Avainteos uskonnon ja matkailun tutkimukseen

Download PDF

Panu Pih­kala
Hel­sin­gin yliopisto

Mic­hael Staus­berg 2010. Reli­gion and Tou­rism. Cross­roads, Des­ti­na­tions and Encoun­ters. Lon­don & New York: Rout­ledge, 292 s.

Nor­jassa työs­ken­te­levä uskon­to­tie­tei­lijä Mic­hael Staus­berg on kir­joit­ta­nut ensim­mäi­sen laa­jem­man joh­dan­to­teok­sen uskon­non ja mat­kai­lun tut­ki­muk­seen. Reli­gion and Tou­rism on moni­puo­li­nen, sel­keästi kir­joi­tettu ja se ana­ly­soi terä­västi aihe­pii­ri­ään. On toden­nä­köistä, että kirja toi­mii pit­kään alansa perusteoksena.

Suo­meksi käsit­teitä mat­kailu ja turismi käy­te­tään hive­nen eri mer­ki­tyk­sissä. Staus­ber­gin teos käsit­te­lee pal­jon moder­niin turis­miin liit­ty­viä ilmiöitä, mutta kir­jan laaja-alaisuudesta joh­tuen on mie­le­kästä puhua siitä mat­kai­lun ja uskon­non tut­ki­muk­sena. Tätä tukee myös se, että teok­sessa uskon­to­tie­teen kes­kei­nen kes­kus­te­lu­kump­pani on mat­kai­lun tut­ki­mus (Tou­rism Studies).

Teok­sen kah­den pää­ai­heen perin­tei­nen liit­ty­mä­kohta on pyhiin­vael­lus, joka on samalla tut­ki­tuin uskon­toa ja mat­kai­lua yhdis­tävä ilmiö. Eten­kin Vic­tor ja Edit­hin Tur­ne­rin klas­si­siksi muo­dos­tu­nei­den tut­ki­mus­ten (ks. eri­tyi­sesti Tur­ner & Tur­ner 1978) myötä on uskon­non­tut­ki­muk­sessa alettu kes­kus­tella pyhiin­vael­luk­sen ja turis­min yhteenkietoutumisesta.

Tur­ne­rit kysee­na­lais­ti­vat perin­tei­set ste­reo­tyyp­pi­set näke­myk­set, joissa pyhiin­vael­lus näh­tiin usein eri­tyi­sen pyhi­te­tyksi mat­kai­lun muo­doksi ja turis­mista teh­tiin alem­piar­voi­nen mas­sa­mat­kus­tuk­sen kate­go­ria. ”Jokai­nen pyhiin­vael­taja on puo­liksi turisti ja jokai­nen turisti on puo­liksi pyhiin­vael­taja”, kiteyt­ti­vät Tur­ne­rit. Pyhiin­vael­ta­jan iden­ti­tee­tin omaava mat­kaaja saat­taa etsiä ennen kaik­kea näh­tä­vyyk­siä ja elä­myk­siä, kun taas turisti saat­taa kokea vaik­kapa kir­koissa vie­rail­les­saan aitoja hen­gel­li­siä koke­muk­sia. Ihmis­ten mat­kalla kokema yhteys (com­mu­ni­tas) piir­tyi Tur­ne­reille olen­nai­seksi teki­jäksi, sekä pyhiin­vael­luk­sessa että muussa mat­kai­lussa. 

Seu­raava mer­kit­tävä askel uskon­non ja mat­kai­lun liit­ty­mä­koh­tien tar­kas­te­lussa otet­tiin Boris Vuko­nicin vuo­den 1996 teok­sen Tou­rism and Reli­gion myötä. Vuko­nic tar­kas­teli mat­kai­lun uskon­nol­li­sia ulot­tu­vuuk­sia ja laa­jensi käsit­teen reli­gious tou­rism, uskon­nol­li­nen turismi/matkailu, käyt­töä. Roo­ma­lais­ka­to­li­nen Vuko­nic käsit­teli ennen kaik­kea oman uskon­to­pe­rin­teensä jäsen­ten mat­kai­lua, jossa hän näki perus­ta­van­laa­tui­sia liit­ty­mä­koh­tia uskon­nol­li­seen toi­min­taan ja koke­muk­siin. Tämän ”mat­kai­lun uskon­nol­li­suu­den” lisäksi Vuko­nic tar­kas­teli eri­tyistä uskon­nol­lista mat­kai­lua, jonka muo­doiksi hän näki pyhiin­vael­luk­sen, uskon­nol­li­sille juh­lille mat­kus­ta­mi­sen sekä muut mat­kai­lun puit­teissa tapah­tu­vat vie­rai­lut uskon­nol­li­sissa kohteissa.

Staus­berg on pereh­ty­nyt kat­ta­vasti aiem­piin pyhiin­vael­luk­sen ja uskon­nol­li­sen mat­kai­lun tut­ki­muk­sen teok­siin. Samalla hän laa­jen­taa ja sel­ven­tää uskon­non ja mat­kai­lun tut­ki­muk­sen tar­kas­te­lua­laa. Tut­ki­malla sekä teo­reet­ti­sia teok­sia että aitoja ilmiöitä Staus­berg pys­tyy tar­kas­te­le­maan moniu­lot­tei­sesti sel­lai­sia mat­kai­luun sisäl­ty­viä ele­ment­tejä, jotka liit­ty­vät uskon­toon (ja toi­sin­päin). Ilmiöi­den moni­nai­suus tuot­taa sel­keän käsi­tyk­sen siitä, kuinka laaja-alainen, kieh­tova ja moni­mut­kai­nen teema on kyseessä.

Siinä missä Vuko­nicin teok­sessa on pal­jon sovel­ta­vaa teo­lo­gista ajat­te­lua, Staus­berg läh­tee liik­keelle mat­kai­lun ja uskon­non ilmiöi­den kon­kreet­ti­sesta tar­kas­te­lusta. Juuri tämä empii­ri­nen ote erot­taa teok­sen perin­tei­sestä pyhiin­vael­lus­tut­ki­muk­sesta, jossa mat­kai­lun tut­ki­mus on ollut sivuun jäävä ala.

Staus­ber­gin teok­sen luke­mi­sen jäl­keen on helppo yhtyä hänen ihmet­te­lyynsä siitä, miten vähän mat­kai­luun on aiem­min kiin­ni­tetty huo­miota uskon­to­jen tut­ki­muk­sessa. Mat­kailu on  ilmiö, jonka pii­rissä tapah­tuu suuri osa koh­taa­mi­sista eri uskon­to­jen edus­ta­jien välillä. Lisäksi moni teol­li­suus­mai­den kan­sa­lai­nen vie­rai­lee oman perin­tei­sen uskon­tonsa pyhä­töissä ennen kaik­kea mat­kai­lun kautta (joko koti­maassa tai ulko­mailla). Jois­sain pyhä­töissä käy enem­män turis­teja kuin juma­lan­pal­ve­lus­vie­raita. Mat­kai­lun edis­tä­mi­sessä hyö­dyn­ne­tään monin tavoin uskon­toja sekä uskon­nol­li­sia sym­bo­leita, ja mat­kailu aiheut­taa monen­lai­sia seu­raus­vai­ku­tuk­sia uskon­noille – oli sit­ten kysy­mys turis­teista kris­til­li­sessä kate­draa­lissa tai new age –vie­rai­li­joista, jotka halua­vat har­joit­taa hen­gel­li­syyttä alku­pe­räis­kan­san pyhällä paikalla.

Reli­gion and Tou­rism koos­tuu joh­dan­nosta ja kol­mesta pää­lu­vusta, jotka on nimetty mat­kai­lu­tee­maan sopi­vasti: Ris­teyk­siä, Mää­rän­päitä ja Koh­taa­mi­sia. Aluksi Staus­berg tar­kas­te­lee perus­kä­sit­teitä, aiem­paa tut­ki­musta ja eten­kin mal­leja uskon­non ja mat­kai­lun kes­ki­näi­sestä suh­teesta. Eri­tyis­koh­teina ovat mat­kailu ylei­sil­miönä ja toi­saalta pyhiin­vael­lus­tut­ki­mus. Mää­rän­päitä –pää­luku käsit­te­lee uskon­nol­li­siin koh­tei­siin liit­ty­viä kysy­myk­siä ja mui­den turis­ti­koh­tei­den uskon­nol­li­suu­teen liit­ty­viä piir­teitä. Kol­mas ja laa­jin pää­luku tar­kas­te­lee moni­puo­li­sesti eri­lai­sia mat­kai­lun ja uskon­non koh­taa­mi­sia. Esit­te­len ja arvioin seu­raa­vaksi lyhyesti pää­lu­ku­jen sisältöjä.

Ensim­mäistä pää­lu­kua luon­neh­tii sekä yti­mek­kyys että laaja-alaisuus. Kar­toit­taes­saan uskon­non ja mat­kai­lun ris­teys­koh­tia Staus­berg esit­te­lee useita uskon­to­tie­teen teo­rioita. Luku on hive­nen ras­kaampi kuin kir­jan lop­puosa, eten­kin ei-uskontotieteilijöille, mutta erit­täin mie­len­kiin­toi­nen. Uskon­non­tut­ki­jaa olisi voi­nut kiin­nos­taa näi­den kieh­to­vien teo­rioi­den syvempi tar­kas­telu, mutta kaik­kien nii­den laa­jempi käsit­tely olisi teh­nyt kir­jasta aivan toi­sen­lai­sen. Staus­ber­gin ansioksi on luet­tava, että hän esit­te­lee tär­keitä kysy­myk­siä ja antaa kir­jal­li­suus­viit­teitä tar­kem­paa pereh­ty­mistä var­ten, vaik­kei itse uppou­tui­si­kaan kovin syvälle niihin.

Kan­ta­vana tee­mana teo­rioi­den käsit­te­lyssä on, että Staus­berg osoit­taa mat­kai­lun ja uskon­non liit­ty­mä­koh­tien ole­van pal­jon moniu­lot­tei­sem­pia ja moni­mut­kai­sem­pia kuin mitä useim­mat aiem­mat teo­riat ovat esit­tä­neet. Staus­berg tor­juu idea­li­soi­dut mal­lit turis­teista ja pyhiin­vael­ta­jista. Tältä osin hän on samaa mieltä Tur­ne­rei­den kanssa, mut­tei käytä Tur­ne­rei­den vii­te­ke­hystä laa­jem­min. Staus­berg argu­men­toi, että ant­ro­po­lo­gien Nel­son Gra­burn ja Dean MacCan­nell teo­riat turismista/matkailusta uskon­non moder­nina kor­vaa­jana (func­tio­nal subs­ti­tute) ovat liian yksioi­koi­sia ja perus­tu­vat kes­tä­mät­tö­miin näke­myk­siin perin­tei­sen uskon­nol­li­suu­den katoa­mi­sesta. Staus­berg ilmai­see arvos­ta­vansa Vuko­nicin pio­nee­ri­työtä, mutta käsit­te­lee uskon­toa ja mat­kai­lua huo­mat­ta­vasti häntä laaja-alaisemmin ja tarkemmin.

Staus­berg tekee erin­omai­sen yhteen­ve­don pyhiin­vael­lusil­miöstä ja osoit­taa, kuinka moni­mut­kai­sia turis­min ja pyhiin­vael­luk­sen liit­ty­mä­koh­dat ovat. Pyhiin­vael­luk­siin on aina liit­ty­nyt jon­kin­laista mat­kai­lue­lin­kei­noa, mutta viime vuo­si­kym­me­ninä pyhiin­vael­lus­ten hyö­dyn­tä­mi­nen mat­kai­lussa on monin tavoin kas­va­nut. Vaikka pyhiin­vael­luk­seen liit­ty­vät tahot usein vähek­sy­vät turis­teja, Staus­berg huo­mioi, että turismi ja pyhiin­vael­lus näyt­tä­vät vah­vis­ta­van toi­si­aan ilmiöinä. Staus­ber­gin vah­vuu­tena on pidät­täy­ty­mi­nen mus­ta­val­koi­sista jaot­te­luista, ja ilmiö­läh­töi­syys joh­taa hänet käsit­te­le­mään myös popu­lää­rin kir­jal­li­suu­den kes­keistä ase­maa län­si­mai­sen pyhiin­vael­lusin­nos­tuk­sen vii­me­ai­kai­sessa kas­vussa (esim. Paulo Coelho, Shir­ley MacLaine, Hape Kerkeling).

Toi­nen, mää­rän­päitä käsit­te­levä pää­luku tuo hyvin esiin, kuinka kes­kei­siä monet uskon­nol­li­set raken­nuk­set ja pai­kat ovat mat­kai­lu­mark­ki­noin­nissa. Staus­berg käsit­te­lee teok­ses­saan useam­paan ottee­seen Suo­mea, mutta tähän yhtey­teen olisi ollut myös mah­dol­lista lisätä käy­tän­nön esi­merk­kinä Hel­sin­gin tuo­mio­kirkko, jota hyö­dyn­ne­tään koko kau­pun­gin kes­kei­senä tun­nus­ku­vana. Staus­berg tuo erin­omai­sesti esiin, kuinka monen­lai­sia motii­veja uskon­nol­li­sissa koh­teissa vie­rai­luun liit­tyy sekä vie­rai­li­joi­den että isän­tä­väen taholta. Toi­si­naan nämä ris­ti­rii­tai­set motii­vit joh­ta­vat kiis­toi­hin ja val­ta­pe­liin pyhien tilo­jen käy­tön suh­teen. On myös huo­mio­nar­voista, että mat­kailu on usein tar­jon­nut uskon­to­kun­nille mah­dol­li­suuk­sia lähe­tys­työ­hön vie­rai­lu­koh­tei­den kautta.

Turis­ti­koh­tei­den uskon­nol­li­suu­den poh­dinta on erit­täin kieh­tova aihe­piiri. Teos tar­kas­te­lee esi­mer­kiksi uskon­nol­li­suu­den ilmen­ty­miä tee­ma­puis­toissa, mat­ka­koh­tei­den myto­lo­gi­soin­tia ja hyvin­voin­ti­mat­kai­lun (well­ness) usein uskon­nol­lis­sä­vyt­tei­siä muo­toja. Esi­mer­kiksi saa­ri­val­tioi­den brän­dää­mi­nen ”para­tii­seiksi” län­si­mai­sen uskon­nol­lis­pe­räi­sen kuvas­ton kautta on vai­kut­ta­nut jopa pai­kal­lis­väes­tön omaan iden­ti­teet­tiin. Kiin­nos­ta­vaa on, kuinka pyhiin­vael­lus­koh­tei­siin on ikiai­kai­sesti liit­ty­nyt toi­veita paran­tu­mi­sista, ja nyky­ään hyvin­voin­ti­mat­kailu nivou­tuu tähän.

Laaja kol­mas pää­luku esit­te­lee lukui­sia uskon­non ja mat­kai­lun koh­taa­mis­pin­toja. Luku sisäl­tää monia kieh­to­via poh­din­toja, joista on tässä mah­dol­lista esi­tellä vain muu­tama. ”Uskon­nol­li­sen mat­kai­lun” vaih­te­lu­väli on suuri: yhdestä päästä löy­tyy uskon­nol­li­sille ryh­mille rää­tä­löity mat­ka­tar­jonta (religion-based tou­rism), esi­mer­kiksi vie­rai­lut Raa­ma­tussa mai­nit­tui­hin koh­tei­siin, ja toi­sessa päässä on turis­teille suun­nattu ”uskon­to­jen näh­tä­vyys­kat­selu”. Staus­berg kiin­nit­tää eri­tyis­huo­miota sii­hen, että mat­kai­luun sisäl­tyy usein eri­lais­ten per­for­mans­sien tar­kas­te­lua, joissa on monesti liit­ty­mä­koh­tia uskon­toi­hin. Uskon­nol­lis­ten ritu­aa­lien ja mat­kai­lun suhde on moni­mut­kai­nen: jos­kus sekä mat­kai­li­joi­den että usko­nyh­tei­sön toi­veena on ulko­koh­tai­sesti tark­kai­leva läs­nä­olo, toi­si­naan taas täy­dempi osal­lis­tu­mi­nen. Se, miten turis­tien läs­nä­olo vai­kut­taa ritu­aa­lei­hin (ja toi­sin­päin), herät­tää monia kysymyksiä.

Staus­berg nos­taa myös ansiok­kaasti esille uskon­nol­lis­ten vähem­mis­tö­ryh­mien komplek­si­sen suh­teen mat­kai­luun. Yhtäältä mat­kailu tuo näille ryh­mille tuloja sekä tar­joaa mah­dol­li­suu­den lähe­tys­työ­hön, mutta toi­saalta mat­kai­li­jat tuo­vat monen­lai­sia vai­kut­teita ryh­mien elin­pii­riin. Staus­berg kri­ti­soi sel­lai­sia tul­kin­toja, joissa mat­kai­lun näh­dään pel­käs­tään ”tur­me­le­van aitoja usko­nyh­tei­söjä”, mutta esit­te­lee rea­lis­ti­sesti eri­lai­sia mat­kai­lun sivuvaikutuksia.

Vii­mei­sissä luvuissa Staus­berg käsit­te­lee oppai­den ja mat­ka­muis­to­jen uskon­toon liit­ty­viä piir­teitä sekä poh­tii lyhyesti kir­jansa antia laa­jem­malle yhteis­kun­ta­tie­teel­li­selle kes­kus­te­lulle. Staus­berg huo­mioi, kuinka mat­kai­lun tar­kas­telu liit­tyy uskon­non popu­lää­rien ja jul­kis­ten piir­tei­den käsit­te­lyyn. Hän ei kui­ten­kaan rakenna kovin sel­keitä link­kejä pai­kan mer­ki­tyk­sen poh­ti­mi­seen uskon­to­tie­teessä (esim. Kim Knott). On huo­mio­nar­voista, että myös teo­lo­gi­sessa tut­ki­muk­sessa on viime aikoina kiin­ni­tetty kas­va­vaa huo­miota pai­kan sekä yli­pää­tään inhi­mil­li­sen koke­mus­maa­il­man mer­ki­tyk­seen, vaikka Staus­berg ei käsit­te­le­kään täl­lai­sia teok­sia (kuten Brown 2004).

Reli­gion and Tou­rism tar­joaa run­saasti aja­tel­ta­vaa mat­kai­lusta tai pyhiin­vael­luk­sesta kiin­nos­tu­neille tut­ki­joille, mutta sen eri­tyi­san­siona on helppo luet­ta­vuus: kirja sovel­tuu käy­tän­nössä kenelle tahansa aiheesta kiin­nos­tu­neelle. Eri­tyis­kii­tosta ansait­se­vat kun­kin luvun lopussa ole­vat hyvät tii­vis­tyk­set kes­kei­sistä asioista.

Teos sopii monen eri alan oppi­kir­jaksi ja toi­vot­ta­vaa oli­si­kin, että se löy­täisi paik­kansa aina­kin mat­kai­lun tut­ki­muk­sen ja uskon­to­tie­teen kurs­seilta. Staus­berg esit­tää myös monia kysy­myk­siä, joi­den suh­teen olisi sel­keä tarve lisä­tut­ki­muk­selle. Mat­kailu, maa­il­man­laa­jui­sesti koko ajan kas­vava ilmiö, tar­joaa uskon­non­tut­ki­joille run­saasti mah­dol­li­suuk­sia sovel­taa ammat­ti­tai­to­aan ajan­koh­tais­ten ja tär­kei­den yhteis­kun­nal­lis­ten kysy­mys­ten käsittelyyn.

Kir­jal­li­suus

Brown, David
2004 God and Enc­hant­ment of Place: Reclai­ming Human Expe­rience. Oxford: Oxford Uni­ver­sity Press.

Tur­ner, Vic­tor & Tur­ner, Edith
1978 Image and Pilgri­mage in Chris­tian Cul­ture: Anth­ro­po­lo­gical Pers­pec­ti­ves. New York: Colum­bia Uni­ver­sity Press.

Vuko­nic, Boris
1996 Tou­rism and Reli­gion. Oxford, New York, Tokio: Pergamon.