Maailman ympäri ja vähän muutakin — lyhyt katsaus Mythos ry:n 40-vuotiseen historiaan

Download PDF

Anna Lind­fors ja Mai Jout­se­lai­nen
Hel­sin­gin yliopisto

Hel­sin­gin uskon­to­tie­teen opis­ke­li­joi­den aine­jär­jestö Myt­hos ry juhli 12.12.2012 40-vuotista tai­val­taan Agrok­sen­mäen hol­vi­kel­la­rissa liki kuu­den­kym­me­nen hen­gen voi­min. Ainut­laa­tui­sen tilai­suu­den kun­niaksi Myt­hos kat­sas­taa nykyis­ten aktii­viensa kynien tur­vin his­to­ri­aansa. Nel­jään­kym­me­neen toi­min­ta­vuo­teen on mah­tu­nut kaik­kea mah­dol­lista: yli­opis­to­uu­dis­tuk­sia, vaih­tu­van vil­kasta ja vaih­tu­va­ni­mistä jul­kai­su­toi­min­taa, käve­ly­retki Kii­nassa, aka­tee­mi­sia kes­kus­te­luja ja opis­ke­li­jae­lä­mää. Moni tarina säi­ly­nee­kin vain toi­mi­joi­den muis­toissa, mutta seu­raa­ville suku­pol­ville on jää­nyt kasa Myt­hok­sen jul­kai­suja, johon poh­jaamme tämän kat­sauk­sen. Leh­tien ja mui­den jul­kai­su­jen sekä tie­dot­tei­den (joita alle­kir­joit­ta­neilla on vuo­silta 1974–2001) lisäksi mate­ri­aa­li­namme toi­mi­vat Itä-Suomen ja Turun yli­opis­to­jen dosen­tin Teuvo Lai­ti­lan ja Hel­sin­gin yli­opis­ton pro­fes­so­rin René Gothó­nin haas­tat­te­lut. Tässä kat­sauk­sessa tar­kas­te­lemme aine­jär­jes­tön toi­min­taa ja kehi­tystä jul­kai­su­toi­min­nan kautta sekä siitä näkö­kul­masta, miten Myt­hos on pyr­ki­nyt vai­kut­ta­maan oppiai­neen kehi­tyk­seen ja opetukseen.

Perus­ta­mi­nen ja suh­teet mui­hin opiskelijajärjestöihin

Myt­hos, joka on otta­nut aktii­vi­sesti kan­taa Hel­sin­gin yli­opis­tossa annet­tuun ope­tuk­seen ja toi­mi­nut ahke­rasti edus­ta­miensa opis­ke­li­joi­den akti­voi­mi­seksi, sai alkunsa vuonna 1972. Kuten yhden Myt­hok­sen kol­mesta perus­ta­ja­jä­se­nestä, pro­fes­sori René Gothó­nin, tarina ker­too, kaikki alkoi pari­sän­gystä. Yhdessä Hannu Kil­pe­läi­sen, Markku Pyy­siäi­sen ja mui­den uskon­to­tie­teen opis­ke­li­joi­den kanssa Gothóni päätti perus­taa historiallis-kielitieteellisen osas­ton opis­ke­li­joille oman aine­jär­jes­tön. Uuden aine­jär­jes­tön tar­koi­tuk­sena oli ajaa opis­ke­li­joi­den etua, tuoda saman aineen opis­ke­li­joita yhteen ja saada historiallis-kielitieteellisen osas­ton opis­ke­li­joille pää­ai­neen opinto-oikeus uskon­to­tie­teessä. Vii­mei­nen tavoite toteu­tui­kin vuonna 1973 historiallis-kielitieteellisten opis­ke­li­joi­den saa­dessa täy­den pää­ai­neen opinto-oikeuden. Viral­li­nen jär­jes­täy­ty­mis­ko­kous pidet­tiin 12.12.1972. Pai­kalle oli kut­suttu opis­ke­li­joita sekä uskon­to­tie­teen jaosto. Kokouk­sen äänes­tyk­sen tulok­sena 10 kan­natti viral­li­sen etu­jär­jes­tön perus­ta­mista, yksi hen­kilö äänesti epä­vi­ral­li­sen aine­jär­jes­tön puo­lesta ja yksi arpa oli tyhjä. Teo­lo­gian yli­op­pi­las Bys­kata ehdotti epä­vi­ral­li­sen opis­ke­li­ja­neu­vos­ton perus­ta­mista, sillä hänen mukaansa TYT (Teo­lo­gian Yli­op­pi­lai­den Tie­de­kun­tayh­dis­tys) ajoi jo uskon­to­tie­teen opis­ke­li­joi­den etuja. Perus­ta­mis­pöy­tä­kir­jaan Bys­kata jätti eroa­van mie­li­pi­teensä. Rekis­te­riin Myt­hos ry pääsi aat­teel­li­sena yhdis­tyk­senä vuonna 1974 ja vielä 1979 muuna yhdistyksenä.

Muista opis­ke­li­ja­jär­jes­töistä juuri suhde TYT:iin on yksi näky­vim­mistä. Vaikka Myt­hos on vakiin­nut­ta­nut ase­mansa, edel­leen jat­ku­vassa kah­den tie­de­kun­nan väli­sen oppiai­neen tilan­teessa raja­kiista voisi olla mah­dol­lista. Rii­te­lyyn eivät jär­jes­töt ole kui­ten­kaan läh­te­neet, mutta epäi­lyt siitä, saa­vut­taako Myt­hos teo­lo­gi­sessa tie­de­kun­nassa opis­ke­le­via uskon­to­tie­tei­li­jöitä sekä poh­din­nat teo­lo­gi­sen ja huma­nis­tis­ten uskon­to­tie­tei­li­jöi­den suh­teista herää­vät välillä aine­jär­jes­tön pii­rissä. TYT:n tär­keää ase­maa Myt­hok­sen toi­min­nassa kuvaa jär­jes­tön nykyi­sen hal­li­tuk­sessa istuva TYT-vastaavan pesti.

Ulko­suh­teita Myt­hos on har­ras­ta­nut TYT:n lisäksi eri­tyi­sesti kan­san­tie­tei­li­jöi­den ja folklo­ris­tien aine­jär­jes­tön Nefan ja Turun uskon­to­tie­teen aine­jär­jes­tön Nir­va­nan kanssa. Yhteis­työ Nefan kanssa sai alkunsa jo vuonna 1977 ja on jat­ku­nut siitä läh­tien. Nyky­ään Myt­hos jär­jes­tää Nefan kanssa yhtei­set fuk­siai­set ja on tavan­nut myös jär­jes­tää yhtei­siä illa­nis­tu­jai­sia. Teuvo Lai­ti­lan mukaan syk­syllä 1980 oli aikeessa perus­taa kult­tuu­rin­tut­ki­joi­den yhtei­nen yhdis­tys, mutta se ei saa­nut tulta alleen. Nyky­ään eri kult­tuu­rien opis­ke­li­joi­den välistä yhteis­työtä on pyritty herät­tä­mään Maa­il­man kult­tuu­rien lai­tok­sen aine­jär­jes­tö­jen yhtei­sellä toi­min­nalla, jota aina­kin syk­syllä 2012 jär­jes­te­tyt sit­sit edustivat.

Jul­kai­sut ja toiminta

Yhdestä eroa­vasta äänestä huo­li­matta Myt­hos siis aloitti toi­min­tansa. Ensim­mäi­nen aine­jär­jes­tö­lehti oli Mythos-tiedote, joka jul­kais­tiin 1974. Tie­dote käsit­teli pää­asiassa tuo­retta aine­jär­jes­töä ja orga­ni­saa­tion toi­min­taa. Tie­dot­teita jul­kais­tiin alkuai­koina ahke­rasti, ja sisäl­töön tuli myös kan­taa­ot­ta­vam­paa mate­ri­aa­lia. Jul­kai­suilla oli vuo­sien var­rella monia nimiä, kuten Kva­si­myytti, Numi­nöösi sekä Ikui­suus­ky­sy­mys. Vuonna 2001 jul­kais­tiin Ikui­suus­ky­sy­myk­sen Retrospektiivi-numero, jossa onnis­tu­neesti käy­tiin läpi jul­kai­su­jen his­to­riaa ja vuo­si­kym­men­ten tapah­tu­mia sekä mer­kit­tä­viä kir­joi­tuk­sia. 1990-luvulla Myt­hok­sen jul­kai­su­toi­minta koh­tasi het­kel­li­sen kuo­le­man. Muu­ta­man vuo­si­kym­me­nen alku­vuo­sien jäl­keis­ten nume­roi­den jäl­keen lehti heräsi jäl­leen vuo­si­kym­me­nen lopussa Numinöösi-nimellä.

Vuo­si­sa­dan vaih­tu­mi­sen jäl­keen lehti on jat­ka­nut satun­naista ilmes­ty­mis­tään vaih­taen nimensä Mynt­hok­seksi 2000-luvun puo­li­vä­lin jäl­keen. Leh­det ovat vuo­si­kym­men­ten läpi olleet var­sin vapaa­muo­toi­sia, sisäl­täen kaik­kea runoista, anek­doo­teista ja kurio­si­tee­teista esse­ly­hen­nyk­siin ja uskon­to­tie­teel­li­sesti kiin­nos­ta­vien aihei­den esit­te­lyyn sekä yli­opis­toa ja opis­ke­li­jae­lä­mää ruo­ti­viin ja kri­ti­soi­viin kir­joi­tuk­siin. Kiin­nos­ta­vana piir­teenä on läpi vuo­sien kul­ke­nut leh­den myö­häs­ty­mi­nen aika­tau­lus­taan sekä opis­ke­li­joi­den pai­nos­ta­mi­nen kir­joit­ta­maan tär­ke­ään leh­teen, joka kii­rei­sinä vuo­sina keräsi lähinnä Myt­hok­sen hal­li­tuk­sen panok­sen. Monille aine­jär­jes­töille lie­nee tul­lut tutuksi tämä tilanne, joka kitey­tyy osu­vasti Mythos-tiedotteen nimi­kil­pai­luun, jonka surul­li­nen tulos ilmoi­tet­tiin vuo­den 1975 toi­sen tie­dot­teen pie­nessä uuti­sessa: yhtään ehdo­tusta ei ollut saa­pu­nut toimitukselle.

Leh­tien lisäksi Myt­hok­sella on oma jul­kai­susar­jansa. Tähän sar­jaan kuu­lui­vat mm. Aino-Maija Hil­tusen, Pet­teri Kos­ki­kal­lion ja Teuvo Lai­ti­lan toi­mit­tama Bib­lio­gra­fia Hel­sin­gin yli­opis­ton uskon­to­tie­teen opin­näyt­teistä 1970–1983 (Myt­hos r.y:n jul­kai­suja, 1) sekä Hen­rika Ring­bo­min ja Aino-Maija Hil­tusen toi­mit­tama Myt­hos ry:n Kiina-raportti 1985 (Myt­hos ry:n jul­kai­suja n:o 2). Bib­lio­gra­fioita on toi­mi­tettu useampi ja nii­den lisäksi ennen verk­ko­tie­to­kan­toja myös luet­te­lot kurs­si­kir­joista kerä­si­vät suo­siota. Kari Mikko Vesa­lan kir­joit­tama ja Myt­hok­sen kus­tan­tama teos on aika­naan toi­mi­nut myös pää­sy­koe­kir­jana. Mie­len­kiin­toista on kui­ten­kin se, että useampi jul­kaisu kul­kee tit­te­lillä Myt­hok­sen jul­kai­suja nro 1.

Opis­ke­li­ja­jär­jes­tö­jen bilei­ma­goa vaka­vam­paa toi­min­taa edusti myös Myt­hok­sen vuonna 1977 jär­jes­tämä vas­ta­kult­tuu­ri­kol­lo­kvio, jonka tar­koi­tuk­sena oli tuoda esille uskon­nol­li­sen ken­tän moni­nai­suutta. Tilai­suu­teen osal­lis­tui eri­lais­ten vas­ta­kult­tuu­rien eli vaih­toeh­tois­ten uskon­nol­lis­ten yhtei­sö­jen edus­ta­jia sekä tie­tysti opis­ke­li­joita. Seu­raa­vana vuonna jär­jes­tet­tiin Mie­len­ter­veys ja yhteisö –kol­lo­kvio yhdessä psy­ko­lo­gian opis­ke­li­joi­den kanssa. Perin­nettä jat­koi kes­kus­te­lua herät­tä­nyt Syn­tymä, sek­su­aa­li­suus, kuo­lema –kol­lo­kvio vuonna 1980. Mate­ri­aa­lien vähyy­destä joh­tuen emme tiedä saiko suo­sittu aka­tee­mi­nen kes­kus­te­lu­pe­rinne jat­koa tule­vina vuo­si­kym­me­ninä. Nyky­ään opis­ke­li­joita infor­ma­tii­vi­siin ja kes­kus­te­le­viin ilta­miin kerää noin neljä kerta vuo­dessa jär­jes­tet­tä­vät BuddhaBarit.

Tär­keässä osassa Myt­hok­sen toi­min­taa jo jär­jes­tön alkua­joista ovat olleet suh­teet oppiai­neen hen­ki­lö­kun­taan. 1970-luvulta asti jat­ku­neet oppiai­neen hen­ki­lö­kun­nan ja opis­ke­li­joi­den väli­set lai­tos­ko­kouk­set ovat olleet tär­kein hen­ki­lö­kun­nan ja opis­ke­li­joi­den väli­nen vies­tin­tä­ka­nava. Näi­den nyky­ään Mus­teina tun­net­tu­jen kokous­ten lisäksi Myt­hos on tasai­sin välia­join kerän­nyt jäse­nil­tään ja muilta opis­ke­li­joilta ope­tusta kos­ke­vaa palau­tetta, jota oppiai­neen hen­ki­lö­kunta on halu­tes­saan voi­nut hyö­dyn­tää. Aine­jär­jes­tön alkua­joilta on säi­ly­nyt Myt­hok­sen ope­tus­ky­se­ly­lista, jossa opis­ke­li­joi­den mie­li­pi­teitä kurs­sista kysel­tiin kak­si­puo­lei­sella lomak­keella. Mie­li­pi­tei­den kar­toi­tus on säi­lyt­tä­nyt ase­mansa Myt­hok­sen ja oppiai­neen yhteis­työssä kautta Myt­hok­sen his­to­rian ja opis­ke­li­joi­den mie­li­pi­dettä on kyselty palaut­teen­ke­ruu­jär­jes­tel­mällä useam­paan­kin otteeseen.

Aina yli­opis­toon vai­kut­ta­mi­nen ei ole ollut ruusuista. Teuvo Lai­ti­lan mukaan Myt­hos kom­men­toi ja kri­ti­soi­kin 1970–1980 –luku­jen tait­teen opin­to­uu­dis­tusta sekä tut­kin­to­uu­dis­tus­työ­ryh­mässä että Mythos-lehdessä. Kan­na­no­toilla ei kui­ten­kaan Lai­ti­lan muis­tin mukaan ollut vai­ku­tusta. Sen sijaan oppiai­neen kurs­sien peruu­tuk­set, jotka vuo­den 1977 nel­jän­nen Mythos-tiedotteen mukaan pyö­ri­vät jopa 50 pro­sen­tissa, vähe­ni­vät 1980-luvulle tul­taessa. Vaih­te­le­van menes­ty­nyttä vai­kut­ta­mis­pyr­ki­mystä edus­taa myös Myt­hok­sen kan­nan­otto 2000-luvulla yhden perus­kurs­sin kir­jan vaih­ta­mi­sesta. Kysei­nen Ninian Smar­tin maa­il­ma­nus­kon­to­jen käsi­kirja on edel­leen ope­tus­oh­jel­massa, vaikka se het­kel­li­sesti sai­kin vie­rel­leen suo­ma­lais­ten tut­ki­joi­den teok­sen.

Muussa toi­min­nassa Myt­hos on kun­nos­tau­tu­nut eri­tyi­sesti ulko­maille suun­tau­tu­nei­den opin­to­mat­ko­jen allalla. Yksi ensim­mäi­sistä opin­to­mat­koista teh­tiin Mur­mans­kiin vuonna 1978. 1985 jär­jes­tet­tiin pit­kään suun­ni­teltu Kii­nan­matka, joka oli kes­tol­taan neljä viik­koa. Kii­naan mat­kus­tet­tiin junalla Venä­jän halki. Mat­kat kes­ti­vät kaksi viik­koa ja perillä viih­dyt­tiin jäl­jelle jää­neet kaksi viik­koa. Itse mat­kan suun­nit­telu aloi­tet­tiin jo vuonna 1981, mutta toteu­tuk­seen meni vielä vuo­sia. Myt­hos toimi yhteis­työssä Suomi-Kiina-seuran kanssa, joka hoiti mat­kan jär­jes­te­lyn. Mat­kaa rahoi­tet­tiin paitsi opis­ke­li­joi­den kuk­ka­roi­den poh­jai­silla, myös eri tahoilta saa­duilla avus­tuk­silla. Suu­ria pon­nis­tuk­sia vaa­ti­neen Kii­nan mat­kan lisäksi Myt­hos on mat­kus­ta­nut muun muassa Puo­laan, Viroon, Ruot­siin, Lat­vi­aan ja Venä­jälle. Kir­joi­tus­het­kellä vii­mei­sin matka teh­tiin vuo­den 2013 maa­lis­kuussa etno­gra­fi­sille elo­ku­va­fes­ti­vaa­leille Tar­toon ja seu­raava on vasta aktii­vien unissa.

Tyy­pil­li­senä opis­ke­li­ja­jär­jes­tönä Myt­hos on myös jär­jes­tä­nyt eri­lai­sia juh­lia. Perin­tei­seksi 2000-luvulla on muo­dos­tu­nut joka vapun pik­nik jat­koi­neen sekä jou­lun alla vie­tet­tävä hen­ki­lö­kun­nan ja opis­ke­li­joi­den yhtei­nen puu­ro­juhla. Yhtä lailla oppiai­neel­leen uskol­li­sena vie­railu eri­lai­sissa uskon­nol­li­sissa tilai­suuk­sissa on värit­tä­nyt aine­jär­jes­tön vuo­sia. Muun muassa Vanha Valamo sai myyt­ti­siä hel­sin­ki­läi­siä vie­raita vuonna 1977 sekä  Uusi Valamo puo­les­taan vuonna 2010. Myös kult­tuu­ri­toi­min­nassa on pyritty yllä­pi­tä­mään uskon­to­tie­teel­listä kiin­nos­tusta ja aine­jär­jes­tön tie­de­tään­kin vie­rail­leen eri­näi­sissä teat­te­ri­näy­tök­sissä, kat­so­neen elo­ku­via lai­dasta lai­taan ja luke­neen yhdessä myös kurs­si­suo­ri­tus­ten ulko­puo­li­sia teks­tejä yhtei­nen kiin­nos­tuk­sen kohde mielessä.

Myt­hos näyt­tää säi­lyt­tä­neen aktii­vi­sen pie­nen aine­jär­jes­tö­elä­mänsä lukuun ota­matta yhtä pimeää auk­koa, joka 1990-lukunakin tun­ne­taan. Ne vähäi­set läh­teet, jotka tuolta ajalta ovat Myt­hok­selle säi­ly­neet, ker­to­vat hil­jai­sesta kau­desta. Ikuisuuskysymys-lehti kuvai­lee vuo­si­kym­mentä otsi­kolla “1990-luku: kuo­lema ja ylös­nouse­mus.” Var­sin­kin vuo­si­kym­me­nen puo­li­väli vai­kut­taa ole­van ont­toa aikaa, aina­kin mikäli läh­de­ma­te­ri­aa­lei­hin on luot­ta­mi­nen. Vuonna 1990 ilmes­tyi kaksi Kvasimyytti-lehteä, joi­den tar­koi­tuk­sena oli tar­jota opis­ke­li­joille uuti­sia, tapah­tu­ma­ra­port­teja sekä huhuja. Vuo­si­kym­me­nen lopulla, tar­kem­min 1998, Harri Mark­kula kir­joitti Numinöösi-lehdessä syitä sii­hen, miksi lai­tok­selle oli niin haas­ta­vaa saada assis­ten­tin vir­kaa. Myt­hok­sen toi­minta akti­voi­tui jäl­leen 2000-luvulla ja nyky­ään se pyr­kii vas­taa­maan jäse­nis­tönsä tar­pei­siin 13 ihmi­sen hal­li­tuk­sen voimin.

Lopuksi

Lukiessa vuo­si­kym­men­ten takai­sia leh­tiä nykyi­sen jär­jes­tö­ak­tii­vin sil­mään pis­tää tois­tu­vuus, joka tun­tuu niin tutulta nykyi­ses­sä­kin jär­jes­tö­elä­mässä. Opis­ke­li­jat eivät lähde aktii­vien mie­lestä tar­peeksi aktii­vi­sesti mukaan akti­vi­teet­tei­hin, ja kun läh­te­vät, niin vain naut­ti­maan juh­lista väis­täen ”nak­keja”, jär­jes­tä­mistä; aika on aina lopussa, ja lopulta asiat teh­dään kii­reessä viime tin­kaan tai vähän sen jäl­keen, yli­opis­tolla ei ole tar­peeksi resurs­seja ja huma­nis­tien työl­lis­ty­mi­sa­lat askar­rut­ta­vat. Myt­hos, joka kulu­vana opis­ke­lu­vuo­tena on muun muassa pitä­nyt yllä yhteyttä hen­ki­lö­kun­taan, läh­te­nyt suun­nit­te­le­maan palau­te­jär­jes­tel­mää, mat­kus­ta­nut, jär­jes­tä­nyt työ­elä­mäil­lan, kir­joit­ta­nut omaa leh­teä, innos­ta­nut kes­kus­te­le­maan Budd­ha­Ba­rin sii­vin ja jär­jes­tä­nyt kult­tuu­ri­toi­min­taa on hyvin lähellä sitä Myt­hosta, joka sai alkunsa 1970-luvun alkuvuosina.