Eurooppalainen paradoksi

Download PDF

Johanna Kont­tori
Hel­sin­gin yliopisto

Peter Cum­per & Tom Lewis (eds.) 2012. Reli­gion, Rights and Secu­lar Society. Euro­pean Pers­pec­ti­ves. Chel­ten­ham, UK and Nort­hamp­ton, MA, USA: Edward Elgar, 336 s. 

Vielä muu­tama vuo­si­kym­men sit­ten oli tavan­omaista tar­kas­tella Euroop­paa maan­osana, jossa uskon­non yhteis­kun­nal­li­nen mer­ki­tys oli sel­vässä las­kussa. Roh­keim­mat ennus­ti­vat peräti uskon­non häviä­mistä. Tämä kehi­tys on kui­ten­kin muut­tu­nut, jopa niin, että on todettu juma­lan palan­neen takai­sin Euroop­paan. Kom­mu­nis­min muren­tu­mi­nen Itä-Euroopassa, vaih­toeh­tois­ten hen­gel­li­syy­den muo­to­jen lisään­ty­mi­nen, ja eri­tyi­sesti mus­li­mi­maista läh­te­nei­den maa­han­muut­ta­jien mää­rän kasvu ovat kaikki teki­jöitä, jotka ovat osal­taan vai­kut­ta­neet sii­hen, että uskonto on palan­nut pai­koin voi­mal­li­ses­ti­kin euroop­pa­lai­seen jul­ki­seen tilaan ja kes­kus­te­luun. Unoh­taa ei tule myös­kään pal­jon media­huo­miota saa­nei­den kiis­to­jen, konflik­tien ja terrori-iskujen mer­ki­tystä: Suo­mes­sa­kin tun­ne­taan hyvin esi­mer­kiksi Rans­kan hui­vi­kiis­tat ja Sveit­sin uusien mina­reet­tien raken­ta­mi­sen kiel­tävä laki. 

Sen sijaan, että uskonto olisi kadon­nut euroop­pa­lai­sesta jul­ki­sesta tilasta, tasa­pai­not­te­le­vat val­tiot nyky­ään seku­laa­rien ja uskon­nol­lis­ten arvo­jen välillä mitä eri­lai­sim­pien kysy­mys­ten parissa. Peter Cum­pe­rin ja Tom Lewi­sin toi­mit­tama Reli­gion, Rights and Secu­lar Society pureu­tuu tähän tämän päi­vän moni­mut­kai­seen euroop­pa­lai­seen todel­li­suu­teen. Toi­mit­ta­jien mukaan uskon­nol­lis­ten ja seku­laa­rien arvo­jen suh­teita Euroo­passa lei­maa para­doksi: toi­saalta libe­raa­lien demo­kra­tioi­den arvot ja halu tur­vata ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mi­nen ovat joh­ta­neet uskon­nol­li­sen plu­ra­lis­min kas­vuun, mutta toi­saalta eri uskon­to­kun­nat ja nii­den edus­ta­jat myös ajau­tu­vat monesti konflik­tiin nii­den maal­lis­ten arvo­jen kanssa, jotka yli­pää­tään mah­dol­lis­ta­vat pluralismin.

Reli­gion, Rights and Secu­lar Society koos­tuu kaik­ki­aan vii­des­tä­toista luvusta. Lyhyeh­kön joh­dan­non jäl­keen kir­jan kes­kei­sen osan muo­dos­ta­vat maa­koh­tai­set artik­ke­lit. Uskon­non ja val­tion suh­detta, uskon­toon liit­ty­vää lain­sää­dän­töä, sekä kes­kei­siä haas­teita, ongel­mia ja mah­dol­li­suuk­sia, joita uskon­toi­hin ja uskon­non har­joit­ta­mi­seen kysei­sessä maassa liit­tyy, esi­tel­lään Alan­ko­maita, Iso-Britanniaa, Sak­saa, Irlan­nin tasa­val­taa, Espan­jaa, Ita­liaa, Rans­kaa, Kyprosta, Unka­ria, Bal­ka­nin aluetta sekä Slo­va­kiaa, Tse­kin tasa­val­taa ja Puo­laa käsit­te­le­vissä artik­ke­leissa. Maa­koh­tai­set artik­ke­lit eivät nou­data mitään tiuk­kaa kaa­vaa, vaan kus­sa­kin käsi­tel­lään kir­jan tema­tiik­kaa juuri kysei­selle maalle olen­nai­sesta näkö­kul­masta käsin. Kir­jan päät­tää kolme temaat­tista artik­ke­lia, joista ensim­mäi­nen on kat­saus uskon­toi­hin ja uskon­nol­li­suu­teen Euroo­passa, toi­sessa käsi­tel­lään isla­mia ja seku­laa­reja arvoja Euroo­passa, ja kol­man­nessa kes­ki­ty­tään uusiin uskon­nol­li­siin liik­kei­siin. Enem­mistö kir­jan kir­joit­ta­jista on oikeus­tie­tei­li­jöitä, mutta mukana on myös yhteiskuntatieteilijöitä.

Reli­gion, Rights and Secu­lar Society –kir­jan artik­ke­lit ovat lähes poik­keuk­setta kiin­nos­ta­via ja suju­vasti kir­joi­tet­tuja teks­tejä, jotka aukea­vat laa­jem­mal­le­kin kuin vain oikeus­tie­tei­li­jöistä koos­tu­valle luki­ja­kun­nalle. Maa­koh­tai­set artik­ke­lit tar­joa­vat kieh­to­van kat­sauk­sen nii­hin moni­nai­siin kysy­myk­siin, joita Euroo­pan maissa on viime vuo­si­kym­me­ninä nous­sut esiin liit­tyen tavalla tai toi­sella uskon­toon: Rans­kassa on käyty vil­kasta kes­kus­te­lua mus­li­mi­tyt­tö­jen ja –nais­ten vaa­te­tuk­seen liit­tyen, Iso-Britanniassa on poh­dittu onko kato­li­sella adop­tio­jär­jes­töllä oikeutta kiel­täy­tyä tar­joa­masta pal­ve­lui­taan samaa suku­puolta ole­ville paris­kun­nille, enti­sissä itä­blo­kin maissa puo­les­taan on jär­jes­telty uskon­non ja val­tion suh­teita ja lain­sää­dän­töä kom­mu­nis­min jäl­kei­sessä todel­li­suu­dessa. Pai­koin tapause­si­mer­kit tilan­teista, joissa uskon­nol­li­set ja seku­laa­rit arvot ovat tör­män­neet yhteen, ovat hyvin lyhyitä. Esi­mer­kiksi Mar­jo­lein van den Brin­kin ja Titia Loe­ne­nin Alan­ko­maita käsit­te­le­vää artik­ke­lia lukies­sani jäin kai­paa­maan tar­kem­pia kuvauk­sia ja pitem­mälle vie­tyjä ana­lyy­seja siinä esi­tel­lyistä lukui­sista tapauk­sista. Toi­saalta, Rans­kaa käsit­te­levä artik­keli kes­kit­tyy ainoas­taan mus­li­mi­nais­ten pukeu­tu­mi­sesta käy­tyi­hin kes­kus­te­lui­hin. Syl­vie Bacquet’n kir­joit­tama luku on erin­omai­nen, mutta Ranska olisi tar­jon­nut mie­len­kiin­toi­sen esi­mer­kin myös esi­mer­kiksi uusista uskon­nol­li­sista liik­keistä käy­dyistä keskusteluista.

Artik­ke­leista piir­tyy kui­ten­kin hyvin esiin se, kuinka monin eri tavoin uskon­non, lain­sää­dän­nön ja poli­tii­kan suh­teet, samoin kuin eri uskon­to­kun­tien väli­set suh­teet, ovat his­to­rian saa­tossa muo­tou­tu­neet, ja kuinka yhä edel­leen euroo­pa­lai­set val­tiot eroa­vat voi­mak­kaasti näissä kysy­myk­sissä toi­sis­taan. Eriä­vät näke­myk­set esi­mer­kiksi teki­jöistä, joi­den perus­teella uskon­non­va­pautta voi­daan ja on syytä rajoit­taa, tule­vat esille myös Euroo­pan ihmi­soi­keus­tuo­miois­tui­men uskon­toa kos­ke­vissa pää­tök­sissä, joissa on yleensä jätetty tilaa uskon­non­va­pau­den tul­kin­nalle kan­sal­li­sesta lain­sää­dän­nöstä ja perin­teestä käsin.

Temaat­ti­set luvut ovat pal­jolti omia koko­nai­suuk­si­aan ja, niin mie­len­kiin­toi­sia kuin ne ovat­kin, jää­vät siten hie­man irral­li­siksi. Nämä luvut oli­si­vat voi­neet toi­mia kokoa­vina, yhteen­ve­don­omai­sina teks­teinä, mikäli ne olisi sidottu sel­vem­min maa­koh­tai­siin kat­sauk­siin. Toi­saalta, kir­jan raken­teen tasa­pai­noi­suu­den kan­nalta toi­miva rat­kaisu olisi voi­nut olla jakaa kirja osiin. Näistä ensim­mäi­sessä olisi ollut joh­danto ja Grace Davien uskon­toa ja uskon­nol­li­suutta Euroo­passa käsit­te­levä artik­keli, toi­sessa maa­koh­tai­set luvut, ja kol­man­nessa neljä tai viisi temaat­tista lukua. Isla­min ja uusien uskon­nol­lis­ten liik­kei­den ohella olisi voitu käsi­tellä esi­mer­kiksi mos­kei­joi­den ja mina­reet­tien raken­ta­mi­sesta käy­tyjä kes­kus­te­luita, ritu­aa­li­teu­ras­tuk­seen liit­ty­viä kysy­myk­siä, ja uskon­non­ope­tusta kou­luissa. Mie­len­kiin­toi­nen tar­kas­te­lu­kohde olisi voi­nut ollut myös EU:n perus­tus­laista 2000-luvun alku­puo­lella käyty kes­kus­telu, joka osal­taan nosti esiin ne erot, joita eri EU-maiden välillä val­lit­see suh­teessa uskon­non yhteis­kun­nal­li­seen paik­kaan ja asemaan.

Eni­ten media­huo­miota 2000-luvun Euroo­passa saa­neet uskon­toon liit­ty­vät kiis­tat ja konflik­tit ovat lähes poik­keuk­setta kos­ket­ta­neet isla­min uskon­toa: Pro­feetta Muham­ma­dista teh­dyistä pila­ku­vista nous­sut kiista, Madri­din ja Lon­toon pommi-iskut, sekä hol­lan­ti­lais­ten Pim For­tu­ynin ja Theo van Gog­hin mur­hat ovat osal­taan olleet nos­ta­massa uskon­non, ja eri­to­ten isla­min, mukaan jul­ki­seen ja poliit­ti­seen kes­kus­te­luun. Uuti­soin­nin perus­teella voi saada kuvan, että lähinnä islam aset­taa euroop­pa­lai­sille val­tioille ja nii­den lain­sää­dän­nölle haas­teita, mutta todel­li­suus ei ole näin yksioi­koi­nen. Reli­gion, Rights and Secu­lar Society –kir­jan vah­vuuk­siin kuu­luu, että siinä tar­kas­tel­laan seku­laa­rien arvo­jen, lain­sää­dän­nön ja eri uskon­to­kun­tien koh­taa­mista Euroo­passa. Pain­opiste on kris­til­li­sissä kir­koissa sekä isla­missa, uusien uskon­nol­lis­ten liik­kei­den saa­dessa jon­kin ver­ran huomiota.

Kir­jaan  on saatu mukaan var­sin kat­tava edus­tus Euroo­pan eri maista, mikä onkin yksi kir­jan vah­vuuk­sista. Siinä missä Rans­kan, Sak­san ja Iso-Britannian voi sanoa ole­van ns. vakio­ta­va­raa tämän tyyp­pi­sissä teok­sissa, on jon­kin ver­ran har­vi­nai­sem­paa herk­kua päästä luke­maan Kyprok­sen, Slo­va­kian tai Tse­kin tasa­val­lan tilan­teesta. Kir­jan maan­tie­teel­li­sessä jakau­massa on kui­ten­kin yksi sel­keä puute sillä mukaan ei ole pääs­syt ainut­ta­kaan Poh­jois­maata käsit­te­le­vää artik­ke­lia. Vaikka kir­jan joh­dan­nossa sel­vi­te­tään­kin millä perus­tein maat ovat vali­koi­tu­neet mukaan, ei Poh­jois­mai­den rajaa­mista tar­kas­te­lun ulko­puo­lelle seli­tetä mil­lään tavalla.

Kai­ken kaik­ki­aan Reli­gion, Rights and Secu­lar Society on mie­len­kiin­toista luet­ta­vaa. Eri­tyi­sesti luki­jalle, jolle aihe­piiri on entuu­des­taan vielä tun­te­ma­ton, kirja tar­joaa var­sin kat­ta­van yleis­kat­sauk­sen uskon­noista ja lain­sää­dän­nöstä tämän päi­vän Euroo­passa. Myös aihe­pii­riä jo tun­teva lukija voi saada kir­jasta pal­jon irti. Itsel­leni mer­ki­tyk­sel­li­siä oli­vat ennen kaik­kea mui­hin uskon­to­kun­tiin kuin isla­miin liit­ty­vät tapause­si­mer­kit, jotka enti­ses­tään ava­si­vat ymmär­rys­täni niistä tilan­teista, joissa seku­laa­rit ja uskon­nol­li­set arvot Euroo­passa koh­taa­vat. Myös esi­mer­kiksi Kyprosta ja Puo­laa, Tse­kin tasa­val­taa sekä Slo­va­kiaa käsit­te­le­vät luvut oli­vat eri­tyi­sen kiin­nos­ta­via, sillä monissa 2000-luvun englan­nin­kie­li­sissä kokoo­ma­teok­sissa, joissa käsi­tel­lään uskon­nol­lis­ten ja seku­laa­rien arvo­jen koh­taa­mista, pain­opiste on enem­män Länsi-Euroopan maissa. Juuri tästä syystä esi­mer­kiksi Ger­hard Rob­ber­sin sinäl­lään ansio­kas esit­tely Sak­san tilan­teesta ei tar­jon­nut kal­tai­sel­leni aihe­pii­riä jo jon­kin ver­ran tun­te­valle luki­jalle juu­ri­kaan uutta.

Päin­vas­tai­sista ennus­tuk­sista huo­li­matta uskonto ei ole hävin­nyt Euroo­pasta. Uskon­nol­li­sessa ken­tässä tapah­tu­nei­den muu­tos­ten myötä useissa euroop­pa­lai­sissa val­tioissa on jou­duttu poh­ti­maan monesti jo rat­kais­tuksi kuvi­tel­tuja kysy­myk­siä uskon­non ja val­tion suh­teista, jul­ki­sen ja yksi­tyi­sen rajasta, sekä lain­sää­dän­nön takaa­mista oikeuk­sista uskon­toon liit­ty­vissä kysy­myk­sissä. Uskonto ja sen rooli seku­laa­reissa yhteis­kun­nissa on nous­sut ajan­koh­tai­seksi kysy­myk­seksi Euroo­passa, ja jo pel­käs­tään tästä syystä aihe­pii­riä käsit­te­levä tuore, hyvin kir­joi­tettu ja kat­tava kirja on suo­sit­te­le­mi­sen arvoinen.