Uskontososiologian konferenssi Turussa

Download PDF

Nina Mas­ku­lin
Hel­sin­gin yliopisto

Ret­hin­king Com­mu­nity — Reli­gious con­ti­nui­ties and muta­tions in late moder­nity, Turku 27–30.6.2013

Suo­men Turussa kokoon­tui kan­sain­vä­li­nen uskon­to­so­sio­lo­gian kon­fe­renssi. Joka toi­nen vuosi jär­jes­tet­tävä tapah­tuma kokosi uskon­to­tie­teen ja sen lähi­tie­tei­den tut­ki­joita ja opis­ke­li­joita nel­jäksi päi­väksi tar­kas­te­le­maan yhtei­sön käsi­tettä, uusia yhtei­söjä ja muu­tok­sia yhtei­söissä. Tii­vis ohjel­ma­kartta sisälsi neljä kai­kille yhteistä tilai­suutta, kon­fe­rens­sin avaus­pu­heen­vuo­ron, kaksi ple­nary ses­sion –tilai­suutta ja Karel Dob­be­lare –luen­non, lukui­sia kir­jai­li­joi­den ja luki­joi­den tapaa­mi­sia, kym­me­niä kir­ja­pöy­tiä, satoja kah­vi­lit­roja ja soke­rina poh­jalla, 50  temaat­tista, kaksi– tai kol­meo­saista kokoon­tu­mista, työ­ryh­miä ja tutkijafoorumeita.

Yhdis­tys­toi­minta on jär­jes­tä­vän kon­fe­rens­sin kes­kei­nen työ­muoto. SISRISSR on kak­si­kie­li­nen seura, jonka työ­kie­let ovat englanti ja ranska.  Seura jakau­tuu maan­tie­teel­li­sesti kuu­teen­toista kie­li­ryh­mään ja Suomi kuu­luu poh­jois­mai­seen Nord–ryh­mään.

Rapor­tis­sani käsit­te­len kon­fe­rens­sio­sal­lis­tu­mi­sen eri vai­heita jatko-opiskelijan näkö­kul­masta. Kuvaan kon­fe­rens­sin raken­netta, tapah­tu­man eri­lai­sia toi­min­ta­muo­toja ja tilai­suuk­sia, jonka jäl­keen kir­jaan huo­mioita tut­ki­musai­heen tai tee­man mukaan raken­tu­vista istun­noista. Kat­sauk­seni seu­raa tapah­tu­mia torstai-iltapäivän avauk­sesta sunnuntai-iltaan.

Kon­fe­rens­sin aikajänteestä

Hel­sin­gin ja Turun yli­opis­tot, Åbo Aka­demi, tut­ki­jat, tut­ki­mus­lai­tok­set ja huip­pu­yk­si­köt sitou­tui­vat vuonna 2011 toteut­ta­maan uskon­to­so­sio­lo­gien kon­fe­rens­sin. Kan­sain­vä­li­sen hank­keen suun­nit­telu ja toteu­tus muis­tut­taa mini­ko­koi­sia hen­gen olym­pia­lai­sia. Jär­jes­te­ly­toi­mi­kun­nan puheen­joh­taja Tuo­mas Mar­ti­kai­nen kir­joit­taa ohjel­ma­kir­jassa, että Turun kon­fe­renssi on jär­jes­tön his­to­rian suu­rim­pia, kun 500 tut­ki­jaa saa­pui 45 eri maasta.

Jatko-opiskelijan osal­lis­tu­mi­nen kon­fe­rens­sei­hin on mer­kit­tävä oppi­mis­ko­ke­mus, ja tie­teel­li­nen kil­pailu käy­dään sil­loin omasta par­haasta. Aloit­taes­sani jatko-opintoja Turun kon­fe­renssi oli jo suun­nit­teilla. Kon­fe­renssi oli toi­nen jatko-opintojen allak­kaan mer­kitty kan­sain­vä­li­nen tie­teel­li­nen tapah­tuma, ja sen osal­lis­tu­mis­kutsu, call for papers, saa­pui tam­mi­kuussa 2013.

Usei­den kym­me­nien temaat­tis­ten ses­sioi­den jou­kosta oman tee­man pai­kal­lis­ta­mi­nen ja valit­se­mi­nen voi olla vai­keaa. Miscel­la­neous –ryhmä kokoaa ehdo­tuk­set, jotka eivät heti löydä omaa tee­maansa. Valit­sin omani ses­sioni sen sisäl­lön ja puheen­joh­ta­jis­ton perus­teella ja lähe­tin tii­vis­tel­män esi­tel­mäni aiheesta. Abstrak­tin toi­mi­tin maa­lis­kuussa, ja hyväk­sy­mi­nen tuli nopeasti.  Pää­tin myös, että oppi­mis­ko­ke­muk­seeni kuu­luu, että osal­lis­tun vähin­tään yhteen kes­kus­te­luun esit­tä­mällä kysymyksen.

Mikä on plenary?

Turun yli­opis­ton kas­va­tus­tie­teel­li­sen tie­de­kun­nan suuri luen­to­sali keräsi kokoon­tu­jat virit­täy­ty­mään kon­fe­rens­sin tee­maan ava­jais­pu­heen­vuo­roon, ple­nary ses­sio­niin eli kon­fe­rens­sin täy­sis­tun­toon, ja Karl Dob­be­laere –luen­nolle kuun­te­le­maan kut­sut­tu­jen pää­pu­hu­jien poh­din­taa myö­häis­mo­der­nissa ajas­samme. Avaus­pu­heen­vuoro, luento ja ple­nary–tilai­suu­det ovat kai­kille yhtei­siä, nii­hin osal­lis­tuu useampi kes­kus­te­lija ja puheen­vuo­rot ja vas­ta­pu­heen­vuo­rot on val­mis­teltu ennak­koon.  Aka­tee­mi­sen kes­kus­te­lun seu­raa­mi­nen on monella tapaa mie­len­kiin­toista ja kes­kus­te­luita on helppo seu­rata puhu­jien val­mis­tau­tu­mi­sen, argu­men­taa­tion huo­lel­li­sen raken­ta­mi­sen ja viit­taus­ten takia.  Kes­kus­te­lija puo­les­taan vas­taa otta­malla kan­taa aloi­tus­pu­heen­vuo­roon, jol­loin syn­tyy dia­logi. Ylei­söllä on myös mah­dol­li­suus esit­tää kysymyksiä.

Kon­fe­rens­sin avaus on varattu jär­jes­tä­jälle, ja sen käytti Kir­kon tut­ki­mus­kes­kus. Tut­kija Kimmo Ketola esitti puheen­vuo­ron, joka oli val­mis­teltu yhdessä pit­kä­ai­kai­sen joh­ta­jan, Kimmo Kää­riäi­sen ja uuden joh­ta­jan, Hanna Salo­mäen kanssa. Puheen­vuoro tutki com­mu­nity–käsit­teen muu­tosta uskon­nol­lis­ten jär­jes­tö­jen toi­min­nassa Suo­messa. Tors­tain ja per­jan­tain ple­na­ryssa ja seu­ran pit­kä­ai­kai­sen puheen­joh­ta­jan Karl Dob­be­lae­ren mukaan nime­tyssä luen­nossa lau­an­taina tar­kas­tel­tiin yhteisö-käsitteen uusia avauk­sia ja muo­toja sekä teo­reet­ti­sesti että moni­puo­lis­ten tapaus­tut­ki­mus­ten keinoin.

Ple­nary ses­sio­nin teh­tävä kon­fe­rens­sissa on kes­kei­nen. Kes­tol­taan mil­tei kak­si­tun­ti­nen luen­non­omai­nen tilai­suus on aamulla, ja temaat­ti­set, aihe­si­don­nai­set kokoon­tu­mi­set palau­tu­vat ja pei­lau­tu­vat kon­fe­rens­sin tee­maan. Kes­kus­te­li­jat ovat tut­ki­muk­sen hui­pulta. Kes­kus­te­lun roo­li­jako on muo­dol­li­nen dia­logi, jossa spea­kerit ja discus­santit muo­dos­ta­vat yhdessä tilassa erin­omai­sen tie­teel­li­sen kes­kus­te­lun. Kes­kus­te­luja käy­dään myös tie­teel­li­sissä jour­naa­leissa, missä toteu­tusta rajoit­taa ajal­li­suus, kun jul­kai­suai­ko­jen pit­kien välien takia jour­naa­lien kes­kus­telu on aloit­te­le­valle tut­ki­jalle usein han­ka­laa seu­rat­ta­vaa. Ple­naryissä jär­kä­le­mäi­set uskon­to­so­sio­lo­gi­set tee­mat tar­ken­tu­vat ajan­koh­tai­siksi työ­vä­li­neiksi, ja tämän kon­fe­rens­sin käsit­teet, kuten yhteisö, indi­vi­dua­li­saa­tio, spek­taak­keli, tapah­tuma tai maal­lis­tu­mi­nen käsi­tel­tiin tapaus­tut­ki­muk­sin tes­taa­malla  ajan­koh­tai­sesta näkökulmasta.

Uskon­to­so­sio­lo­gian glo­baa­lit tutkimusverkostot

Saa­pu­mi­nen, rekis­te­röi­ty­mi­nen ja osal­lis­tu­mis­to­dis­tuk­sen nou­ta­mi­nen ennen torstai-iltapäivän avausta kävi suju­vasti. Mit­tava ohjel­ma­kartta jakoi päi­vät lou­naan ja kah­vin mukaan nel­jään loh­koon, jotta 50 aiheen mukaista temaat­tista ryh­mää, tut­ki­ja­ryh­mät, työ­ryh­mät ja kirjailija-kriitikkotapahtumat mah­tui­vat kol­men ja puo­len päi­vän ohjel­maan. Työs­ken­tely ja esi­tel­mät käyn­nis­tyi­vät heti ava­jais­pu­heen­vuo­ron jäl­keen. Koko­nai­nen kon­fe­rens­si­päivä alkoi aamui­sin klo 8:45 ja päät­tyi klo 18.

Rekis­te­röi­ty­mi­sen jäl­keen alkoi oman kon­fe­rens­sioh­jel­man raken­ta­mi­nen. Ohjel­ma­kirja avaa kon­fe­rens­sin tunti tun­nilta, otsi­kot, tut­ki­jat ja aiheet joh­dat­ti­vat oman osal­lis­tu­mi­sen suun­nit­te­lua. Aloit­te­leva kon­fe­rens­si­kä­vijä voi jän­nit­tää omaa esi­tys­tään niin, että kes­kit­ty­mi­nen riit­tää vain yhteis­ti­lai­suuk­siin ja oman pape­rin har­joit­te­luun. Monet temaat­ti­set ses­siot oli­vat suu­ria, ja niissä esi­tet­tiin 10–12 pape­ria, joista kukin kes­tää 20 minuut­tia. Tuol­loin istunto jakau­tuu kah­teen tai kol­meen jaksoon.

Kon­fe­renssi  kut­suu tut­ki­ja­jä­se­nil­tään ensin panee­lien tai temaat­tis­ten ses­sioi­den aiheita, jonka jäl­keen ne jul­kis­te­taan call for paper –kut­sulla. CfP–vai­heessa tut­kija valit­see temaat­ti­sen ses­sion, joka par­hai­ten sopii oman aiheen esit­te­lyyn.  Koska seura on kak­si­kie­li­nen, panee­lin nimen kor­vaa ses­sion–sana, joka on yhtei­nen englan­nille ja rans­kalle. Ses­sioilla on ohjaava aiheen­mu­kai­nen nimi ja puheen­joh­taja, Chair­per­son. Hän valit­see esi­tel­mät tii­vis­tel­män perus­teella, raken­taa ses­sion jär­jes­tyk­sen ja usein myös tutus­tuu ennak­koon esi­tel­miin, jos mah­dol­lista. Kon­fe­rens­sissa puheen­joh­taja joh­taa kes­kus­te­lua ja seu­raa aika­tau­lua. Ohjel­ma­kir­jan avaa­mi­nen alkaa­kin oman ses­sion etsi­mi­sellä, jonka jäl­keen oman kiin­nos­tuk­sen, kir­jal­li­suus­ta­paa­mis­ten, työ­ryh­mien ja sat­tu­man seu­raa­mana kon­fe­renssi rakentuu.

Torstai-iltapäivällä käyn­nis­tyi­vät ensim­mäi­set temaat­ti­set ses­siot heti ava­jais­pu­heen­vuo­ron jäl­keen.  Ses­sioi­den pape­rit oli­vat mie­len­kiin­toi­sia: huo­miosta kil­pai­li­vat Bra­si­lian juh­la­pe­rinne ja  ”Pais­tet­tu­jen kano­jen tapaus”, plu­ra­lis­tis­ten yhteis­kun­tien uskon­to­la­kien ja euroop­pa­lais­ten tun­nus­tuk­sel­lis­ten yksi­tyis­kou­lu­jen tut­ki­muk­set. Kak­si­kie­li­syys sitoo myös temaat­ti­sia ses­sioita, ja kai­kissa tors­tain ses­sioissa esi­tel­miä oli molem­milla työkielillä.

Per­jan­tai ja sun­nun­tai oli­vat täy­siä päi­viä, jotka molem­mat alkoi­vat täy­sis­tun­noilla, lau­an­tai alkoi temaat­ti­silla ses­sioilla ja päät­tyi luen­toon. Suu­rin osa ses­sioista toteu­tui kah­della kokoon­tu­mi­sella. Opti­mis­ti­nen kon­fe­rens­si­kä­vijä tavoit­te­lee nopeita vaih­toja ses­siosta toi­seen kiin­nos­ta­vien puheen­vuo­ro­jen ohjaa­mana, mikä toi­si­naan onnis­tuu­kin, kun kym­me­nen minuu­tin kes­kus­telu käy­dään jokai­sen esi­tyk­sen jäl­keen. Jos puheen­joh­taja siir­tää kes­kus­te­lun ses­sion lop­puun, mah­dol­li­suus päästä kuu­le­maan yksit­täi­nen puheen­vuoro usein epä­on­nis­tuu. Suu­ret asia­ko­ko­nai­suu­det, kuten uskon­to­pe­rin­teet, laki, kou­lu­ky­sy­myk­set, seku­la­ri­saa­tio, siir­to­lai­suus, muut­tu­vat uskon­to­pe­rin­teet, sosia­li­saa­tio, kyse­ly­tut­ki­muk­set ja monet muut vaa­ti­vat ohjel­ma­kar­tan mukaan kol­me­kin temaat­tista sessiota.

Doku­ment­tie­lo­kuva ja tut­ki­muse­tiikka kohtaavat

Ensi ker­taa kon­fe­rens­sin his­to­riassa doku­ment­tie­lo­ku­valle oli varattu oma tee­ma­ryhmä. Visu­aa­li­nen doku­men­toin­nin mah­dol­li­suu­det ovat kas­va­neet rajat­to­masti, koska tal­len­nus­vä­li­neet ovat hal­poja, laa­duk­kaita ja lii­ku­tel­ta­via, ja leik­kaus­oh­jel­mis­tot sekä jul­kai­su­ka­na­vat edullisia.

Doku­ment­tie­lo­kuva on par­haim­mil­laan tut­ki­musta ja hei­koim­mil­laan vas­taan tule­vat eet­ti­set kysy­myk­set tut­kit­ta­van suo­je­le­mi­sen rajoista. Havain­not ja ken­tällä vie­tetty aika sekä tut­kit­ta­vat tal­len­tu­vat pit­kän ajan kuluessa kuviksi ja nau­hoi­tettu aineis­toa on pal­jon. Aineis­tossa on pal­jon jak­soja, joissa tut­kit­tava unoh­taa tal­len­ne­vä­li­neen läsnäolon.

Kuva on ker­ron­nan kei­noista tehok­kain. Tal­len­nettu kuva­ma­te­ri­aali muo­dos­taa aineis­ton, joka ohjaa vah­vasti tut­ki­mus­ky­sy­mystä tai elo­ku­val­lista väi­tettä, pre­mis­siä. Koos­ta­mis­vai­heessa ohjaaja toi­mii kuten tut­kija ja raken­taa ker­ron­nal­li­sen draa­man. Hän argu­men­toi leik­kauk­sen kei­noin valit­se­malla aineis­tos­taan väi­tet­tään tuke­van mate­ri­aa­lin. Elo­ku­val­li­suu­den, kuten kuvaa kom­men­toi­van voice ove­rin avulla hän vah­vis­taa argu­ment­ti­aan ja käsit­te­lee myös vasta-argumentteja.

Argu­men­tointi edel­lyt­tää tut­ki­jan­tai­toja, joi­den avulla tut­ki­mus­ky­sy­mys muo­dos­tuu tal­len­ne­tusta aineis­tosta. Tut­ki­muk­sen val­mis­tu­mi­nen, eli esit­tä­mi­sen kon­teks­tit puo­les­taan edel­lyt­tä­vät eet­tistä poh­din­taa sil­loin, kun tut­ki­muk­sen koh­teena on yksilö tai yhteisö. Aineis­tosta leik­kauk­sella valittu aineisto muo­dos­taa myös val­ta­po­si­tion kautta syn­ty­nyttä tie­toa visu­aa­li­sessa, tun­nis­tet­ta­vassa muo­dossa. Kysy­mys tut­kit­ta­vien haa­voit­tu­vuu­desta ja suo­jaa­mi­sesta ovat rele­vant­teja eri­tyi­sesti doku­ment­tie­lo­ku­vassa, jossa tal­len­tuu usein tun­nis­tet­tava henkilö.

Kon­fe­rens­sissa esi­te­tyt elo­ku­vat kuva­si­vat yhtei­sön tai yhteis­kun­nan vähä­val­tai­sia tapaus­tut­ki­muk­sen kei­noin. Kes­kus­te­lua doku­ment­ti­muo­don tie­teel­li­sistä ja eet­ti­sistä perus­teista käy­tiin elo­ku­vien jäl­keen. Osal­lis­tuin kol­meen ses­sioon nel­jästä, joi­den kes­kus­te­lussa tuli esiin elo­ku­van eri­tyi­nen asema eri­tyi­sesti eet­ti­sestä näkökulmasta.

Temaat­ti­nen ses­sio ”The visual moment in the study of reli­gion: films and discus­sion” jätti vielä rat­kai­se­matta kysy­myk­sen doku­ment­tie­lo­ku­vasta tut­ki­muk­sen väli­neenä ja jul­kais­tuna tut­ki­muk­sena. Kai­kilta osin tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen uni­ver­saa­lit sopi­muk­set eivät toteudu elo­ku­vassa sen esi­tys­muo­don takia, joka kuu­luu vah­vasti kuva­tai­teen ja esit­tä­vän tai­teen perin­tee­seen.  Etno­lo­gi­sessa elo­ku­vassa tut­ki­museet­ti­nen arvo­ky­sy­mys tut­ki­jan rehel­li­syy­destä, tulos­ten jul­kis­ta­mi­sesta pun­ni­taan eri­tyi­sen her­källä vaa´alla, jonka pai­nona on yksi­lön haavoittuvuus.

Hyviä ja huo­noja esitelmäkokemuksia

Uuden tut­ki­mus­nä­kö­kul­man ja aiheen esit­tely kon­fe­rens­sissa on tie­de­vies­tin­tää, jossa tut­ki­jat ker­to­vat ja jaka­vat tut­ki­mus­ky­sy­myk­si­ään ja havain­to­jaan tut­ki­mus­työn eri vai­heessa. Tut­kija oikeut­taa argu­ment­tinsa käyt­täen tie­teel­li­sen kie­len reto­riik­kaa ja jakaa tie­don tut­ki­musa­lu­ees­taan. Tuula Saka­ra­naho (1997) kir­joit­taa, kuinka tut­ki­jalla on oma käyt­tö­lo­giik­kansa ja nor­ma­tii­vi­nen meto­do­lo­giansa, joista jäl­kim­mäi­nen on omaan tie­tee­na­laan tukeva jalusta. Käyt­tö­lo­giikka tai Pie­ta­ri­sen mukaan (2009) kriit­ti­sen ajat­te­lun taito, ohjaa tut­ki­mus­ky­sy­myk­sen raken­ta­mista ja tut­ki­jan per­soo­nal­li­sen argu­men­taa­tion harjoittamista.

Mic­hel Pola­nyi (1966) käyt­tää hil­jai­sen tie­don käsi­tettä, jolla hän tar­koit­taa ajat­te­lu­pro­ses­seja, jotka ohjaa­vat tut­ki­jaa erit­te­le­mään ja tes­taa­maan ajat­te­lu­aan ja ilmai­se­maan sen tulok­set jul­kis­ta­malla ne aka­tee­mi­sessa ympä­ris­tössä. Hil­jai­sen tie­don näkö­kul­masta oma teo­reet­ti­nen vii­te­ke­hyk­seni raken­tuu uskon­to­tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen perin­tee­seen, kun uskon­to­so­sio­lo­gi­sena tut­ki­muk­sena teo­reet­ti­nen kysy­mys uskon­nol­li­sesta sosia­li­saa­tiosta ja sen pai­koista on keskeinen.

Kon­fe­rens­sie­si­tel­män jän­ni­tys­mo­men­tit syn­ty­vät esi­tys­tek­nii­kan ele­men­teistä: onko esi­tel­mäni ymmär­ret­tävä, ovatko diani ymmär­ret­tä­viä ja pysynkö ajassa. Esi­tel­mäni oli perjantai-iltapäivällä, ja esi­tel­män jäl­keen oli luvassa kaksi koko­naista, jän­nit­tä­mä­töntä kon­fe­rens­si­päi­vää. Per­jan­tain aamu­päivä kului har­joi­tel­lessa. Yhdys­val­ta­lai­nen pro­fes­sori June McDa­niel, johon olin tutus­tu­nut Hel­sin­gissä, kävi kans­sani esi­tel­män läpi ja teki kie­lieh­do­tuk­sia, jotka aut­toi­vat mer­kit­tä­västi pape­rin­ma­kui­sen teks­tin muut­ta­mista esit­tä­vään muotoon.

Esi­tel­män arvok­kain vas­ta­lahja on kysy­myk­set. Olin val­mis­tau­tu­nut har­joit­te­le­malla muo­dol­li­sia ilmai­suja, jolla esi­tel­män­pi­täjä varaa itsel­leen ajat­te­luai­kaa vas­ta­tak­seen kysy­myk­seen. Hil­jai­suus ennen vas­tausta ymmär­re­tään usein posi­tii­vi­sesti suo­ma­lai­sessa kes­kus­te­lussa. Kan­sain­vä­li­selle ylei­sölle puo­les­taan ker­ro­taan kiit­tä­vin fraa­sein ja kir­joit­ta­malla, että vas­taaja on val­mis­tau­tu­massa. Muo­dol­li­suu­det anta­vat mah­dol­li­suu­den ajatella.

Kysy­myk­set esi­tel­mäs­täni kos­ki­vat aineis­ton teo­reet­tista ana­lyy­si­ke­hystä, mikä toi esiin uskon­to­so­sio­lo­gi­sen ja uskon­to­tie­teel­li­sen tut­ki­mus­pe­rin­teen eron. Uskon­non­tut­kija luot­taa usein van­kasti aineis­toon ja teo­reet­ti­nen vii­te­ke­hys on väl­jempi, jota voi­daan käyt­tää näkö­kul­mana ana­lyy­sin ja joh­to­pää­tös­ten teke­mi­seen. Teo­ria­ky­sy­mys on puo­les­taan uskon­to­so­sio­lo­gian näkö­kul­masta kes­kei­nen. Havait­sin vas­tauk­ses­sani sei­so­vani van­kasti uskon­to­tie­teel­li­sellä maa­pe­rällä, kun oikeu­tin teo­reet­ti­sen poh­din­nan vähäistä osuutta. Teo­reet­ti­nen kehys on vies­tin­nän kan­nalta kes­kei­nen ja  se kiin­nit­tää tut­ki­muk­seni teo­reet­ti­siin kes­kus­te­lui­hin, mikä  puo­les­taan antaa mah­dol­li­suu­det tar­kem­mille lisä­ky­sy­myk­sille. Sosia­li­saa­tion ja arki­draa­man näkö­kulma on arti­ku­loitu nyt sel­keäm­min, kii­tos koke­neen uskon­to­so­sio­lo­gin kysymyksen.

Kes­kus­telu ja kysy­myk­set eivät aina ole ystä­väl­li­siä ja kehit­tä­viä, vaan ne voi­vat koh­dis­tua tut­ki­jan hen­ki­löön, suku­puo­leen ja ikään. Kol­le­gan koke­mus ker­toi, että tie­deyh­tei­sössä voi koh­data myös avoi­mesti ilmais­tuja ennak­ko­luu­loja. Kol­le­gan tut­ki­muk­sen koh­teena on uskon­nol­li­sen yhtei­sön ja poli­tii­kan väli­nen suhde kehit­ty­vissä maissa. Mer­kit­tävä määrä temaat­ti­sia ses­sioita käsit­teli uskon­non ja yhteis­kun­nan kes­ki­näistä suh­detta eri näkö­kul­mista. Kol­le­gan esi­tel­män aikana ja sen jäl­keen ses­sion puheen­joh­taja osoitti monella tavoin että kol­le­gan tut­ki­mus­ky­sy­mys ei ole mah­dol­li­nen, mikä on suo­raa seu­rausta kol­le­gan iästä ja sukupuolesta.

Kon­fe­rens­sin hah­mot­ta­mi­sessa on kes­keistä kes­kus­telu ja ver­tailu, jossa hyvät ja huo­not koke­muk­set tule­vat puret­tua ja eri­tel­tyä, jotta niistä voi työs­tää mate­ri­aa­lia oman tut­ki­muk­sen tar­pei­siin. Vas­tus­tava asenne ker­too, että osa tut­ki­muk­sesta voi­daan kokea myös uhkana. Kohti Hel­sin­kiä sunnuntai-iltana mat­kaa­vassa kon­fe­rens­si­ju­nassa tul­kit­simme, että tut­ki­mus­po­liit­ti­set kysy­myk­set ovat kes­kei­sesti myös val­ta­ky­sy­myk­siä, joissa tut­ki­joi­den lähes­ty­mis­ta­vat ja tut­ki­musa­luei­den lää­ni­tyk­set voi­vat joh­taa raja­rii­toi­hin ja tilan­ne­konflik­tei­hin, joissa nuo­rempi kol­lega voi tulla yllätetyksi.

Kir­jal­li­suus

Pie­ta­ri­nen, Ahti-Veikko
2009–2011 Voiko ajat­telu olla kriit­tistä ilman argu­ment­teja. http://www.helsinki.fi/~pietarin/publications/Voiko%20ajattelu%20olla%20kriittista%20ilman%20argumentteja.pdf. (Luettu 11.11.2013.)

Pola­nyi, Mic­hael
1966 The Tacit Dimen­sion. Lon­don: Rout­ledge & Kegan Paul Ltd.

Saka­ra­naho, Tuula
1997 Uskon­to­tie­dettä teke­mässä. –Kimmo Ketola et al., Näkö­aloja uskon­toon. Uskon­to­tie­teen ajan­koh­tai­sia suun­tauk­sia. Hel­sinki: Yliopistopaino.