Emansipatorinen näkökulma aborttiin

Download PDF

Tiina Mah­la­mäki
Turun yliopisto

Salome Tuo­maala 2011. Kes­key­tyk­siä elä­mässä. Nais­ten toi­mi­juu­det abort­ti­ker­to­muk­sissa. (Uskon­to­tiede 13.) Hel­sinki: Hel­sin­gin yli­opisto, 247 s.

Salome Tuo­maa­lan keväällä 2011 jul­kaistu uskon­to­tie­teen väi­tös­kirja Kes­key­tyk­siä elä­mässä. Nais­ten toi­mi­juu­det abort­ti­ker­to­muk­sissa tar­kas­te­lee moni­puo­li­sesti, perus­teel­li­sesti ja perus­tel­lusti toi­mi­juu­den raken­tu­mista ker­to­muk­sissa abort­ti­ko­ke­muk­sista. Tut­ki­muk­sen ylä­ot­sikko avau­tuu mie­len­kiin­toi­sesti aina­kin kah­teen suun­taan, abort­tiin ras­kau­den­kes­key­tyk­senä sekä tilan­teena, jossa elä­män­jat­kumo kes­key­tyy, ei-toivottu ras­kaus aiheut­taa nai­sen elä­mässä pysäh­ty­mi­sen, kat­kok­sen – usei­ta­kin. Abor­tin­vas­tai­nen, lap­sen oikeutta koros­tava näkö­kulma – abortti lap­sen elä­män kes­key­tyk­senä – ei ole tämän tut­ki­muk­sen fokuk­sessa. Tuo­maa­lan tut­ki­mus poh­jau­tuu hänen pit­kä­ai­kai­seen ja laaja-alaiseen pereh­ty­mi­seensä suo­ma­lai­seen abort­ti­kes­kus­te­luun sekä kan­sain­vä­li­seen abortti-, ruu­miin– ja sukupuolentutkimukseen.

Aihe on uskon­to­tie­teel­li­sesti kiin­nos­tava ja rele­vantti sekä yhteis­kun­nal­li­sesti erit­täin tär­keä, ja edel­leen ajan­koh­tai­nen. Abor­tin kokee noin 10.000 suo­ma­laista naista vuo­dessa. Oikeus abort­tiin näh­dään saa­vu­tet­tuna oikeu­tena, jota suo­ma­lai­sessa tasa-arvodiskurssissa ei pidetä kes­kus­te­lun arvoi­sena. Lisäksi, eri­tyi­sesti yhdys­val­ta­lai­sesta evan­ke­li­kaa­li­sesta uskon­nol­li­suu­desta kum­puava abort­ti­kriit­ti­nen näke­mys ei ole vie­ras suo­ma­lai­ses­sa­kaan jul­ki­sessa keskustelussa.

Onkin erit­täin tär­keää, että työssä tuo­daan esiin ne moni­nai­set tilan­teet, olo­suh­teet ja suh­teet, joissa nai­set pää­ty­vät abort­tiin ja myös teh­dään näky­väksi ne moni­muo­toi­set tavat, joilla nai­set abort­tiinsa jäl­keen­päin suh­tau­tu­vat ja koke­mus­taan työs­tä­vät. Surun, trau­man tai katu­muk­sen kehyk­seen kaikki abor­tin koke­neet nai­set eivät sovit­taudu. Tuo­maa­lan tut­ki­mus on myös perus­teltu kri­tiikki sille muo­toi­lulle, joka tämän­het­ki­sessä suo­ma­lai­sessa abort­ti­laissa ei salli nai­sen itse sanoit­taa omaa tilan­net­taan ja omia syi­tään abor­tin saa­mi­selle. Työ osoit­taa perus­tel­lulla ja kiin­nos­ta­valla tavalla sen, miten abort­ti­ky­sy­myk­sessä kult­tuu­ri­set, yhteis­kun­nal­li­set, yksi­löl­li­set ja myös uskon­nol­li­set mer­ki­tyk­set koh­taa­vat nais­ruu­miissa ja pai­kan­tu­vat naisruumiiseen.

Aineisto

Tut­ki­muk­sen kes­kei­sai­neisto koos­tuu 39 ker­to­muk­sesta koe­tuista abor­teista. Abor­tis­taan ker­to­vat nai­set ovat iäl­tään ja yhteis­kun­ta­luo­kal­taan eri­lai­sia ja myös usko­vat eri tavoin. Tut­ki­musai­neis­ton yti­menä ovat väi­tös­kir­jassa eri­tyis­huo­mion saa­vat 12 nai­sen abort­ti­ko­ke­mus­ker­to­muk­set. Ana­lyy­sin tukena ja hei­jas­tus­pin­tana on tut­ki­mus­kir­jal­li­suu­den lisäksi laaja ja moni­muo­toi­nen täy­den­tävä, kon­teks­tua­li­soiva aineisto, esi­mer­kiksi aihetta käsit­te­levä kir­jal­li­suus, leh­ti­ju­tut, net­ti­kes­kus­te­lut sekä eri­lai­set asian­tun­ti­ja­mie­li­pi­teet. Kon­teks­tua­li­soiva aineisto olisi mie­luusti voi­nut olla työssä vah­vem­mas­sa­kin ase­massa, kuvit­taen ja taus­toit­taen infor­mant­tien ker­to­muk­sia. Koska kris­ti­nusko osoit­tau­tuu vah­vaksi kehyk­seksi suo­ma­lai­sessa abort­ti­pu­heessa, ja koska Suo­men evankelis-luterilainen kirkko on ollut aktii­vi­nen kes­kus­te­lija myös abort­tiin liit­ty­vissä kysy­myk­sissä ja koska yhdys­val­ta­lais­taus­tai­nen abor­tin­vas­tai­nen pro life –dis­kurssi on näkyvä osa suo­ma­laista abort­ti­kes­kus­te­lua, olisi näitä kaik­kia ollut tär­keää esi­tellä hie­man yksityiskohtaisemmin.

Vaikka tut­ki­muk­sia toki arvioi­daan sen mukaan, mitä niissä on tehty, työstä voi­daan nähdä puut­tu­van tut­ki­musai­hetta taus­toit­tava luku, jossa tar­kas­tel­tai­siin his­to­rial­li­sesti, yhteis­kun­nal­li­sesti, sosi­aa­li­sesti ja demo­gra­fi­sesti suo­ma­laista abort­tia. Miten pal­jon abort­teja teh­dään? Keille niitä teh­dään? Missä elä­män­vai­heessa? Miten tilanne on vuo­sien ja vuo­si­kym­men­ten aikana muut­tu­nut? Työn kes­kei­nen ja tois­tuva teema on: ”abor­tin vapaus on Suo­messa lää­kä­riltä pyy­det­tyä vapautta”. Tut­ki­muk­sessa ei kui­ten­kaan tuoda esiin mui­den mai­den abort­ti­lain­sää­dän­töä. Koska käy­tetty tut­ki­mus­kir­jal­li­suus on pit­kälti poh­jois­maista ja län­sieu­roop­pa­laista, luki­jaa kiin­nos­taa myös näi­den mai­den abort­ti­lain­sää­dän­nön linjaukset.

Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin lai­tok­sen jul­kai­se­masta rapor­tista käy ilmi, että Tans­kassa, Nor­jassa ja Ruot­sissa nai­nen saa 12. ras­kaus­viik­koon (Ruot­sissa 18. viik­koon) asti kes­key­tyk­sen omasta pyyn­nös­tään, kun taas Suo­messa ja Islan­nissa on anot­tava lää­kä­riltä lupa. Suh­teel­li­sesti eni­ten ras­kau­den­kes­key­tyk­siä teh­dään kai­kissa Poh­jois­maissa 20–24-vuotiaille nai­sille. (THL 2011.) Yli 90 % ras­kau­den­kes­key­tyk­sistä teh­dään Suo­messa sosi­aa­li­sista syistä. Muita perus­teita ovat alle 17 ja yli 40 vuo­den ikä, yli neljä lasta sekä mah­dol­li­nen tai todettu sikiö­vau­rio. Nyky­ään suu­rin osa ras­kau­den­kes­key­tyk­sistä teh­dään lääk­keel­li­sesti. (THL 2012.)

Teo­reet­ti­nen viitekehys

Tut­ki­muk­sen kes­kei­set teo­reet­ti­set käsit­teet ovat toi­mi­juus, kenttä ja reto­ri­nen tila. Ker­to­muk­sia sekä niissä aktua­li­soi­tu­via toi­mi­juuk­sia tar­kas­tel­laan suh­teessa yhteis­kun­nan ja kult­tuu­rin aset­ta­miin reu­naeh­toi­hin. Ana­lyysi raken­tuu eri­lais­ten kent­tien (á la Bour­dieu) varaan, joilla ja joi­hin abor­tin koke­nei­den suh­teet raken­tu­vat, ja joissa heillä on ahtaampi tai ava­rampi reto­ri­nen tila. Ken­tät ilme­ne­vät puhe­ta­voissa, teks­teissä ja myös käy­tän­nöissä. Nämä tut­ki­muk­sessa tar­kas­tel­lut ken­tät ovat suh­tei­den, lää­ke­tie­teen, uskon­non ja tun­tei­den ken­tät. Toi­mi­juu­den käsite sitoo yhteen kes­ke­nään hyvin­kin eri­lai­set ja eri tavoin pai­not­tu­vat ana­lyy­si­lu­vut. Toi­nen läpi työn kul­keva käsite on reto­ri­nen tila, johon jokai­sen ana­lyy­si­lu­vun lopussa lyhyesti palataan.

Edellä mai­ni­tut käsit­teet on mää­ri­telty huo­lel­li­sesti ja niitä käy­te­tään ana­lyy­sissa ja läpi työn joh­don­mu­kai­sesti. Jot­kin toi­set, tul­kin­nan tukena ole­vat käsit­teet sen sijaan oli­si­vat kai­van­neet tar­kem­paa mää­rit­te­lyä ja pai­kan­ta­mista. Täl­lai­sena voi­daan mai­nita esi­mer­kiksi kan­sa­lai­suu­den käsite. Kan­sa­lai­suus on kes­kei­nen käsite abort­ti­ky­sy­myk­sessä, sillä Suo­men lakiin kir­jattu oikeus abort­tiin tiet­ty­jen ehto­jen täyt­tyessä kos­kee nime­no­maan nai­sia Suo­men kan­sa­lai­sina ja käsit­tee­seen pala­taan­kin use­aan ottee­seen. Työssä ei kui­ten­kaan ole tar­kem­min pereh­dytty suku­puo­lesta ja kan­sa­lai­suu­desta käy­tyyn kes­kus­te­luun, vaan pitäy­dy­tään Drucilla Cor­nel­lin käsi­tyk­sessä – mikä abort­tiin kes­kit­tyes­sään on sinänsä toi­miva. Mutta nyt käsi­tettä käy­te­tään eri luvuissa hie­man eri pai­no­tuk­sin ja poh­din­tao­suu­dessa mukaan tule­vat vielä Mic­hel Foucault’n näke­myk­set, joissa kan­sa­lai­suu­desta puhu­taan bio­val­lan kehyk­sessä. (Suku­puo­lit­tu­neen) kan­sa­lai­suu­den käsite kiin­nit­ty­neenä reto­ri­sen tilan käsit­teel­lis­tä­mi­seen olisi ollut kiin­nos­tava avaus ja kont­ri­buu­tio kan­sa­lai­suus­kes­kus­te­luun (esi­mer­kiksi suh­teessa oikeu­del­li­seen, sosi­aa­li­seen ja kult­tuu­ri­seen kansalaisuuteen).

Itse tut­ki­musai­neis­ton ana­lyy­si­pro­sessi teh­dään erin­omai­sella tavalla läpi­nä­ky­väksi; siinä kul­je­te­taan luki­jaa niitä samoja reit­tejä, joita tut­kija on tul­kin­ta­pro­ses­sinsa aikana kul­ke­nut. Tut­ki­mus on myös koko­nai­suu­des­saan tehty tut­ki­museet­ti­sesti vas­tuul­li­sella ja kes­tä­vällä tavalla. Se on myös kir­joi­tettu suju­valla ja ilmeik­käällä kie­lellä ja se ete­nee loo­gi­sesti muo­dos­taen kohe­ren­tin koko­nai­suu­den. Tut­ki­mus on ansio­kas lisä femi­nis­ti­selle, eman­si­pa­to­ri­selle tutkimusperinteelle.

Työn anti uskontotieteelle

Abortti on tilanne ja koke­mus, joka nos­taa esiin paitsi sosi­aa­li­po­liit­ti­sia ja ter­vey­den­huol­lol­li­sia tai lakiin liit­ty­viä kysy­myk­siä, myös eet­ti­siä ja eksis­ten­ti­aa­li­sia kysy­myk­siä, mikä perus­te­lee sen, että nais­ten abort­ti­ker­to­muk­sia voi­daan ja pitää tar­kas­tella myös uskon­to­tie­teen kehyk­sessä. Uskonto on yksi, jos­kin erit­täin kes­kei­nen teema tut­ki­muk­sessa, mutta uskon­to­tie­teel­listä kysy­myk­se­na­set­te­lua ei nos­teta var­si­nai­sesti työn tut­ki­muk­sel­li­seksi tai teo­reet­ti­seksi kehyk­seksi. Uskon­toa tee­mana (ja dis­kurs­sina, suh­teessa val­taan ja toi­mi­juu­teen) käsi­tel­lään ekspli­siit­ti­sesti ja hyvällä tavalla uskon­non kent­tää tar­kas­te­le­vassa ana­lyy­si­lu­vussa ja sivu­taan tun­teita käsit­te­le­vässä ana­lyy­si­lu­vussa, mutta tut­ki­musta ei koko­nai­suu­tena pai­kan­neta uskon­to­tie­teen tut­ki­mus­kent­tään ja oppiai­neen his­to­rial­li­seen jat­ku­moon, eikä osoi­teta, mikä tekee tästä tut­ki­muk­sesta nime­no­maan uskontotieteellisen.

Uskon­non ken­tälle pai­kan­tu­vassa, erin­omai­sessa luvussa tar­kas­tel­laan nai­sia, jotka työs­tä­vät abort­ti­ko­ke­mus­taan niin kris­ti­nus­kon kuin spi­ri­tu­aa­li­suu­den kon­teks­teissa. Nai­set toi­mi­vat post­se­ku­laa­rin uskon­nol­li­suu­den kehyk­sessä, jossa ehey­ty­mistä, paran­tu­mista tai anteek­sian­toa etsi­tään Juma­lan lisäksi myös kään­ty­mällä omaan itseen, ja tukea hae­taan paitsi uskon­non ammat­ti­lai­silta myös eri­lai­sista tera­pioista sekä ritu­aa­leilla ja ritua­li­soin­nilla. Luvussa tar­kas­tel­laan yhtäältä kris­ti­nus­koa (ja Suo­men evankelis-luterilaista kirk­koa) ja toi­saalta spi­ri­tu­aa­li­suu­den alu­eelle pai­kan­tu­vaa uskon­nol­li­suutta, ja osoi­te­taan, ettei tämän­kään aineis­ton puit­teissa niitä voi täy­sin toi­sis­taan erot­taa, vaan ne ovat pai­kan­net­ta­vissa samalle jat­ku­molle. Tämän päi­vän spi­ri­tu­aa­li­suu­delle tun­tuisi ole­van omi­naista juuri tuo eklek­ti­syys, jota tässä työssä kuva­taan: etsi­tään tukea ja vas­tauk­sia eri suun­nista, niin perin­tei­sistä kuin uusis­ta­kin. Luku onkin kiin­nos­tava ja tär­keä kont­ri­buu­tio post­se­ku­laa­ria uskon­nol­li­suutta kos­ke­valle uskon­to­tie­teel­li­selle tutkimukselle.

Tuo­maala näkee tut­ki­muk­sensa kes­kei­senä löy­dök­senä sen, että ”nais­ten koke­muk­set suh­teessa abort­tiin eivät ole läpi­ko­tai­sin seku­la­ri­soi­tu­neita” (s. 167). Myös työn kon­teks­tua­li­soiva, täy­den­tävä aineisto osoit­taa, että kris­ti­nusko on abort­ti­pu­heen kes­kei­nen kehys. Itse näki­sin löy­dök­senä myös sen, että spi­ri­tu­aa­li­suu­della on niin kes­kei­nen sija abor­tin­ko­ki­joi­den koke­muk­sessa ja etsin­nässä abor­tin jälkeen.

Lopuksi

Koh­dis­taes­saan väi­tös­kir­jas­saan kat­seensa nime­no­maan toi­mi­juu­den käsit­tee­seen Tuo­maala tuo esiin ne moni­nai­set tavat, joilla nai­set pää­ty­vät abort­tiin tai päät­tä­vät abor­tista ja työs­tä­vät sen jäl­keen omaa elä­määnsä eteen­päin. Vaikka monet nai­set jou­tu­vat teke­mään pää­tök­sensä yksin, toi­mi­juus on suh­teista. Kaikki rat­kai­sut ja nii­den työs­tä­mi­nen teh­dään suh­teissa: ystä­vät, äiti, puo­liso, ole­massa ole­vat tai tule­vat lap­set, lää­ke­tie­teen ja uskon­non ammat­ti­lai­set. Kes­keistä on myös aja­tus siitä, min­kä­lai­nen itse on tai haluaa olla sekä per­heen, äitiy­den tai pari­suh­teen idea, joi­hin suun­tau­du­taan tai joista irrottaudutaan.

Väi­tös­kirja kuvaa yhtäältä sitä reto­ri­sen tilan ahtautta, joka abort­ti­ko­ke­muk­selle suo­ma­lai­sessa yhteis­kun­nassa tar­jou­tuu – femi­nis­tien puheet abor­tista vain ihmi­soi­keus­ky­sy­myk­senä ja abort­ti­ko­ke­muk­sen työs­tä­mi­sen yhtei­söl­lis­ten ritu­aa­lien sekä psy­ko­lo­gis­ten käsit­teel­lis­tyk­sien puute – ja toi­saalta niitä monia paik­koja ja tilan­teita, joissa suo­ma­lai­set nai­set abort­tiin pää­ty­vät. Väi­tös­kir­jan mer­ki­tys on siinä, miten se pyr­kii ”laa­jen­ta­maan reto­rista tilaa, jossa nais­ten koke­muk­set voi­si­vat tulla kuul­luiksi, ymmär­re­tyiksi ja vaka­vasti ote­tuksi” (s. 213). Tuo­maa­lan tut­ki­mus tar­joaa abor­tin koke­neille nai­sille tilan ilmaista omia tun­tei­taan, sanoit­taa itse omat koke­muk­sensa ja toi­mia oman elä­mänsä ja ruu­miinsa asiantuntijoina.

Vaikka tut­ki­musta koko­nai­suu­des­saan ei ase­moida uskon­to­tie­teen tut­ki­mus­kent­tään ja teo­ria­pe­rin­tee­seen, näki­sin sen aset­tu­van sovel­ta­van uskon­to­tie­teen kent­tään, jota suo­ma­lai­sessa tut­ki­muk­sessa edus­taa vaik­kapa Anne Puu­ro­sen ano­rek­siaa käsit­te­levä väi­tös­kirja Ras­van tyt­tä­ret (2004). Kuten Puu­ro­sen väi­tös­kirja mer­ki­tyk­sel­listi ja reso­noi syö­mis­häi­riöis­ten ajat­te­lu­ta­paa sekä lisäsi hei­dän läheis­tensä ymmär­rystä ano­rek­siasta ja toimi tukena syö­mis­häi­riöis­ten hoito– ja tera­pia­työssä, myös tämä Tuo­maa­lan väi­tös­kirja tul­lee toi­mi­maan samalla tavalla: se on tär­keä yhteis­kun­nal­li­nen puheen­vuoro, joka tar­joaa abor­tin koke­neille nai­sille hei­jas­tus­pin­nan, jota vas­ten tar­kas­tella omia koke­muk­si­aan ja tun­te­muk­si­aan; myös abor­tin­ko­ki­joi­den lähei­sille se tar­joaa mah­dol­li­suuk­sia ymmär­tää abort­tiin liit­ty­viä monen­lai­sia tun­te­muk­sia. Lisäksi se toi­mii tukena niin lää­ke­tie­teen, tera­pian ja uskon­non ken­tän ammat­ti­lai­sille, jotka työs­sään koh­taa­vat abort­tia poh­ti­via tai sen koke­neita nai­sia. Tut­ki­mus osoit­taa perus­tel­lusti ne puut­teet ja aukot, joita suo­ma­lai­sessa abort­ti­kes­kus­te­lussa, –lain­sää­dän­nössä ja ‑tut­ki­muk­sessa on ja jotka on sivuu­tettu kes­ki­tyt­täessä aja­tuk­seen abor­tista jo saa­vu­tet­tuna oikeu­tena. Työtä voi läm­pi­mästi suo­si­tella myös toi­mi­juu­desta, ruu­miil­li­suu­desta ja suku­puo­len­tut­ki­muk­sesta kiin­nos­tu­neille opis­ke­li­joille ja tutkijoille.

Läh­teet

THL 2011. Poh­jois­mai­set ras­kau­den­kes­key­tyk­set 2009. Tilas­to­ra­portti. Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin lai­tos. Saa­ta­vissa osoit­teesta: www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2011/Tr09_11.pdf.

THL 2012. Ras­kau­den­kes­key­tyk­set 2011 – Ennak­ko­tie­dot. Tilas­to­ra­portti. Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin lai­tos. Saa­ta­vissa osoit­teessa: www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/2012/Tr09_12.pdf.