Kommentti: Metsäpalojen tuhka mahdollisti muinaiset paikallaan pysyvät asutukset ja kulttuurit

Download PDF

Olavi Hui­kari
Metsäntutkimuslaitos

Vesa Åhs on Uskon­non­tut­ki­jassa 1−2/2012 poh­ti­nut mm. jul­kai­suissa Cau­vin (2002), Peters & Sch­midt (2004, 181−184) ja Sch­midt (2005, 243) esi­tet­tyä uskon­to­tie­teel­listä näkö­kul­maa Ana­to­lian alu­eelta löy­de­tyn Göbekli Tepe –kai­van­non esi­ke­raa­mi­siin monu­ment­tei­hin koh­dis­tu­van arkeo­lo­gi­sen semioo­sin perus­tana. Vesa Åhs pää­tyy ana­lyy­sis­sään sii­hen joh­to­pää­tök­seen, että ”pyhyys on kat­so­jan silmässä.”

Esi­tet­tyi­hin semioot­ti­siin tar­kas­te­lu­poh­jiin sisäl­tyy useita olet­ta­muk­sia. Göpekli Tepen kai­vauk­sissa esille saa­tu­jen esikeraamis-neoliittisen kau­den raken­nel­mien käy­tön tar­kas­te­luissa ole­te­taan usein, että kysy­myk­sessä on ollut ennen maan­vil­je­lys­kult­tuu­ria alu­eella elä­nei­den keräily– ja met­säs­tys­kult­tuu­rien yhtei­sö­jen uskon­nol­li­sesta temppelialueesta.

Luon­non­tie­teel­li­sillä tut­ki­muk­silla pys­ty­tään osal­taan valai­se­maan arkeo­lo­gi­sen tut­ki­mus­ten tulos­ten seli­tyk­sien tie­to­poh­jaa niistä ihmi­sen elä­mi­sen ja kult­tuu­rien luo­mi­sen mah­dol­li­suuk­sista, joita on ollut ajan­koh­taan sidot­tuna ole­massa. Seu­raa­vassa esi­tän vaih­toeh­toi­sen lähes­ty­mis­ta­van Göpekli Tepen kai­vaus­ten tulkitsemiseen.

Tuhka ja tul­va­ve­det vil­ja­vuu­den ylläpitäjinä

Tie­teel­lis­ten tut­ki­mus­ten tulos­ten tulok­sena tie­de­tään, että kas­vit sito­vat aurin­gon valon säh­kö­mag­neet­ti­sesta sätei­lystä ener­giaa muun­taen sitä solu­jen elä­män mah­dol­lis­ta­vaksi bio­ener­giaksi, joka keräy­tyy kas­va­vaan bio­mas­saan palo­ka­pa­si­tee­tiksi. Bio­mas­san palaessa syn­tyy tuh­kaa. Metsä-, pen­sas– ja hei­nik­ko­pa­lo­jen tuh­kan kaik­kea kas­vus­toa ja maan vil­ja­vuutta elvyt­tävä vai­ku­tus on ollut ”iki­muis­toista kan­san­tie­toa”. Muun muassa Kale­va­lan toi­sessa runossa ker­ro­taan tuh­kan ihmeel­li­sestä voi­masta. Tuh­kaa on käy­tetty hyö­dyl­li­senä raaka-aineena ja lan­noit­teena sekä myös lää­ke­ai­neena kautta aikojen.

Tie­de­tään, että pai­kal­laan pysyvä asu­tus ja var­hai­sim­mat kult­tuu­rit syn­tyi­vät luon­non­voi­min jat­ku­vasti vil­ja­vina pysy­ville tul­va­maille. Lumi– ja rou­tail­mas­tos­sa­kin saa­tiin jat­ku­vasti vil­ja­vilta tul­va­nii­tyiltä kar­jan rehua yli tal­ven pai­kal­laan pysy­nee­seen kar­jan­hoi­toon. Ole­tet­tiin, että tulva mah­dol­lis­taa viljavuuden.

Seit­se­män­kym­mentä vuotta sit­ten alkoi O. J. Luk­kala kokeel­li­sesti sel­vit­tää Suo­men Met­sän­tut­ki­mus­lai­tok­sen tut­ki­mus­met­sissä tuh­ka­lan­noi­tuk­sen käyt­tö­mah­dol­li­suuk­sia oji­tet­tu­jen suo­met­sien vil­ja­vuu­den paran­nuk­sessa. Olavi Hui­kari on jat­ka­nut ja laa­jen­ta­nut sekä moni­puo­lis­ta­nut tuh­kan tut­ki­mista metsä– ja suo­mai­den lan­noit­tei­den kehit­tä­mis­tut­ki­mus­ten ohella  jo 60 vuotta vuo­desta 1953 läh­tien. Näissä kokeel­li­sissa tut­ki­muk­sissa on sel­vin­nyt mm. seu­raa­via seikkoja:

1. Tuh­kalla lan­noi­tuk­sen vai­ku­tus kas­vua­lus­tan vil­ja­vuu­den paran­ta­jana kes­tää jopa 40 vuotta ilman tuh­kan lisäystä. Tuhka akti­voi kas­vua­lus­tan mik­ro­bi­toi­min­nan ja humuk­seen sitou­tu­neet kas­vua­lus­tan typ­pi­va­rat sekä mui­ta­kin pää­ra­vin­teita. Tuh­kan kas­vua­lus­tan vil­ja­vuutta paran­tava vai­ku­tus todet­tiin poik­keuk­sel­li­sen pit­kä­ai­kai­seksi ver­rat­tuna pää­ra­vin­teilla lannoitukseen.

2. Tul­va­maan vesis­tön jol­la­kin osa-alueella palaa met­sää, pen­saik­koa tai ruo­hoa vähin­tään 30 vuo­den välein.

3. Tieto mah­dol­listi olet­ta­muk­sen, että tul­va­ve­sien mukana kul­keu­tuu tul­va­maille vil­ja­vuutta paran­tava tekijä, joka ei ole tuh­kassa oleva pää­ra­vinne, mutta ult­ra­hi­ve­nai­nei­den jat­ku­van saan­nin var­mis­ta­mi­seen pit­kä­kään aika­väli ei ole kohtalokas.

4. Vuo­si­kym­me­niä samoilla koe­puilla jat­ket­tu­jen tut­ki­mus­ten tulok­sina saa­tiin koe­pui­den ulkoa­sun epä­muo­dos­tu­mina esille solu­me­ta­bo­lian häi­riö­ti­lo­jen vaikutuksia.

5. Solu­me­ta­bo­lian häi­riö­ti­lat saa­tiin kor­jau­tu­maan koe­puissa peri­män mukai­seksi elä­mäksi lisää­mällä  kas­vua­lus­taan tuh­kaa tai tuh­kan vesiliuosta.

6. Uusi tieto tuh­kan vesi­liu­ok­sen sisäl­tä­mien ult­ra­hi­ve­nai­nei­den tar­peel­li­suu­desta peri­män ohjaa­man ter­veen elä­män (=solu­me­ta­bo­lian) toteu­tu­mi­sessa selit­tää tuh­kalla luon­non luo­mana ole­van tehtävän.

Göpekli Tepen rakennelmat

Uusi tieto tuh­kan avulla luon­nossa tapah­tu­van elä­mälle (=solu­jen sisäi­nen aineen­vaih­dunta) vält­tä­mät­tö­mien ult­ra­hi­ve­nai­nei­den saan­nin var­mis­ta­mi­sesta siten, että ult­ra­hi­ve­nai­neet leviä­vät tul­va­ve­sien mukana vesis­tö­jen alu­een tul­va­maille, antaa mah­dol­li­suu­den esit­tää hyvin­kin van­ho­jen aiko­jen arkeo­lo­gis­ten löy­dös­ten ja raken­nel­mien pal­vel­leen pai­kal­laan läpi vuo­den asu­nei­den kult­tuu­rien koti­ta­louk­sien tar­peita. Göpekli Tepen raken­nuk­set saat­toi­vat siis olla var­tioi­tuja vil­ja­ma­ka­sii­neja. Pyl­väi­den ja sei­nien mer­kin­nät puo­les­taan saat­toi­vat olla varas­toi­dun vil­jan omis­ta­jan osuu­den merkkejä.

Kir­jal­li­suutta

Cau­vin, Jacques
2002 Birth of the Gods and the Ori­gin of Agricul­ture. Cam­bridge: Uni­ver­sity Press.

Ferm, A., T. Hok­ka­nen, M. Moi­la­nen & J. Issa­kai­nen
1992 Effect of wood bark ash on the growth and nut­ri­tion of a Scots pine affo­res­ta­tion in cent­ral Fin­land. Plant and Soil 147.

Hui­kari Olavi
1951 Havain­toja oji­tet­tu­jen rim­pi­ne­vo­jen tai­met­tu­mista ehkäi­se­vistä teki­jöistä. Suo Nro 1.

Hui­kari Olavi
1953 Tut­ki­muk­sia oji­tuk­sen ja tuh­ka­lan­noi­tuk­sen vai­ku­tuk­sesta eräi­den soi­den pie­ne­liös­töön. Comm. Ins­tit. Forest. Fen­nica 42.

Hui­kari, Olavi
1993 Tul­va­nii­tyt ja mui­nai­sen Kai­nun­maan kult­tuuri. Pohjois-Suomen  His­to­rial­li­sen yhdis­tyk­sen vuo­si­kirja. Fara­vid 17/93.

Hui­kari, Olavi
1995 Puun­tuhka bio­di­ver­si­tee­tin läh­teenä. Met­sän­hoi­taja 1/1995.

Hui­kari, Olavi
1996 Suo­men mui­nais­kult­tuuri ver­soi tul­va­nii­tyltä. Hii­den­kivi 5/96.

Hui­kari, Olavi
1998 Met­sä­pa­lo­jen tuhka bio­di­ver­si­tee­tin luo­jana. Esi­telmä Suo­men Maan­tie­teel­li­sessä Seurassa.

Hui­kari, Olavi
1998 Ark­tis­ten met­sien kas­vun ihme. Hel­sinki: Terra Cognita.

Hui­kari ‚Olavi
1999 Puun Ihme. Hel­sinki: Terra Cognita.

Hui­kari, Olavi
2000 Mine­raa­li­ra­vin­tei­den kierto bore­aa­li­sessa tul­va­niit­ty­kult­tuu­rissa. Esi­telmä 9. fen­nougrien maa­il­man kongres­sissa Tartossa.

Hui­kari, Olavi
2002 The Miracle of TREES. New York: Wal­ker Publis­hing Company.

Hui­kari, Olavi & Kimmo Paar­lahti
1967 Results of field expe­ri­ment on the eco­logy of pine, spruce and birch. Com­mun. Ins­ti­tut Forest. Fen­nica 64.

Hui­kari Olavi & Klaus Silf­ver­berg
1985 Tuh­ka­lan­noi­tus met­sä­oji­te­tuilla tur­ve­mailla. Folia For. 633:1−25.

Issa­kai­nen, J., M. Moi­la­nen & K. Silf­ver­berg
1994 Tur­ve­tuh­kan vai­ku­tus män­nyn kas­vuun ja ravin­ne­ti­laan oji­te­tuilla rämeillä. METLA, tie­don­an­toja  499.

Luk­kala, O. J.
1951 Koke­muk­sia Jaak­koin­suon koeo­ji­tusa­lu­eelta. Comm. Inst.For.Fennica 39.

Luk­kala, O. J.
1955 Maan­pa­ran­nusai­neet ja väki­lan­noit­teet met­sä­oji­tuk­sen tukena. Met­sä­tal. Aika­kaus­lehti 6−8.

Peters, Joris & Klaus Sch­midt
2004 Ani­mals in the Sym­bo­lic World of Pre-pottery Neo­lit­hic Göbekli Tepe, South-eastern Tur­key: a Pre­li­mi­nary Assess­ment. Anth­ro­pozoo­lo­gica 39.1: 179–218.

Silf­ver­berg, Klaus
1996 Nut­rient Sta­tus and Deve­lop­ment of Tree Stands and Vege­ta­tion on Ash-Fertilized Drai­ned Peat­lands in Fin­land. METLA, tie­don­an­toja 588.

Sch­midt, Klaus
2005 “Ritual Cen­ters” and the Neo­lit­hi­sa­tion of Upper Meso­po­ta­mia. Neo-Lithics 2/05, 13–21.