat mielialalääkkeet.

Ayahuascaan liit­ty­viä haasteita

Ayahuascan käy­tön nopea kasvu tuo muka­naan myös monia haas­teita. Ayahuasca-turismin kasvu on tuo­nut alalle mah­dol­li­sen, pai­kal­li­seen palk­ka­ta­soon ver­rat­tain kor­kean talou­del­li­sen hyö­dyn perässä oppor­tu­nis­teja, joilla ei vält­tä­mättä ole asian­mu­kaista ja riit­tä­vän val­mis­ta­vaa kou­lu­tusta ja etiik­kaa pitää sere­mo­nioita. Ayahuascaa käy­te­tään perin­teis­ten usko­mus­ten mukaan paran­ta­mi­sen lisäksi myös noi­tuu­dessa vahin­gon­te­koon. Nais­te­ma­tii­kan panee­lissa Ken­tin yli­opis­ton sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian leh­tori Dr. Daniela Peluso puhui sha­maa­nien ja nais­tu­ris­tien (jos­kus molem­min­puo­li­sista) sek­su­aa­li­sista jän­nit­teistä, mistä osa on joh­ta­nut sek­su­aa­li­seen häi­rin­tään ja jois­sa­kin tapauk­sissa jopa rais­kauk­siin. Myös ayahuascaa sakra­ment­tina käyt­tä­vien syn­kre­tis­tis­ten uskon­to­jen joh­toa­se­massa ole­vilta on pai­koin esiin­ty­nyt kysee­na­laista käy­töstä nuo­ria nais­seu­raa­jia kohtaan.

Ayahuasca-keitoksessa käy­tet­tävä liaani (jota myös kut­su­taan ayahuascaksi) kes­tää vuo­sia kas­vaa ja sen kes­tävä vil­jely ja riit­tä­vyys ovat avain­ky­sy­myk­siä kysyn­nän kas­vaessa. Ayahuascan hin­nan nous­tessa ja turis­tien odot­taessa voi­mak­kaam­pia visioita, saa­te­taan kei­tok­seen lait­taa muita pal­jon vah­vem­pia kas­veja (esim. toé, eli Brug­man­sia), jonka seu­rauk­set voi­vat olla arvaa­mat­to­mat, eten­kin koke­mat­to­mam­man sere­mo­nian vetä­jän joh­dolla. On sat­tu­nut myös joi­ta­kin kuo­le­man­ta­pauk­sia epä­sel­vissä olo­suh­teissa. Far­ma­ko­logi Dr. Rafael Gui­marães dos San­tos on jul­kais­sut artik­ke­leita, joissa hän ana­ly­soi kriit­ti­sesti näitä tapauk­sia, sekä raport­teja ayahuascan hait­ta­vai­ku­tuk­sista (esim. Gui­marães dos San­tos 2013). Lisäksi ayahuascan käyt­töön liit­tyy oleel­li­sesti eri­tyi­nen dieetti ja tiet­tyjä rajoi­tuk­sia,[3] joita kuu­luu nou­dat­taa. Tilai­suu­dessa käy­tiin myös etno­bo­taa­nista kes­kus­te­lua ayahuasca-keitokseen lisät­tä­vistä kas­veista, sekä kas­vi­pa­reista, jotka kemial­li­sesti vai­kut­ta­vat ayahuascan tavoin. Näitä kut­su­taan ayahuasca-analogeiksi, tai jos­kus har­haan­joh­ta­vasti jopa ayahuascaksi. Niistä ei vält­tä­mättä ole yhtä pit­käi­käistä ja laa­jaa käyt­tö­pe­rin­nettä tai tun­te­musta. Ayahuascan moni­nai­sia vai­ku­tuk­sia ei voida redusoida vain tiet­ty­jen mole­kyy­lien toi­min­taan, vaan kyseessä on moni­muo­toi­nen yhdis­telmä. Kuu­lui­sia etno­bo­taa­nik­koja kon­fe­rens­sissa oli pai­kalla mm. Jonat­han Ott ja Dr. Den­nis McKenna Yhdys­val­loista. Ayahuascan lail­li­suuss­ta­tus vaih­te­lee mait­tain ja käsit­te­len aihetta omassa kappaleessa.

Aloit­teita haas­tei­den ratkaisemiseen

Glo­ba­li­saa­tion haas­teet ja kes­tä­vyys –panee­lissa peru­lai­nen Amazo­nia Viva-säätiön perus­taja Rol­dan Rojas ker­toi hei­dän lupaa­vista sade­met­sän suojelu-, bio­di­ver­si­teetti– ja jäl­lee­nis­tu­tus­hank­keis­taan, joissa istu­te­taan myös ayahuasca-liaania (Banis­te­riop­sis caapi) ja chacruna-pensasta (Psyc­hot­ria viri­dis) mui­den lääke– ja hyö­ty­kas­vien lisäksi. Kes­tä­vyys­asian­tun­tija Jos­hua Wic­ker­man Yhdys­val­loista on Eth­no­bo­ta­nical Stewards­hip Counci­lin (ESC) pää­neu­vo­nan­taja. ESC pyr­kii kokoa­maan yhtei­seen dia­lo­giin kaikki ayahuascan parissa työs­ken­te­le­vät eri sidos­ryh­mät. Tavoit­teena on luoda ylei­nen kon­sen­sus par­haista käy­tän­teistä tur­val­li­sen ja kes­tä­vän tule­vai­suu­den takaa­mi­seksi. ESC on laa­ti­nut myös ayahuasca-terveysoppaan. Kon­fe­rens­sissa puhut­tiin ruo­hon­juu­ri­ta­son jär­jes­täy­ty­mi­sestä, joka toi­misi itse val­vo­vana eli­menä. Vas­tuut­to­mat har­joit­ta­jat voi­vat tehdä vahin­koa koko ayahuasca-liikkeelle.

Etiikka ja tur­val­li­suus –panee­lissa ICEERS-järjestön sih­teeri, elo­ku­van­te­kijä ja tut­kija Jeró­nimo Mazar­rasa lai­nasi kii­na­laista sanan­las­kua met­sästä, jossa kaikki kuu­le­vat yhden puun kaa­tu­van, mutta kukaan ei kuule 5000 puun kas­va­van. Mazar­rasa muis­tut­taa, että län­si­mai­nen lää­ke­tiede on koke­nut his­to­rias­saan suu­ria muu­tok­sia siir­ryt­täessä kreik­ka­lai­sesta kehit­ty­neen­pään ara­bia­lai­seen. Usein tie­teel­li­siä uudis­tuk­sia vas­tus­te­taan. Esi­mer­kiksi pas­tö­roin­nin ja bak­tee­ri­ro­kot­teen kehit­tä­jää Louis Pas­teu­ria syy­tet­tiin ja kri­ti­soi­tiin elä­mänsä aikana. Ayahuascan käy­tön sään­nön­mu­kais­ta­mi­sen kehit­tä­mi­seksi ICEERS on laa­ti­nut sere­mo­nioi­den pitä­jille Hip­po­kra­teen valan, jossa samalla kon­kreet­ti­sesti lue­tel­laan mah­dol­li­sia vaa­roja, joita vas­tuut­to­masti pidet­tyyn sere­mo­ni­aan osal­lis­tuja voi koh­data. Tämä vala jaet­tiin kon­fe­rens­siin osal­lis­tu­jille ja se on avoinna palaut­teelle ja kehi­ty­seh­do­tuk­sille. Lisäksi ICEERS on koon­nut hyvien käy­tän­tö­jen oppaan, jossa käsi­tel­lään perus­ta­van­laa­tui­sia ohjeita, kuten sere­mo­nioi­hin osal­lis­tu­vien arvioin­nin edel­tä­vällä hen­ki­lö­koh­tai­sella haas­tat­te­lulla sekä jäl­ki­seu­ran­nan, myyn­nin, sala­kul­je­tuk­sen ja ayahuascalla kei­not­te­lun kiel­tä­mi­sen, sen ettei ayahuascaa tar­jota ihme­lääk­keenä mihin­kään, kas­vien kas­vu­paik­ko­jen, eli vii­dak­ko­jen suo­je­lun sekä osal­lis­tu­jien sek­su­aa­li­sen, fyy­si­sen ja emo­tio­naa­li­sen ehey­den kun­nioi­tuk­sen. Myös Kolum­bian ayahuasca-parantajien yhdis­tys UMIYAC sekä espan­ja­lai­nen Plantaforma-järjestö, joka oli läsnä kon­fe­rens­sissa, ovat laa­ti­neet eet­ti­set säädökset.

Ayahuascan lail­li­suus­ky­sy­myk­sistä

Kon­fe­rens­sissa vakuu­tet­tiin, että ayahuasca ei ole huume. Ainoa linkki mikä ayahuascalla on huu­mei­den kanssa, on dime­tyy­lit­ryp­ta­miimi, eli DMT. Se on alka­loidi, jota esiin­tyy Psyc­hot­ria viri­dis –kas­vissa (toi­nen ayahuasca-keitoksen kas­veista). DMT kuu­luu YK:n psy­kot­roop­pis­ten ainei­den vuo­den 1971 yleis­so­pi­muk­sen kiel­let­ty­jen lis­talle. Tähän asti osa hal­li­tuk­sista rin­nas­taa ayahuascan DMT:hen sekä kiel­tää ja ran­kai­see sen maa­han­tuon­nin. Kui­ten­kin on sekä tie­teel­li­sesti että juri­di­sesti tois­tu­vasti osoi­tettu, ettei tämä rin­nas­tus ole asian­mu­kai­nen. DMT:tä esiin­tyy useissa kas­veissa sekä myös ihmis­ke­hossa. Alka­loi­din pitoi­suu­det kas­vissa ovat niin pie­niä, ettei niitä tulisi ottaa huo­mioon juri­di­sessa val­von­nassa. Ei myös­kään ole ole­massa min­kään­laista myr­kyl­li­syys­tau­luk­koa, joka osoit­taisi missä mää­rissä DMT olisi ter­vey­delle hai­tal­lista. Ayahuasca on kei­tos, eikä siinä pyritä uut­ta­maan tai eris­tä­mään DMT:tä.

Bra­si­liassa ayahuascan (kut­su­taan Daimeksi/teeksi) uskon­nol­li­nen käyttö on lail­lista vuo­desta 1992, perus­tuen vuo­den 1987 tut­ki­muk­seen, jossa kon­sul­toi­tiin laa­jasti eri asian­tun­ti­joita ja neu­vo­nan­ta­jia aiheesta. Viran­omai­silla itsel­lään ei vält­tä­mättä ole riit­tä­vää tun­te­musta aiheesta ja pää­tök­set teh­dään muu­ten hel­posti ennak­ko­luu­loi­hin noja­ten. Tut­ki­muk­sen joh­to­pää­tös oli, että Dai­mella oli erit­täin posi­tii­vi­nen vai­ku­tus yhtei­söön, kan­nus­taen sosi­aa­li­seen har­mo­ni­aan ja hen­ki­lö­koh­tai­seen inte­graa­tioon. Tut­ki­mus osoitti, että pel­kän far­ma­ko­lo­gi­sen ana­lyy­sin sijaan, on oleel­lista ottaa huo­mioon teen koko käyt­tö­kon­teksti – uskon­nol­li­nen, sosi­aa­li­nen ja kult­tuu­ri­nen. Kon­fe­rens­sissa oli mukana puhu­massa Bra­si­lian kan­sal­li­sen huu­me­po­li­tii­kan koor­di­naat­tori Leon de Souza Lobo Bra­si­lian oikeusministeriöstä.

Yhdys­val­to­jen kor­kein oikeus säi­lytti UdV-kirkon oikeu­den har­joit­taa uskon­to­aan ayahuasca sakra­ment­ti­naan vuo­den 2006 pää­tök­sel­lään. Kir­kon mes­tari ja kysei­sen oikeus­ta­pauk­sen joh­to­hahmo Jef­frey Bronf­man ker­toi laki, poli­tiikka ja ihmi­soi­keu­det –panee­lissa pro­ses­sista sekä neu­vot­te­luista Yhdys­val­tain huu­me­vi­ras­ton (DEA) kanssa, jolta heillä on lisens­sit ayahuascan maa­han­tuon­tiin, säi­ly­tyk­seen ja jake­luun. Sään­te­ly­jär­jes­tel­män kautta val­tion rajattu rooli ei ole kont­rol­loida, vaan hel­pot­taa pro­ses­sia, pal­vel­len kir­kon tar­koi­tuk­sia. Bronf­ma­nin mukaan aihe liit­tyy juri­di­seen oikeu­den­mu­kai­suu­teen oikeasta ja vää­rästä, sekä hyvin­voin­nin edis­tä­mi­seen. Panee­lin eri­tyis­vie­raana ja mode­raat­to­rina toimi Drug Policy Alliancen joh­taja Ethan Nadelmann.

Hol­lan­nissa Santo Daime –kirkko voitti oikeu­den­käyn­nin vuonna 2001, saa­den luvan jat­kaa ayahuascan sere­mo­nial­lista käyt­töä. Vas­taa­vasti Rans­kassa Santo Daime –kirkko sai jat­kaa ayahuascan sere­mo­nial­lista käyt­töä vuo­den 2005 oikeu­den­käyn­nin jäl­keen. Tämä pää­tös ei kui­ten­kaan perus­tu­nut uskon­non­va­pau­teen, vaan sii­hen, että kirkko ei pyr­ki­nyt uut­ta­maan kas­veista nii­den vai­kut­ta­via aineita DMT:tä tai har­ma­laa, eikä näitä kas­veja ollut kiel­letty. Neljä kuu­kautta oikeus­voi­ton jäl­keen ayahuascan ylei­set aines­osa­kas­vit ja har­mala luo­ki­tel­tiin huu­mausai­neiksi ja kiel­let­tiin, mikä teki Dai­men tai sen aine­so­sien hal­lus­sa­pi­dosta lai­tonta. Kon­fe­rens­sin oikeu­del­li­sessa lin­jassa Char­lotte Walsh (Leices­te­rin yli­opisto) ja Jonat­han Hobbs (Impe­rial Col­lege Lon­don) piti­vät esi­tel­mät ayahuascaan liit­ty­vistä oikeu­den­käyn­neistä Englan­nissa ja Iso-Britanniassa sekä sen moni­tul­kin­tai­sesta lail­li­sesta sta­tuk­sesta. Suu­rim­massa osassa tapauk­sista syy­te­tyt ovat jää­neet ilman tuo­miota. Tosin toi­min­nal­taan kysee­na­lais­tettu ayahuasca-seremonioiden vetäjä Peter Aziz sai 15 kuu­kau­den tuo­mion Bris­to­lissa vuonna 2011.

Espan­jassa on kol­men viime vuo­den aikana ollut 40 pidä­tystä ayahuascaan liit­tyen, useim­mi­ten liit­tyen sen vas­taa­not­ta­mi­seen pos­titse. Useim­mat näistä tapauk­sista on jätetty tuo­mit­se­matta. Plantaforma-järjestö on perus­tettu usei­den ayahuascaa käyt­tä­vien kol­lek­tii­vien toi­mesta ja sen pää­asial­li­sena teh­tä­vänä on tar­jota neu­von­taa sekä infor­ma­tii­vista ja juri­dista tukea kai­kille pidä­te­tyille, jotka pyy­tä­vät heiltä apua. Kol­lek­tiivi on laa­ti­nut kah­dek­san asian­tun­ti­jan alle­kir­joit­ta­man selon­teon ja luo­nut vuo­ro­pu­he­lu­me­ka­nis­mit sekä viran­omai­sille, että toi­mit­ta­jille, pyr­kien esit­te­le­mään kaikki sosi­aa­li­set ja kult­tuu­ri­set puo­let, jotka ayahuascan käyt­töön liit­ty­vät. Plan­ta­for­man perus­ta­ja­jä­se­nen, juristi Diego de las Casa­sin mukaan ayahuasca ei ole mil­lään kan­sain­vä­li­sen huu­me­val­von­ta­vi­ras­ton (INCB) sopi­mus­ten kiel­let­ty­jen ainei­den lis­talla, joten sitä ei voida pitää huu­meena myös­kään Espan­jan laissa. Espan­jassa ei ole yhtä­kään kiel­let­ty­jen ainei­den lis­taa, missä kum­pi­kaan ayahuascan kas­veista esiin­tyisi. Klii­ni­nen psy­ko­logi ja far­ma­ko­lo­gian toh­tori José Car­los Bouso vakuut­taa, ettei yhdes­sä­kään klii­ni­sessä tut­ki­muk­sessa ole osoi­tettu, että ayahuasca olisi ter­vey­delle hai­tal­li­nen tai aiheut­taisi riippuvuutta.

Kon­fe­rens­sin pää­tös­se­re­mo­niassa paran­taja Car­men Vicente Ecua­do­rista lau­loi voi­ma­lau­lun. Lop­pusa­noissa Open Society Foun­da­tion­sin (OSF) glo­baa­lin huu­me­po­li­tiik­kaoh­jel­man joh­taja Kasia Malinowska-Sempruch ker­toi OSF:n ole­van mukana YK:n huu­me­po­li­tiik­kaa käsit­te­le­vässä yleis­ko­kouk­sessa vuonna 2016, mikä on his­to­rial­li­nen tilai­suus vai­kut­taa glo­baa­liin huu­me­po­li­tiik­kaan, inhi­mil­lis­täen sitä nykyi­sen tehoa­mat­to­man sodan sijaan.

Kai­ken kaik­ki­aan World Ayahuasca –kon­fe­renssi voi­daan nähdä merk­ki­paa­luna ayahuascan polulla län­si­mai­den tie­toi­suu­teen, osoit­taen maa­il­malle, että tämä pyhäksi koettu kasvi ei ole huume, vaan osa ihmis­kun­nan his­to­rial­lista kult­tuu­ri­pe­rin­töä.