Tatar Culture and Research –konferenssi: Tutkimusta ja yhteistyötä (Atefeh Aghaee & Tuula Sakaranaho)

Download PDF

Ate­feh Aghaee
Jyväs­ky­län yliopisto

Tuula Saka­ra­naho
Hel­sin­gin yliopisto

Suo­men Aka­te­mian tut­ki­mus­pro­jekti Yli­kan­sal­li­sen isla­min hal­linta jär­jesti yhdessä Suo­men Islam Seu­ra­kun­nan kanssa kan­sain­vä­li­sen Tatar Cul­ture and Research –kon­fe­rens­sin Hel­sin­gin yli­opis­tossa tou­ko­kuussa 2013. Kon­fe­renssi kokosi tut­ki­joita Suo­men ohella Englan­nista, Ruot­sista, Sak­sasta, Puo­lasta ja Venä­jältä. Kon­fe­renssi oli osa yllä mai­ni­tun pro­jek­tin ja Suo­men Islam Seu­ra­kun­nan yhteis­työtä. Sen tavoit­teena oli nos­taa esiin Suo­men tataa­reja kos­ke­vaa tut­ki­musta mutta samalla käsi­tellä myös muissa maissa teh­tyä tut­ki­musta, joka kos­ket­taa tataa­rien uskon­toa, kieltä, kult­tuu­ria ja historiaa.

Tataa­rit ovat asut­ta­neet maa­tamme jo yli sadan vuo­den ajan ja heitä on jo nel­jän­nessä ja vii­den­nessä pol­vessa (Halén 1999; Leitzin­ger 1996; 1999). Vähem­mis­tö­ase­mas­taan huo­li­matta tataa­rit ovat pit­källe onnis­tu­neet säi­lyt­tä­mään kie­lensä, kult­tuu­rinsa ja uskon­tonsa (Daher 1991; Leitzin­ger 2006; Bedret­din 2011). Samalla Suo­men tataa­ri­väestö pie­ne­nee koko ajan, mikä on uhka eten­kin tataa­ri­kie­len säi­ly­mi­selle. Suo­men mus­li­mien jou­kossa tataa­rit nos­te­taan usein esi­mer­kiksi mus­li­mi­vä­hem­mis­töstä, joka on suju­vasti integroi­tu­nut suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan. Suo­men tataa­rien his­to­riaa on tut­kittu jon­kun ver­ran mutta nyky­päi­vän elä­mästä tie­toa on vähem­män. (Saka­ra­naho 2002.)  Tatar Cul­ture and Rese­rach –kon­fe­rens­sin tar­koi­tus oli tuoda sekä tut­ki­jat että itse tataa­rit yhteen poh­ti­maan yhtei­sön tämän het­kistä tilan­netta ja mah­dol­lista tut­ki­muk­sen tarvetta.

Kon­fe­rens­siin oli kut­suttu kolme pää­pu­hu­jaa. Ara­bian kie­len ja isla­min tut­ki­muk­sen eme­ri­tus­pro­fes­sori Harry Nor­ris (School of Orien­tal and African Stu­dies, Uni­ver­sity of Lon­don) käsit­teli puhees­saan Koraa­nin käyt­töä tataa­rien kan­sal­li­sissa teks­teissä Suo­messa, Bal­tian maissa, Puo­lassa ja Valko-Venäjällä (Nor­ris 2008). Hän kuvasi myös eri mai­den tataa­rien jakau­tu­mista etni­siin ryh­miin ja esit­teli laa­jan kuva­ma­te­ri­aa­lin, jolla hän osoitti miten Koraa­nin teksti tois­tuu tataa­rien tai­teessa ja kirjallisuudessa.

Dr. Agata S. Nal­borczyk (Depart­ment of Euro­pean Islam Stu­dies, Faculty of Orien­tal Stu­dies, Uni­ver­sity of War­saw) esit­teli Puo­lan tataa­ri­nai­sia kos­ke­vaa tut­ki­mus­taan (Nal­borczyk 2009). Toi­sin kuin Suo­messa, Puo­lan tataa­riyh­tei­söissä nai­set voi­vat toi­mia joh­ta­villa pai­koilla. Vii­den tapaus­tut­ki­muk­sen avulla Nal­borczyk kuvasi nais­ten nousua mus­li­miyh­tei­sö­jensä joh­ta­jiksi, joilla oli laaja vai­ku­tus­valta ja tär­keä rooli esi­mer­kiksi mos­kei­joi­den raken­nus­pro­jek­tien eteen­päin vie­jinä. Omalla toi­min­nal­laan nämä nai­set pyr­ki­vät säi­lyt­tä­mään ja välit­tä­mään tule­ville suku­pol­ville isla­min uskoa ja tataa­ri­pe­rin­nettä. Nal­borczy­kin tut­ki­mien nais­ten tapauk­sessa perin­teen siirto tapah­tui yhtei­sön joh­ta­jana eikä äitinä, kuten perin­tei­sesti on totuttu ajattelemaan.

Pro­fes­sori Göran Lars­son (Reli­gious Stu­dies, Depart­ment of Lite­ra­ture, His­tory of Ideas and Reli­gion, Uni­ver­sity of Got­hen­burg) pohti tataa­reista teh­tyä tut­ki­musta laa­jem­min osana Euroo­pan isla­mia kos­ke­vaa tut­ki­musta. Islam Euroo­passa –tut­ki­mus on kes­kit­ty­nyt hyvin vah­vasti suu­riin mai­hin, kuten Bri­tan­ni­aan, Rans­kaan ja Sak­saan. Kysy­myk­set mus­li­mien integroi­tu­mi­sesta Euroop­paan hei­jas­te­le­vat iso­jen mai­den ja nii­den toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen syn­ty­nei­den mus­li­mi­väes­tö­jen ongel­mia. Siksi tut­ki­muk­sessa on jää­nyt vähem­mälle huo­miolle Euroo­pan reu­na­mat ja maat, joi­den mus­li­mi­väes­töt ovat pie­niä, kuten Suo­messa. Huo­mioi­malla tataa­ri­väes­töt Poh­jois­maissa, Bal­tian maissa, Itä-Euroopassa ja Venä­jällä, kuva Euroo­pan mus­li­meista tuo aivan uuden his­to­rial­li­sen pers­pek­tii­vin Euroo­pan isla­miin. Islam ei ole Euroo­passa uusi asia, vaan monissa maissa mus­li­mit ovat vakiin­tu­nut osa väestöä.

Muissa kon­fe­rens­sie­si­tel­missä saa­tiin esi­merk­kejä eri Euroo­pan mai­den vakiin­tu­neista mus­li­mi­väes­töistä. Suo­men tataa­reista luen­noi FM, toh­to­ri­kou­lu­tet­tava Kadriye Bedred­tin (Hel­sin­gin yli­opisto), joka on tut­ki­nut tataa­rin­kie­listä kir­jal­li­suutta (ks. Bedret­din 2011). Toi­nen tästä aiheesta luen­noi­nut oli tataa­ri­seu­ra­kun­nan imaa­mina toi­miva Ramil Bely­aev (Hel­sin­gin yli­opisto), joka val­mis­te­lee väi­tös­kir­jaa Maa­il­man­kult­tuu­rien lai­tok­sella tataa­rei­den integroi­tu­mi­sesta suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan. Tataa­rei­den his­to­riaa valotti puhees­saan VT Antero Leitzin­ger (Fin­nish Direc­to­rate of Immi­gra­tion), joka on jul­kais­sut aiheesta ahke­rasti (Leitzin­ger 1996; 1999; 2006). Kon­fe­rens­sissa kuul­tiin myös kaksi esi­tystä Venä­jän tataa­reista. Puhu­jina toi­mi­vat Pro­fes­sori Ildus Zagi­dul­lin ja Dr. Marat Gibat­di­nov Tatars­ta­nin tie­dea­ka­te­miasta. Tataa­rei­den his­to­riasta Sak­sassa luen­noi tur­ko­logi Dr. Mieste Hotopp-Riecke Ber­lii­nin yli­opis­ton his­to­rian ja sosio­lo­gian lai­tok­sen ins­ti­tuu­tista, jossa tut­ki­taan tataa­reja muun muassa Sak­sassa ja Venä­jällä.   Jäl­kim­mäi­set esi­tyk­set tar­jo­si­vat kiin­nos­ta­van esi­mer­kin ins­ti­tuu­teista, jotka teke­vät aktii­vi­sesti tut­ki­musta eri mai­den tataa­ri­väes­töistä. Vas­taa­van­lai­nen puut­tuu vali­tet­ta­vasti Suomesta.

Luen­to­jen ohella kon­fe­rens­sioh­jel­maan kuu­lui vie­railu Hel­sin­gin kes­kus­tassa sijait­se­vassa tataa­rei­den mos­kei­jassa ja kult­tuu­ri­kes­kuk­sessa, jossa kon­fe­rens­siin osal­lis­tu­neilla oli mah­dol­li­suus naut­tia mau­kasta ruo­kaa ja olla mukana tataa­rei­den juh­lassa. Juh­lassa esi­tet­tiin tataa­rin­kie­listä musiik­kia ja runoja. Toi­nen vie­railu suun­tau­tui Jär­ven­pää­hän, jossa on Suo­men ainoa tätä tar­koi­tusta var­ten raken­nettu mos­keija. Pui­nen mos­keija yhdis­tää vie­hät­tä­vällä tavalla isla­mi­laista kult­tuu­ria ja suo­ma­laista raken­nus­pe­rin­nettä. Mos­kei­jan sei­nillä oli pro­fes­sori Nor­ri­sin mai­nit­se­mia Koraa­nin lauseita sisäl­tä­viä tau­luja, joita kon­fe­rens­si­väki pääsi näin näke­mään in situ.

Tar­tar Cul­ture and Rese­rach –kon­fe­renssi pyrki osal­taan kor­jaa­maan Lars­so­nin mai­nit­se­maa maan­tie­teel­listä ja ajal­lista vinou­maa, joka on pit­kään ollut val­lalla Euroo­pan isla­mia kos­ke­vassa tut­ki­muk­sessa. Kon­fe­rens­sin kuluessa yli­pis­ton ja tataa­rei­den väli­nen yhteis­työ osoit­tau­tui erit­täin hedel­mäl­li­seksi. Yhteis­työ antoi mah­dol­li­suu­den puhei­den ohella myös osal­lis­tua tataa­rei­den kult­tuu­ri­toi­min­taan ja pai­kan päällä tutus­tua tiloi­hin, jotka he ovat mus­li­mi­vä­hem­mis­tönä raken­ta­neet har­joit­taak­seen omaa uskon­to­aan ja pitääk­seen yllä omaa kult­tuu­ri­aan Suo­messa. Yhtei­set kah­vi­het­ket, ruo­kailu ja bus­si­mat­kat tuki­vat tär­keällä tavalla molem­min­puo­lista tie­don välit­tä­mistä. Kii­tämme seu­raa­via kon­fe­rens­sin jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­taan kuu­lu­neita Suo­men Islam-seurakunnan jäse­niä suju­vasta yhteis­työstä ja kon­fe­rens­si­vie­raille osoi­te­tusta suu­resta vie­raan­va­rai­suu­desta: puheen­joh­taja Atik Ali, Kadriye Bedret­din, Ramil Bely­aev, Hamide Çay­dam sekä Fazile ja Samil Nasretdin.

Tatar Cul­ture and Research –kon­fe­renssi oli osa Yli­kan­sal­li­sen isla­min hal­linta –pro­jek­tin toi­min­taa, jolla pyrit­tiin tar­joa­maan eri mai­den tut­ki­joille mah­dol­li­suus ver­kos­toi­tua ja suun­ni­tella yhteis­työ­hank­keita. Kon­fe­rens­sin poh­jalta on koottu artik­ke­li­ko­koelma, jolle etsi­tään kus­tan­ta­jaa. Kon­fe­rens­sioh­jelma on saa­ta­villa Yli­kan­sal­li­sen isla­min hallinta-projektin koti­si­vuilta osoit­teessa http://blogs.helsinki.fi/governance/conferences-and-workshops/.

Kir­jal­li­suus

Bedret­din, Kadriye (toim.)
2011 Tugan tel: kir­joi­tuk­sia Suo­men tataa­reista. Hel­sinki: Suo­men Itä­mai­nen Seura.

Daher, Okan
1991 Suo­men­ta­taa­rien jäl­ke­läi­nen. –Leif Nyholm (red.), Språk­möte in Fin­land. Invandring och språklig anpass­ning på 1800-talet, 125–129. Hel­sing­fors: Ins­ti­tu­tion för nor­diska språk och nor­disk lit­te­ra­tur vid Hel­sing­fors universitet.

Halén, Harry
1999 Suo­men tataa­rit. –Markku Löy­tö­nen & Laura Kolbe (toim.), Suomi. Maa, kansa, kult­tuuri, 315–332. Hel­sinki: Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seura.

Leitzin­ger, Antero
1996 Mis­hää­rit – Suo­men vanha isla­mi­lai­nen yhteisö. Hel­sinki: Kirja-Leitzinger.

Leitzin­ger, Antero
1999 Tataa­rit Suo­messa. –Tuula Saka­ra­naho & Heikki Peso­nen (toim.), Mus­li­mit Suo­messa, 25–58. Hel­sinki: Yliopistopaino.

Leitzin­ger, Antero
2006 Suo­men tataa­rit: vuo­sina 1868–1944 muo­dos­tu­neen mus­li­miyh­tei­sön menes­tys­ta­rina. Hel­sinki: East–West Books.

Nal­borczyk, Agata S
2009 Mus­lim Women in Poland and Lit­hua­nia. Tatar tra­di­tion, reli­gious prac­tice, hijab and mar­riage. – Elż­bieta Ada­miak et al. (toim.), Gen­der and Reli­gion in Cent­ral and Eas­tern Europe.Poz­nań: Faculty of Theo­logy Adam Mic­kiewicz University.

Nor­ris, Harry
2008 Islam in the Bal­tic: Europe’s Early Mus­lim Com­mu­nity. Lon­don: I.B.Tauris

Saka­ra­naho, Tuula
2002 Kan­samme tun­te­ma­ton väes­tön­osa. Suo­ma­lais­ten tataa­ri­mus­li­mien jul­ki­suus­kuva. –Tuula Saka­ra­naho & Heikki Peso­nen (toim.), Uskonto, jul­ki­suus ja muut­tuva yhteis­kunta, 132–159. Hel­sinki: Yliopistopaino.