Uskonto ja muutos

Download PDF

Riku Hämä­läi­nen & Heikki Peso­nen 
Hel­sin­gin yliopisto

Monet Uskon­non­tut­ki­jan tämän nume­ron teks­tit hei­jas­te­le­vat eri tavoin koko ajan muu­tok­sessa ole­vaa uskon­to­jen ja myös uskon­non­tut­ki­muk­sen kent­tää. Uskon­to­so­sio­lo­giassa muu­tosta – ja yhteis­kun­nan ja uskon­non vuo­ro­vai­ku­tusta – on perin­tei­sesti jäsen­netty tar­kas­te­le­malla yhtäältä yhteis­kun­nan raken­tei­den ja yhteis­kun­nal­lis­ten muu­tos­ten vai­ku­tusta uskon­toon (raken­teel­li­nen näkö­kulma) ja toi­saalta sitä, miten uskonto vai­kut­taa yhteis­kun­nal­li­siin olo­suh­tei­siin (ins­ti­tu­tio­naa­li­nen näkökulma).

Raken­teel­li­sesta näkö­kul­masta tar­kas­tel­tuna yhteis­kun­nal­li­sen muu­tok­sen tuot­ta­mat uuden­lai­set kysy­myk­set haas­ta­vat usein perin­tei­siä uskon­toja tar­kis­ta­maan ja myös muut­ta­maan tra­di­tionsa tul­kin­toja ja niistä nouse­vaa toi­min­taa. Esi­mer­kiksi glo­baali ympä­ris­tö­kriisi on syn­nyt­tä­nyt maa­il­ma­nus­kon­to­jen pii­rissä sekä monen­lai­sia ”eko­teo­lo­gioita” että ins­ti­tu­tio­naa­lista ja ruo­hon­juu­ri­ta­son lii­keh­din­tää kohti eko­lo­gi­sem­paa elä­män­ta­paa. Myös eri­lai­sissa popu­laa­ri­kult­tuu­rin tuot­teissa saa­te­taan kom­men­toida uskon­non rele­vans­sia sekä yhteis­kun­nal­li­sissa että eksis­ten­ti­aa­li­sissa kysy­myk­sissä. Artik­ke­lis­saan ”Vain puh­taalla sydä­mellä voi nähdä luon­non syvim­män ole­muk­sen” Eli­sa­bet Pel­li­nen ja Heikki Peso­nen ana­ly­soi­vat län­si­maissa tun­ne­tuim­man japa­ni­lai­sen elo­ku­vaoh­jaa­jan Hayao Miy­aza­kin ani­maa­tio­elo­ku­vissa esiin­ty­vää luon­to­kä­si­tystä.  Elo­ku­vat otta­vat kan­taa ympä­ris­tö­krii­siin ja perää­vät uuden­laista luon­to­suh­detta, joka yhtäältä hyö­dyn­tää piir­teitä Japa­nin kan­sal­li­sus­kon­nosta, shin­to­lai­suu­desta ja toi­saalta kri­ti­soi sekä perin­teistä japa­ni­laista luon­to­kä­si­tystä että yli­päänsä inhi­mil­listä hybristä suh­teessa luontoon.

Yhteis­kun­nal­li­nen muu­tos tuot­taa myös sekä uuden­laista uskon­nol­li­suutta että uuden­lai­sia tapoja ilmaista ja raken­taa uskon­nol­li­sia mer­ki­tyk­siä. Molem­mista toi­mii esi­merk­kinä Jaakko När­vän artik­ke­lis­saan ”Mal­til­li­nen ufo­lo­gia moder­nina uskon­nol­li­suu­tena” ana­ly­soima ufo­lo­gian haara. Närvä hakee mal­til­li­sen ufo­lo­gian uskon­nol­li­sia piir­teitä osoit­ta­malla yhtey­den esi­mer­kiksi ufoi­hin ja huma­noi­dei­hin liit­ty­vien tari­noi­den ja kei­ju­pe­rin­teen välillä. Samoin hän esit­tää, että moder­ni­saa­tioon liit­tyvä ratio­na­li­saa­tio ja tie­teen voit­to­kulku tuot­taa mal­til­li­sen ufo­lo­gian kal­taista uskon­nol­li­suutta, joka perus­te­lee uskon­nol­li­sia väit­teitä tie­teel­li­sellä retoriikalla.

Moder­ni­saa­tioon uskon­to­so­sio­lo­giassa perin­tei­sesti kyt­ketty seku­la­ri­saa­tio eri­lai­sine muine aatioi­neen (kuten dif­fe­ren­ti­aa­tio, indi­vi­dua­li­saa­tio ja plu­ra­li­saa­tio) on jat­ku­van uskon­to­tie­teel­li­sen deba­tin koh­teena. Tähän kes­kus­te­luun osal­lis­tuu Sampsa Saa­ri­nen artik­ke­lil­laan ”Seku­la­ri­se­ring och Kul­tur­kampf  i Tyskland 1871–1887”. Saa­ri­nen osoit­taa Sak­san 1800-luvun lopun kult­tuu­ri­so­tia käsit­te­le­vän tapaus­tut­ki­muk­sen avulla, kuinka mekaa­ni­nen mak­ro­so­sio­lo­gi­nen tapa käyt­tää seku­la­ri­saa­tio­teo­riaa län­si­mai­sen uskon­nol­li­suu­den muu­tok­sen selit­tä­jänä ei vält­tä­mättä ole rele­vantti mik­ro­so­sio­lo­gi­sessa tarkastelussa.

Saa­ri­nen kes­kus­te­lee artik­ke­lis­saan myös José Casa­no­van 1990-luvulla esit­tä­mästä uskon­to­jen paluu –tee­sistä, joka omalta osal­taan haas­taa perin­tei­set seku­la­ri­saa­tio­mal­lit. Tee­sin mukaan uskon­nosta on tul­lut vii­meis­ten vuo­si­kym­me­nien aikana var­tee­no­tet­tava yhteis­kun­nal­li­nen tekijä sekä glo­baa­listi että myös län­si­mai­sissa yhteis­kun­nissa. Ins­ti­tu­tio­naa­li­sesta näkö­kul­masta muu­tosta voi­daan tar­kas­tella poh­ti­malla esi­mer­kiksi sitä, millä tavalla uskon­nol­li­nen plu­ra­li­saa­tio vai­kut­taa yhteis­kun­nal­li­seen lain­sää­dän­töön. Tätä tee­maa käsit­te­lee Anu Hei­no­nen kat­sauk­ses­saan kah­teen Bel­giassa pidet­tyyn kon­fe­rens­siin sekä Johanna Kont­tori kirja-arviossaan Cum­per & Lewi­sin kir­jasta ”Reli­gion, Rights and Secu­lar Society”. Molem­missa teks­teissä tulee sel­keästi esille se, kuinka uskon­to­jen paluu ja uskon­nol­li­nen moni­muo­toi­suus pakot­taa val­tiot uudel­lee­nar­vioi­maan sekä uskon­non ja val­tion suh­detta että oman lain­sää­dän­tönsä lähtökohtia.

Tässä nume­rossa on myös kat­saus Hel­sin­gin yli­opis­ton uskon­to­tie­teen opis­ke­li­joi­den aine­jär­jestö Myt­hok­sen his­to­ri­aan. Vuonna 2012 Myt­hok­sen perus­ta­mi­sesta tuli kulu­neeksi 40 vuotta, ja tätä merk­ki­paa­lua juh­lis­tet­tiin opis­ke­li­joi­den ja oppiai­neen hen­ki­lö­kun­nan voi­min. Aine­jär­jes­tön perus­ta­mi­sen taus­talla vai­kut­ti­vat paitsi huma­nis­tio­pis­ke­li­joi­den ase­man tur­vaa­mi­nen myös pyr­ki­mys saada heille pää­ai­neen opis­ke­luoi­keus uskon­to­tie­teessä. Tämä toteu­tui­kin seu­raa­vana vuonna 1973, joten myös kuluva vuosi on Hel­sin­gin yli­opis­ton uskon­to­tie­teen kan­nalta juhlavuosi.

Vuosi 2013 on myös Suo­men Uskon­to­tie­teel­li­sen Seu­ran juh­la­vuosi. Seura perus­tet­tiin vuonna 1963, joten tänä vuonna seura juh­lii puo­li­vuo­si­sa­taista tai­val­taan. Juh­la­se­mi­naari pide­tään Turun yli­opis­tossa jou­lu­kuussa. Pari vuotta perus­ta­mi­sensa jäl­keen, vuonna 1965, Suo­men Uskon­to­tie­teel­li­nen Seura alkoi jul­kaista aika­kaus­kir­jaa Teme­nos, joka on ainoa kan­sain­vä­li­nen uskon­to­tie­teel­li­nen jul­kaisu Pohjoismaissa.

Neljä vuo­si­kym­mentä Teme­nok­sen jäl­keen, vuonna 2005, perus­tet­tiin verk­ko­jul­kaisu Uskon­non­tut­kija – Reli­gions­fors­ka­ren tar­joa­maan Suo­men uskon­to­tie­teel­li­selle ken­tälle koti­mai­silla kie­lillä jul­kais­tava referee-julkaisu, joka täy­den­täisi Teme­nosta. Alusta alkaen myös Uskon­non­tut­ki­jan tavoit­teena on ollut kerätä uskon­to­tie­tei­li­jöitä yhteen ja tar­jota yhtei­nen foo­rumi tut­ki­mus­tu­los­ten ja kat­saus­ten jaka­mi­seen. Alku­jaan yksit­täis­ten tut­ki­joi­den aktii­vi­suu­den varassa lepäävä jul­kaisu on nyky­ään Suo­men Uskon­to­tie­teel­li­sen Seu­ran vas­tuulla, jol­loin se voi omalta osal­taan toi­mia osana suo­ma­lais­ten uskon­to­tie­tei­li­jöi­den verkostoa.